muka-lomailua

Odotin kesän köyhien naisten lomaa Harjattulassa Turun Kakskerrassa, joka paljastui heti alkuunsa mummolomaksi. Meidän piti olla siellä koko viime viikko lauantaihin saakka, kestimme Tuutikin kanssa torstaihin. Olisimme lähteneet jo keskiviikkona (jopa tiistaina), mutta torstai-iltapäivänä oli kiertoajelua Turussa oppaan kanssa. Kävimme mm. Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa Hirvensalossa, josta olen lukenut lehdistä. (Langaton hiiri sanoi sopimuksen irti, enkä saa läppärin hiirellä maalattua tekstiä, joten pahoittelen, etten pysty tekemään linkkejä.)

Viikonloppuna ja tänään olen ahkerasti tehnyt pihatöitä. Raivasin maata rikkaruohoilta ja tein uuden kukkapenkin. Toivon että pystyn pitämään aidan toisella puolella rehottavat nokkoset vastaisuudessa aidan toisella puolella. Tänään siirtelin kukkia paikasta toiseen. Käsittääkseni se on aika tyypillistä toimintaa alan harrastajilla. Ihan koko viikonloppu ei sentään mennnyt puutarhailussa, vaan lauantaina tuli luettua Jo Nesbön paksu dekkari.

Huomenna menen Sastamalaan tutustumaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uusiin maalauksiin.

tasankosafari

Olin eilen Satakunnan taidetoiminkunnan ja Kulttuuriyhdistys Rapajöötin järjestämällä tasankosafarilla. Kiersimme bussilla lähikuntia tutustuen muutamiin kulttuurin tekijöihin. Ensiksi tapasimme rumpuyhtye Zamburun Ulvilassa.

Pomarkussa olimme performanssitaiteilija Kalevi Rainion kodissa vanhassa kansakoulussa. Hän kirjoittaa runoja ja valokuvaa. Taitelija muodostaa yhden hengen bändin nimeltä Keuhkot. Esitykseen kuului musiikkia yhdistettynä videoesitykseen. Rainion tekemisen vimma ja tuotteliaisuus sykähdytti.

Pomarkusta siirryttiin Euran Kauttualle, jossa kuultiin Teemu Elo & puhuvat eläimet -bändiä.

Köyliön Tuiskulassa odotti varsinainen yllätys, nimittäin Antti Tuomennon Pelimannimäki. Hän on rakentanut 19 vuotta mäkeään romusta ja luonnonmateriaaleista.

Vuohet esittivät taitojaan.

Ensimmäisenä katse kiinnittyi tähän.

Kuuraketti, jossa on monenlaisia toimintoja mm. parranajokone.

Mäellä on katu, jonka talot hän on rakentanut erilaisista materiaaleista, mm. halkaistuista salaaojaputkista olevat talojen katot. Hääkirkon katto on kuparia, joka on leikelty mm. vesisäiliöistä peltisaksilla ja hakattu vasaralla muhkuraisiksi.

Paanujen näköiset ovat tiilestä, jotka on halkaistu kolmeen osaan ja sen jälkeen muotoiltu kirveellä sopivan näköiseksi.

Pyörätuolista on tehty toimiva trukki.

Antti Tuomento on jo nuorena tullut kuuluisaksi nuorallakävelijäksi.

kotiseutua 1

Kaunpugilla kulkiessani keksin, että alan blogissani esitellä Poria. Jotkut lukijoistani tuntevat Poria, jotkut eivät.


Porissa on kaksi vanhaa puutaloaluetta 5. ja 6. osa, joista edellinen on aivan keskustan kupeessa. Ilmeisesti täällä ei ole tajuttu näiden alueiden arvoa, koska joukkoon on saanut rakentaa mm. kerrostaloja. Onneksi kauniita taloja on myös säilynyt. Kuva on Tähtikadulta.




Kun kurkistaa porteista sisään, saattaa löytää ihania pihoja.


Jos joskus muutan keskustaan, haluan vanhaan puutaloon.

ihmetyttää

Olen kuullut tarunhohteisia juttuja naisista, jotka ovat kohdanneet elämänsä miehen, kun heidän kotiinsa on tullut kodinkonekorjaaja, keittiökaapistojen asentaja tai sähkömies. Taannoin terapeuttini kertoi mulle parista, jotka olivat tavanneet Prisman pullopalautusautomaatilla. Vaikka kuinka olen eri kaupoissa pulloja palauttaessani vilkuillut hymyillen ympärilleni, ei ole flaxi käynyt. Tänään kävi pesukoneenkorjaaja eikä meille syntynyt romanssia. Onneksi mulla on vielä mahdollisuus, kun tulevaisuudessa teetän pesuhuoneessa remontin. Pesukone toimii taas pitkän tauon jälkeen, mikä ilahduttaa hassulla tavalla. Eräs ystäväni totesi, että olin saanut mahdollisuuden kasvaa ihmisenä, kun osasin iloita toimivasta pesukoneesta kotona. virn*.

