vauhtia ja alamäkeä

loppu

2010-05-02T09:58:00.000-07:00

Minä lopetan tähän blogiin kirjoittamisen, koska en jaksa erotella asioita, mitä mihinkin kirjoitan ja koska elämäni suuntautuu yhä enemmän mäjentöppäreelle. Olin alunperin ajatellut siirtää kirjoitteluni kokonaan sinne vasta muuton jälkeen, mutta näin on selkeämpää minulle. Toivottavasti löydätte uuteen blogiini.

lapsuudenystävä

2010-04-25T10:02:00.000-07:00

Päivitykset täällä alkavat harveta ja siirtyvät toiseen blogiini, jonka linkki on sivupalkissa.

Olin eilen lapsuudenystäväni häissä. Oli koskettavaa saada olla todistamassa, kuinka kaksi viisikymppistä elämän koettelemaa ihmistä lupasivat rakastaa toisiaan kuolemaan saakka. Tapasin häissä muutaman tutun menneisyydestä. Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää monella tapaa.

Vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että en halua miestä elämääni, pienoinen kaipaus nosti päätään. Yritän tunkea sen taas piiloon enkä kaivaa rupea auki.

Ahlströmillä

2010-04-18T09:50:00.000-07:00

Ystäväni Tuutikki on masentunut. Minulla on paha mieli hänen puolestaan, koska muistan hyvin, millaista on olla vaikeasti masentunut. Vein hänet ajelulle ja pienelle kävelylly Ahlströmille Noormarkkuun. Alue on mielestäni yksi kauneimpia Satakunnassa.

painetta

2010-04-15T01:12:00.000-07:00

Vein eilen vesinäytteen kaivovedestä tutkittavaksi. Eilen olin lähinnä tavattoman kiukkuinen, jos vesi onkin juomakelvotonta ja minulle on sanottu sen olevan hyvänlaatuista. Kukaan ei ole tutkinut sitä. Purin kiukkuani pesemällä auton. Päässä kulkee monenlaisia ajatuksia, mitä sitten jos. Onneksi asia selviää tänään iltapäivällä. Siihen saakka taidan olla ahdistunut.

Ihmettelen itseäni, sillä tässä paineessa sain rutistettua puheen vanhimman ystäväni häihin. Olemme tunteneet n. 43 vuotta. Olin jo ajatellut että puhe jää tekemättä, koska talon korjaamisessa on tarpeeksi hommaa. Aamulla korjasin jo puhetta ja ensi viikon aikana kerkeän miettimään asiaa uudelleen.

illalla: Kaivovesi on puhdasta! :)

olenko hamsteri?

2010-04-12T06:33:00.000-07:00

Koti alkaa muistuttaa varastoa. Kaikki kirjat ovat laatikoissa. Vielä 10 hyllyä ja 5 tikasta odottaa maalaamista. Muutossa paljastuu mikä kauhea tavaramäärä minullakin on. Ostin Etolasta kahdeksan 30 litran kannellista muovilaatikkoa, joihon laitan keramiikan teossa tarvittavat välineet ja lasitteet sekä muut värit ja askartelutarvikkeet. Onko minulla niitäkin näin paljon? Saunaan ostin kaksi saavia, ämpäreitä ja pari kauhaa. Vadit unohtuivat.

puillakin on korvat

2010-04-11T07:58:00.000-07:00

Minun pihassani luumupuillakin on korvat, jotka tosin lähtevät mukaan.

Minä pöhkö en muistanut ollenkaan, että viinin juominen ruuan kanssa väsyttää. Nyt olen ollut toista tuntia täydellisen vetämätön.

ain laulellen...