Eilen kuulin asian, joka pyörii mielessäni vielä tänäänkin. Erään pariskunnan arveltiin menneen naimisiin ratkaistakseen parisuhdeongelmansa. Olen kuullut ihmisten hankkivan lapsia kyseisestä syystä. Naimisiinmeno oli mulle uutta. Onneksi olin jo kerennyt onnitella kyseistä pariskuntaa.

miten tällä tekee ruokaa?

Kalpean auringon yrittäessä murtaa talven selkää soitti joku likka Itä-Suomesta ja kertoi nuoruuden innolla, mitä kaikkia ihania lehtiä heidän firmansa tarjoaa. En oikein innostunut mistään, mutta kuinka ollakaan, likka keksi hyvän tarjouksen jo tilaamastani lehdestä. Koska hän oli tilauksen jatkon suhteen aika tavalla etuajassa, hän lupasi soittaa kevään korvalla uudelleen. Siihen mennessä häntä oli evästetty uusilla vinkeillä, miksi minun kannattaa nimenomaan nyt tilata juuri häneltä. Lehden hinta ja mukana seuraava tilaajalahjakin miellyttivät minua, joten likka sai palkkansa. Lahjan saisin kun olisin maksanut molemmat osamaksuerät.

Hieman ihmettelin postilaatikossa tänään olevaa pakettia, mutta osoitelappua katsoessani tajusin kyseessä olevan likan lupaaman tilaajalahjan. Myös paketin koko kummastutti. Sain minikokoisen wokkivuuan, jossa ei ole ritilää eikä kantta. Olisihan tämä pitänyt arvata, mutta vielä on huijattavissa olevia hyväuskoisia. Lehden sain halvalla.

ohjelmassa seuraa

Loput risut tuli eilen rahdattua ja pensasaidan juuret siivottua. Salli oli suureksi avuksi, (ei ihan ilmaiseksi kuitenkaan.) Kyllä helpotti, kun suuri pitäisi tuli tehtyä. Kaikki muu mitä pihalla teen onkin saa tehdä -osastoa.

Pohdiskelen mitä tekisin syksyllä. Olisi keramiikkaa, kalligrafiaa, luovaa kirjoittamista, kirjallisuuspiiriä, puutöitä. Niin ja työhuoneen seinät pitää tapetoida syksyn aikana ennen Saaran juhlia. Monenlaista tekisi mieli. Musta peikko kuitenkin muistuttaa voimien rajallisuudesta. Kaikkea mielenkiintoista ei voi harrastaa. Liikunnallekin pitää olla aikaa. Vuosien kuluessa olen huomannut, että jaksan mennä kolme päivää viikossa, joskus en sitäkään. Olen päätynyt siihen, että jätän Hyvis-kuviot, hallituksessa on vielä oltava vuosi. Haluan olla terveiden ihmisten kanssa, en miellä itseäni enää mielenterveyskuntoutujaksi vaan eläkeläiseksi.

Mieli on kummallinen. Taas viime yönä näin unta, miten saisin opettajan töitä. Unessa keksin että alan opiskella ala-asteen opettajaksi, koska työ ei muka olisi niin raskasta kuin ylemmillä asteilla. Aiemmista lisäopinnoista ei ollut tullut mitään masennuksen vuoksi. Joten mitäpä sitä opiskelemaan. Työtä, sen etsimistä ja mahdollisia lisäopintoja kelaan öisin. Mitähän tämäkin kertoo musta.

viileä päivä

Eiliseksi luvattiin viilenevää. Tästä innostuneena kävin pensasaidan kimppuun varhain aamulla. Vuosi sitten en jaksanut leikata aitaa, joten se oli kasvanut hirveästi. Asia oli niin kuin etukäteen arvelin, vain latvat olivat kasvaneet. Jos leikkaisin kasvun pois, jäljelle jäisi pelkät rangat. Ilmeisesti naapurin puutarhaparturointi vaikutti sen verran muhun, että leikkasin aidan noin puolimetriseksi tyngäksi ajatellen, että ensi kesänä se peittää taas näkymän tielle. Ilma ei tostisesti lopulta ollut viileä! Kävin välillä juomassa ja viilentymässä ja jatkoin puuhiani. Kyllähän sitä aitaa leikkaa, mutta kun pitää vielä roudata risut muutaman sadan metrin päähän taloyhtiön risukasaan. Välillä oli niin kuuma, että oli vilu. Ajattelin jo lämmönsäätimeni menneen sekaisin. En jaksanut loppuun saakka. Luultavasti jäljelle jääneet risut eivät haittaa ketään siinä määrin, että siivoisi ne pois mun puolestani. plääh. Risurallin päätteeksi pitäisi vielä siistiä pensaiden juuria. Onneksi ens vuonna ei edessä ole yhtä isoa urakkaa.