2010-04-10T07:31:00.000-07:00

Hyllyjen maalaus jatkuu edelleen. Sain eilen uuden Otis Taylorin levyn, jonka tahdissa töiden teko on mukavampaa.

jo pilkistää

2010-04-10T05:34:00.000-07:00

Pienen hetken paistoi aurinko. Ensimmäiset krookukset seinän vierellä ovat kukassa. Laitoin syksyllä varmaan 50 tulppaaninsipulia pihaan. Heti kun lumet olivat sulaneet penkissä, pistivät alut esiin. Tulppaanit kerkeävät kukkia ennen muuttoani. Kun ne ovat kukkineet, kiskon ne maasta ja vien ne mennessäni odottamaan syksyä. Olen sopinut että vien pihasta mennessäni kaiken mitä haluan. En kerkeä nyt keväällä tehdä uusia kukkapenkkejä. Aion tilata multakasan ja laittaa kukat valeistutukseen ja miettiä kesän aikana, mitä teen.

kaupat

2010-04-09T09:27:00.000-07:00

Tein tänään kaupat uudesta kodistani. Taloon liittyvistä asioista kerron blogissani täti mäjentöppäreel.

Paljon on tekemistä ennen kuin pääsen muuttamaan. Nyt saan toteuttaa omaa unelmaani.

toimintaa pitää olla

2010-04-08T08:34:00.000-07:00

Vuokrasin tämän leffan eilen, mutta en jaksanut katsoa kuin puoli tuntia. Olen vissiin katsellut liikaa amerikkalaisia toimintaelokuvia, kun tämä tuntui pitkästyttävältä.

Kävin tänään valitsemassa keittiön kaappeihin uudet ovet. Uudessa kodissa on samanlaiset kaapin ovet kuin tässäkin asunnossa ja olen inhonnut niitä 11 vuotta. Enää en aio katsella sellaisia ovia, joista en pidä. Laitan huushollin nyt täysin oman mieleni mukaiseksi. Työpöydän tason haluan myös umpipuusta.

vaarallisia paikkoja kukkarolle

2010-04-07T06:53:00.000-07:00

On kaksi kauppaa, jossa usein sorrun ostamaan.

Toinen on kirjakauppa, jossa pikaisesti poikkesin ja käteen tarttui nämä, kun sain 4€:lla.

Terrasta tarttui mukaan lisää unikon siemeniä. Kun kotona tarkistin asian, näitä ei minulla onneksi vielä ollut.

Aion kokeilla liljojen ja daalioiden kasvatusta, kun on tiedossa kellari johon saan daaliat talvehtimaan. Siis toivon veljen kellarista löytyvän tilaa minulle.

Pitääkö daalioiden juurakoita liottaa ennen multaan laittamista?

säätila tänään

2010-04-07T00:14:00.000-07:00

Lehdessä luvattiin tällaista säätä.

Aamulla klo 10 näytti tältä.

Minä odotan kevätaurinkoa.

Klo 16.30 ulkona on edelleen tiukan harmaata, sumu on hälvennyt.

tarjous

2010-04-06T09:04:00.000-07:00

Sattuipa hyvä tarjous! Itselle, Sallille ja kaverille.

lamppu

2010-04-06T01:42:00.000-07:00

Argh, että voi vessan valo kiukuttaa! Vanha hehkulamppu meni rikki ja laitoin tilalle uuden enrgiansäästölampun. Ennen kuin siihen tuli kunnolla valo, olin kerennyt toimittaa asiani. Vaihdoin toisen lampun, joka välkkyy ärsyttävästi ennen kuin se lämpenee riittävästi. Lampun pitäisi antaa palaa rauhassa eikä sammuttaa sitä vessasta poistuessa, mutta kuinka käsi automaattisesti meneekään aina katkaisijalle. Nämä kuvat otettuani katkaisin taas virran automaattisesti. aargh.

Räpsöös

2010-04-05T06:33:00.000-07:00

Käytiin Sallin kanssa Reposaaren Merimestassa syömässä. Jos haluaa syödä hyvää kalaruokaa, suosittelen. Näkymät eivät ole kummoiset, kuten allaolevat kuvat kertovat.

Kallo. Porilaiset käyvät täällä ihailemassa myrskyä ja paistattelemassa päivää kallioilla.

Jos viitsii mennä aallonmurtajalle, voi ihailla avomerta.

yhden loppu ja toisen alku

2010-04-04T02:14:00.000-07:00

Nyt lopetan kynttilöiden polttamisen tältä erää. On niitä erinäisiä mennytkin.

Tildan piti päästä tihkusateeseen ihmettelemään. Kai se nauttii kun tarkenee olla ulkona.

harmaa pääsiäispäivä

2010-04-04T00:24:00.000-07:00

Minun muistoissani pääsiäiseen liittyy harmaa, synkkä ilma. Samanlaista näyttää ulkona olevan tänäänkin. Minä en erityisesti pidä keltaisista tai oransseista kukista, mutta pääsiäisenä annan periksi. Ainoat keltaiset ja oranssit kukat kukkapenkeissäni ovat unikoita, joista pidän erityisesti.

kurkkimassa

2010-04-02T23:09:00.001-07:00

Kävin eilen vilkuilemassa uuden kodin pihaa. Entiset asukkaat olivat juuri muuttamassa. Talvi näytti tehneen yhdelle omenapuulle pahojaan, mutta onneksi jäljellä on vielä viisi puuta. Lumen alta oli kuoriutunut ihana kiviaita, joka reunustaa tonttia ainoan naapurin suuntaan. Tien viereen oli istutettu kuusiaita. Mitä kaikkea pihasta paljastuukaan, kun lumet sulavat ja saan kulkea ympäriinsä rauhassa.

Turus

2010-04-01T07:40:00.000-07:00

Olin alkuviikon Turussa MTKL:n kouluttajakoulutuksessa. Kun kävelin pitkin Turun katuja, mietin että olisi ollut virhe muuttaa Turkuun. Se on liian iso kaupunki minulle, liikaa ihmisiä, liikaa meteliä. Tuntisin itseni häkkiin suljetuksi eläimeksi, jos asuisin kaksiossa kerrostalossa. Olisin tuntenut itseni yksinäiseksi Turussa, ihmisten keskellä. Pitäisi lähteä pois kotoa, jos haluaisi tehdä jotain. Olen tyytyväinen, että Turku tuntui tältä. Siellä voi käydä, mutta on hyvä tulla kotiin, maalle, hiljaisuuteen ja rauhaan.

työpäivä

2010-03-27T08:13:00.000-07:00

Tein muutaman savityön toukokuun rakupolttoa varten. Töiden täytyy ensin kuivua, sitten ne raakapoltetaan ja lopuksi on rakupoltto. Ennen kuin tulee valmista, aikaa kuluu paljon ja on monia työvaiheita.

Olen luennoilla piirrellyt tällaisia lintuja ja nyt näytti tulevan savesta samanlainen.

Tein myös muutaman laatan, jotka saavat kuivua painon alla. Eipä Suomen kirkon historialla ole ollut muuta käyttöä aiemmin.

Olen käynyt kansalaisopiston keramiikassa, mutta en jaksanut kuunnella naisten kälätystä ja jäin siksi pois. Tykkään tehdä töitä kotona kaikessa rauhassa.

juoksuja

2010-03-26T10:26:00.000-07:00

Olen parina päivänä kipittänyt ympäri kaupunkia. Parturissa, maalikaupassa, kodinkonekaupassa, huonekalukaupassa, modeemikaupassa, pankissa toisella paikkakunnalla, pitkäripaisessa ja tietenkin ruokakaupassa. Nyt on asiat järjestyksessä. Ensi viikolla saan auton ja pystyn roudaamaan pahvilaatikoita kotiin. Sormet syyhyävät päästä pakkaamaan.