Illalla olin tooosi väsynyt. Unikaan ei ottanut tullakseen, kun mun oli kuuma.

Musta peikko on alkanut nostaa päätään, vaikka kovin yritän painaa sitä alas. Luulin sen pirulaisen kuolleen.

tulipa luettua

Joskus sitä lukee kaikenlaista. Ei välttämättä ole kovin viehättynyt kirjasta, mutta lukee vaan loppuun. Tämä oli sellainen kirja. En viehättynyt ja olin pettynyt kirjan takakannen kehuihin. En myöskään ole samaa mieltä kustantajan enkä monen arvostelijankaan kanssa. Tulipa luettua.

Välillä tykkään lukea kirjoja, jotka vievät mennessään ja on ihan pakko lukea tarina loppuun. Kaikki kirjat eivät tietenkään ole sellaisia, niissä on sitten jotain muuta, joka pitää otteessaan. Ehkä tällä hetkellä tarvitsen tempautumista pois arjesta.

savua korvista

Olen niin vihainen!

Naapurin koiranvihaajamies on muutaman päivän parturoinut pihaansa. Ensin lähti pensasaita juuriaan myöten, sitten kukkapenkki ja vuorimänty. Ihmettelin hommaa. Koska en puhu miehelle mitään, kysyin rouvalta hänet nähdessäni, mitä teidän pihalle tapahtuu. Hän sanoi miehen poistavan pihasta kaiken, kun he eivät kerkeä hoitamaan mitään. Ymmärrän jos ei viitsi kuopia kukkapenkkejä, mutta pitikö pihan ainoa puska hävittää. Kuulin kun mies selitti jollekin, että tähän pihaan ei tule enää puskia.

No, tänä aamuna menin hakemaan lehteä ja pihalla oli tämmöinen näky.


Meillä on pieni kaistale yhteistä etupihaa. Oli perkele sitten omalta puoleltaan mennyt katkaisemaan parimetrisen sireenin. Se parturoitiin jossain vaiheessa ja on kasvanut tosi hitaasti. Tänä kesänä se kukki ihanasti. Heidän ovensa toisella puolella kasvoi rodo, senkin oli katkonut. Se ei siitä enää toivu. Mua kiukuttaa tämä sireeni aivan suunnattomasti. Laittakoon omalle pihalleen vaikka asfaltin, mutta ihan kaikkeen ei saa koskea. Luulen että sitä ottaa päähän katsella mun pihan kukkia, pensaita ja puita.


Onneksi saan omassa pihassani tehdä mitä haluan. Keinun ympärillä on vadelma-aita suojana. Olen poiminut siitä noin 9 litraa vadelmia. Raskin jopa tehdä piirakkaa.

Kunpa voisinkin ostaa jostain punaisen tuvan ja muuttaa kauas typerästä koiranvihaajamiehestä.

kesäherkku

Mustikkapiirakkaa en ole saanut muutamaan vuoteen.

hilloa

Hämeen lomalla kävimme Suttisen marjatilalla, josta ostin purkin vadelmahilloa. Makuelämyksestä innostuneena tein ekaa kertaa elämässäni hilloa. Eipä ollut vaikeaa, kun luki sokeripussin kyljestä ohjeen. Hyvää tuli, taidanpa tehdä toisenkin satsin, vattuja kun riittää.

Tällainen olisi täällä päin myynnissä... huoh. Onneksi realiteetit pakottavat järkevyyteen, toistaiseksi.

kateellinen ihminen on kamala

Mua hävettää. Olen kateellinen. Siis hävettää tämä tunne. Olen tottunut pitämään kateutta kielteisenä tunteena, jota ei saa tuntea, puhumattakaan siitä, että tunnustaisi toiselle ihmiselle, että on kateellinen. So so, tuhma tyttö.

En ole sillä tavalla kateellinen, että haluaisin ihmisiltä pois kadehtimani asiat. Ei, haluaisin jotain samaa itselleni. Elämä on jakanut ihmisille erilaiset kortit. Omista korteistani tuntuu puuttuvan valtit.

Olen kateellinen, että joillakin on

- toimiva parisuhde

- rahaa muuhunkin kuin asumiseen ja ruokaan

- omakotitalo

- työ josta he tykkäävät

- terveyttä

- uusi auto

Nyt musta tuntuu ihan kamalalta, että menin kirjoittamaan nämä tähän.

Älkääkä tulko sanomaan, että sullahan on sitä ja tätä.