Päästin eilen koiran ulos 22.04, neljä minuuttia taloyhtiön hiljaisuuden jälkeen. Koira haukkui tapansa mukaan. Eikö kohta kuulunut naapurin koiranvihaajamiehen huutoa koiralle. Siis meillä ei koirat saa haukkua ulkona klo 22 jälkeen. Onneksi uudessa kodissa ei ole kuin yksi naapuri, sekin vain kesäisin.

kiukku

2010-03-24T01:59:00.000-07:00

Eilen oli Suuren Kiukun päivä. Erinäiset tapahtumat nostivat esiin muistoja lapsuudesta. Nykyhetki ja menneisyys muodostivat päässäni Mylläkän, joka pyöri siellä koko päivän. Pihisin. Viha vei voimia. En muista koska olisin nukahtunut tv:n ääreen ilman iltalääkkeitäni. Johan Falk jäi kesken. Onneksi mieliala muuttui yön aikana.

En ilmeisesti osaa vieläkään käyttää kommenttien valvontaa, koska kaikki eivät ole tallentuneet. Olen pahoillani.

polku

2010-03-22T02:58:00.000-07:00

Olen alkanut herätä selvästi aikaisemmin kuin normaalisti. Päivään on tullut lisää tunteja. Tänään olin lenkillä jo kello kymmenen. Polut metsässä olivat hyviä kävellä. Minun elämänpolkuni on tällä hetkellä kevyt kulkea, mitä se ei ole ollut vuosikausiin.

kevät

2010-03-21T09:49:00.000-07:00

Nyt voi jo ihan oikeasti alkaa odottaa kevättä. Merkkejä on nähtävissä ja kuultavissa. Pari viikkoa sitten kuulin ensimmäisen kerran talitintin laulua. On mielenkiintoista millaiset kevättulvat seuraavat tätä lumimäärää. Onneksi heti asuntoni edessä on kaivo, johon vedet valuvat. Yhtään enempää ei tarvitsisi sataa lunta. Olen mystisesti kadottanut lapion. Luulen että se on kinoksien alla.

ei tarvitse

2010-03-20T04:18:00.000-07:00

Olen vuosia lukenut lehdistä asuntojen myynti-ilmoituksia. Viime lauantaina havahduin, että ei enää tarvitse lukea etuovi.com-lehteä. Vielä tänäänkin asia ilahdutti.

En tiedä, mitä tein mutta lista lukemistani blogeista hävisi sivupalkista enkä saa sitä mistään esille. Nyt seuraan muiden päivityksiä blogilistalta. Jossain vaiheessa aloitan itse uuden blogin.

eka kauppa

2010-03-19T07:14:00.000-07:00

No niin, ensimmäisiä askeleita otettu muutoksen tiellä eli asunto on myyty ja tilille siirtyi tukku rahaa. Sen kunniaksi tilasin kolme OtisTaylorin levyä. http://www.youtube.com/watch?v=oUXmz0mTOGw

unikoita

2010-03-18T05:24:00.000-07:00

Uuden kotini tontilla on mm. kaksi pikkuista peltoplänttiä. Toinen rajoittuu kylälle menevään tiehen. Sinne aion kylvää unikkoniityn, joukkoon hiukan muita kukkia. Saa nähdä miten saan maan rikki. Josko löytyisi traktorimies, joka kyntäisi maan minun kukkiani varten.

syyllisyys

2010-03-17T11:35:00.001-07:00

Kummallista miten sitä tuntee syllisyytta siitä, että voi ostaa tiettyjä asioita, joita on halunnut ehkä vuosiakin. Kun on niin pitkään elänyt vähillä varoilla, tuntuu oudolta että on rahaa. Asuntokaupoista jää sen verran yli, että voin tehdä muutaman kalliin hankinnan. Olen käynyt koeajamassa yhden auton ja aion koeajaa pari muutakin. Ihan ihmeellistä.

liikaa?

2010-03-17T01:07:00.001-07:00

Liikaa asioita, joita ajatella. Nyt olen väsynyt. Myönteisetkin asiat väsyttävät. On mennyt monta huonosti nukuttua yötä, tänä aamuna olisin nukkunut, mutta kello herätti. Hyvin poikkeuksellista minulla, siis herätyskello. Kävin koeajamassa yhden auton. Pari muuta pitäisi kokeilla, vaikka tiedänkin mitä haluan. Toivottavasti se on autoliikkeessä vielä, kun minulla on rahaa ostaa se.

On aivan uskomatonta, että 15 vuoden jälkeen asiat sujuvat. Vielä joulukuussa tuli rankasti lunta tupaan. Elämänpyörä kääntyy uusille urille ja odotan innolla, mitä kaikkea tämä muutos tuo mukanaan. Olen jo selvittänyt, että voin uudella paikkakunnalla harrastaa samoja asioita kuin täälläkin ja uusiakin.

pitkä päivä

2010-03-13T08:09:00.000-08:00

Koska heräsin tänään kello 4.30 olen kerennyt tehdä yhtä ja toista ja vielä lorviakin riittävästi. Tulin juuri metsälenkiltä, joka virkisti mieltä. Harvinaista että olen tänään tuntenut itseni yksinäiseksi, ehkä nämä tulevat suuret muutokset tuovat tunteen pintaan. Olen kukenut erittäin mielenkiintoista kirjaa, jota suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka haluavat tutustua enemmän itseensä. Löysin tästä kirjasta paljon itseäni ja myös asioita jotka sopivat parhaaseen ystävääni. Elisabeth Schönbeck: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä. Miten paikka sisarussarjassa vaikuttaa elämääsi.

hämmästyttää, kummastuttaa

2010-03-13T01:21:00.000-08:00

Tällainen löytyi kirpputorilta. Ajattelin selviäväni pelkällä hiomisella, mutta kansi ja sivut vaativat järeämpää otetta. Maalaan tämän valkoiseksi ja siitä tulee kukkapöytä makuuhuoneeseen.

Olen ihmetellyt kovasti erästä asiaa. Jos jollakulla on siitä joku ajatus, toivon kommenttia. Olen nähnyt pari vuotta unta siitä, että haen asuntoa paikkakunnalta, jonne olen nyt muuttamassa. Tapahtumat unissa ovat vaihdelleet, mutta keskeisin teema on pysynyt samana eli olen miettinyt unissa sopivaa asuntoa. Viimeisimpänä lisänä on se, että olen kysellyt ala-asteelta sijaisuuksia. En ole koskaan ajatellut muuttaa tälle paikkakunnalle ja se että niin nyt tapahtuu, on yllätys minullekin.

trallallallaa

2010-03-12T07:31:00.000-08:00

Tilasin nämä erään nettimyymälän alennusmyynnistä ennen kuin tiesin talon ostosta mitään. Nuo lehdet ja marjat maalasin itse.

Minun tarjoukseni talosta on hyväksytty ja omalle asunnolleni on löytynyt ostaja. Minä en muista koska olisin ollut näin onnellinen. Pääsen toteuttamaan unelmaani, jota olen pyörittänyt mielessä yli 10 vuotta.

kirjahylly

2010-03-10T04:57:00.000-08:00

Seuraavaksi käsittelyn kohteena on Lundia-kirjahylly. Maalaan tämän valkoiseksi. Maalauksen edistymisen tahtiin pakkaan kirjoja muuttoa varten laatikoihin. Tähän urakkaan menee useampi viikko, koska en pysty käsittelemään kuin kuusi hyllyä kerrallaan. Jos maalaan kaikki kolmeen kertaan, kunkin erän maalaukseen menee noin viikko.

Ihanaa saada uutta vanhoista huonekaluista uuden värisiä. Tuntuu kuin saisin aivan uudet huonekalut.

mitä tarjotaan?

2010-03-09T00:34:00.000-08:00

Kävin eilen katsomassa punaista taloa maalla. Tontti on aivan ihana. Talo on minulle sopiva ja tein tarjouksen siitä. Monenlaista pientä, ajan kanssa tehtävää remonttia on tiedossa. Voin itse tehdä paljon ja saan apua tarvittaessa. Olen täysin kyllästynyt tähän oleiluun ja odotan innolla tulevia tekemisiä. Saan laittaa kaiken itselleni ja omalla tavallani. Ihanaa!

Heräsin tänä aamuna puoli neljältä enkä ole saanut nukuttua sen jälkeen. Kyllä tämä on niin iso asia, että sen vuoksi voi hiukan valvoakin. Minun mieleni on nopea ja olen suunnitellut jo monenlaista laittamista. Tämä päivä menee hermostuneeseen odottamiseen, hyväksytäänkö tarjoukseni talosta ja mitä oman asuntoni ostaja vastaa minun hintatarjoukseen.

blogielämää

2010-03-08T01:53:00.000-08:00

Kiitos Millan tästä.

Jaan tätä eteenpäin kolmelle seuraavalle. Luen monia blogeja, joissa kerrotaan muutoksesta ja maalaiselämästä. Tämän merkin haluan antaa seuraaville kolmelle: Pnda, Maelka, Pellon pientareella

tenkkapoo

2010-03-06T01:38:00.000-08:00

Nyt tuli ongelma. On kaksi mielenkiintoista taloa.

Tämä on maalla. Siinä on iso tontti omassa rauhassa. Ei ole kuin yksi naapuri, sekin vain kesäisin. Hinta on edullinen, joutuu tekemään pientä remonttia. Jos asuisin täällä, tarvitsisin autoa. Minulle jäisi ylimääräistä rahaa ja voisin jonkun verran maksaa lainaa pois.

Tämä puolestaan on Porissa, rauhallisella omakotialueella, jossa ei ole läpikulkuliikennettä ja on kävelymatkan päässä kaupungista. Tässä ei tarvitsisi tehdä muuta kuin pintaremontti. Hinta on sen verran korkea, että ei jäisi ylimääräistä rahaa. Tontti on riittävän iso.

Kummassakin on uuneja, joten voisin lämmittää puilla, mikä on minulle tärkeä asia. Haluan myös pihan, jota voin laittaa. Menen katsomaan kumpaakin.

Tänään on näyttö omasta asunnostani. Tulisi nyt ostaja. Jännittää.

valmista

2010-03-06T01:24:00.000-08:00

Minulla on nyt uusi ruokapöytä ja tuolit. Kuvat näyttävät vähän hölmöiltä, mutta saa tästä jonkinlaisen käsityksen.

täti täpinöissä

2010-03-03T09:23:00.000-08:00

Nyt olisi kiikarissa asunto, josta oikeasti olen kiinnostunut. Hintakin on kohdallaan. Joudun jännittämään maanantaihin saakka ennen kuin näen talon sisältä. Tänään tupsahti yllättäen asunnonostaja katsomaan kotiani. Saisinkohan nyt asuntoni myytyä? Voi olla että joudun vielä syömään sanani.

pelko

2010-02-27T11:17:00.000-08:00

Olen tutkaillut netistä yhtä taloa. Se on kaikinpuolin ihana ja sellainen kuin olen haaveillut. Hinta on hiukan liian korkea minulle, mutta ei välttämättä mahdoton. Suurin mutta on se, että sinne pitäisi jossain vaiheessa laittaa uusi keittiö. Sekään ei ole mahdotonta. Katselin netistä Ikean keittiöitä, ehkä sieltä jotain löytyisi. Hain myös tietoja paikkakunnasta.

Kaiken tämän miettimisen seurauksena huomasin, että elämänmuutos pelottaa minua aivan helkutisti. Asuntoni on myynnissä ja joskus se menee kaupaksi ja silloin muutos tulee todelliseksi. On pelottavaa, kun pitää yksin tehdä kaikki päätökset, seuraa niistä mitä tahansa. En voi sysätä vastuuta kenellekään toiselle. Menen yksin uudelle paikkakunnalle tavaroideni kanssa. Aloitan yksin uuden elämän vieraassa ympäristössä. Ei ole ketään jonka kanssa konkreettisesti jakaa eteen tulevia asioita. Kaikki pitää tehdä itse.

Olenkohan ihan viisas? Pallo on kuitenkin pistetty pyörimään.

den sista

2010-02-26T06:07:00.000-08:00

Viimeinen tuoli valmis. Se poikkeaa sävyltään muista, jotka ovat harmaaseen taittuvia.

Pöydän valmistumista odottamassa. Kaksi tuolia puuttuu kuvasta.

Lumisateesta ei sanota, että sataa kaatamalla, mutta nyt sataa juuri niin paljon. Toivottavasti säätiedotus ei pidä ihan paikkaansa, kun huomiseksi ja sunnuntaiksi luvattiin tänne vesisadetta. Apua sitä loskaa.

tänään

2010-02-24T08:13:00.000-08:00

Minä olen mukihullu ihminen. En voinut vastustaa kiusausta ostaa tämä itselleni. Josko entinen suosikkimukini saisi kilpailijan.

Eilisen jälkeen ei ole ollut särkyä.

Ystäväni (?) soitti ja olin hänen luonaan kaffeilla.

Sain maalattua viimeisen tuolin. Huoh! Pöydän maalaaminen onkin jo vaivattomampaa.

Pinnasin kokouksesta, johon olisi pitänyt mennä.

hammaslääkärissä

2010-02-23T08:22:00.000-08:00

Kävinpä tänään hammaslääkärillä. Paljastui, että hampaan juuri oli haljennut ja se piti poistaa. Juuressa oli krooninen tulehdus, joka ihme kyllä ei ollut vaivannut minua. Ystävällinen hammaslääkäri kertoi, että se olisi voinut äityä jolloin koko poski olisi turvonnut. Kivusta hän ei maininnut mitään.

Sitten hinta-asioihin. Nyt pääsin edullisesti, vain 35,70 €. Terveyskeskuksessa ei tehdä uusia hampaita, vaan on mentävä yksityiselle. Koska hampaaseeni on hammaskirurgin tehtävä ensin keinojuuri ja vasta sitten voidaan laittaa posliinihammas paikoille, operaatio on sikamaisen kallis, yli 2000 €:a.

Niin että laittattakaa ihmeessä hampaanne ajoissa kuntoon.

Minulle on vuosituhannen alussa tehty mittava kaluston uudelleenjärjestely. Yläkeukani leikattiin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla hampaat eivät siirtyneet riittävästi. Alaleukaa siirrettiin oikealle toisessa leikkauksessa. Nyt purenta on hyvä eikä ole ollut jatkuvia niska- ja poskivaivoja.

Tämän päivän operaatiota varten hammas kuvattiin ja hoitaja ihmetteli kuvassa näkyvää metallia. Hammaslääkäri on tietoinen oikomishoidosta, joiden seurauksena koko yläleukani on täynnä pieniä metallilaattoja, jotka on kiinnitetty luuhun ruuveilla, joista isoimmat tuntuvat kieleen ja sormella koskiessa. Kun hammaslääkäri mainitsi, että hammaskirurgi saa arvioida pystyykö luuhun laittamaan keinojuuren, tartuin tähän. Kysyin eikö sitä voisi tehdä hammaspolilla. Hän suostui laittamaan lähetteen keskussairaalaan, "onhan tämä ihan perusteltua, kun leuka on täynnä rautaa". Jos hammaspolilla laitetaan uusi hammas, maksan pelkät poliklinikkamaksut. Olen kuitenkin melko skeptinen asian suhteen. Itselläni ei nyt satu olemaan ylimääräistä kahta tonnia, joten jos hammaspoliklinikalla todetaan, ettei tehdä, elän sitten ilman hammasta.

Vielä. Hammaslääkäri sanoi, että jos poskea alkaa särkeä, voi soittaa. Olin ihan, että O, ai särkeä, ei tullut mieleenikään. Valitettavasti särkee sen verran, että 1 g panadolia ei vie kaikkea kipua. Mietin asiaa yön yli.

pääsenpä

2010-02-22T09:52:00.000-08:00

Sain huomiselle hammaslääkärin, vieläpä "oman" mukavan lääkärini. :)

älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon

2010-02-21T07:49:00.000-08:00

Joulukuun lopussa poskihampaan paikasta lähti pala. En välittänyt asiasta. Meni vajaa kuukausi ja söin jotain kovaa, jolloin kolon vierestä, posken puolelta lähti pois koko reuna omaa hammastani. Soitin hammaslääkäriin ja sain ajan toukokuun alkuun. Suuhygienisti olisi laittanut siihen väliaikaisen paikan, jota pidin turhana. Eilen illalla söin toffeeta, jota Salli oli heittänyt minulle penkkariajelulla. Ihmettelin, että onpa karkissa kova sisus, joka paljastuikin hampaan lopuksi. Nyt on suussa sentin (!) kolo ja takana törröttää hassun tuntuisesti viimeinen poskihammas. Jos olisin...

Nyt pelkään purra mitään oikealla puolella. Mitä moinen kolo suussa mahtaa tehdä muille hampaille? Koska minulla ei ole varaa yksityiseen hammaslääkäriin, joudun todennäköisesti odottamaan toukokuun alkuun, että kololle tehdään jotain. Onneksi hampaassa ei ole tuntoa, koska siihen on muinoin tehty juurihoito. En tiedä, miten tällainen hammas hoidetaan. Olen kuullut puhuttavan silloista ja implanteista. Ongelmaksi voi kunnallisellakin puolella koitua raha.

Köyhän elämä on tällaista, ei ole mahdollista säästää pahan päivän varalle, vaan kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämään. Yksi iso lasku voi kaataa talouden. Voin juuri ja juuri tiristää rahat, jos hampaan laittaminen maksaa pari sataa euroa, mutta pelkään että se maksaa reilusti enemmän. Olen jo köyhä, syrjäytynyt, yksineläjä ja mielenterveysongelmainen. Ehkä em. tulee vastaisuudessa näkemään myös minun suustani. Tunnettuahan on että mielenterveyspotilailla on huonot hampaat. Onneksi ei pudonnut näkyvillä oleva hammas!

pantteri ei luovu pilkuistaan vai miten se meni?

2010-02-20T08:41:00.000-08:00

En ole vuoteen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jota pidin ystävänäni. Syksyllä 2008 tapahtui useasti niin, että hän "unohti" sovitun tapaamisen, kun tulikin mielenkiintoisempaa seuraa. Lakkasin pitämästä häneen yhteyttä, eikä hänestäkään kuulunut mitään. Laitoin sentään vielä joulukortin hänelle. Nyt talven aikana olemme vaihtaneet muutaman sanan tavatessamme kaupungilla. Maanantaina juttelimme kirjastossa ja sovimme, että hän tulee tänään illalla maistelemaan irlantilaista viskiä luokseni. Ja kuinkas kävikään, kun soitin hänelle äsken tullessani kotiin. Hän meneekin tanssimaan jonkun ystävänsä kanssa, joka oli viikolla käynyt hänen työpaikallaan juttelemassa asiasta. Jälleen hän sopi päällekkäin asioita ja minä jäin toiseksi. Sovittiin että soitellaan viikolla, jos tavattaisiin. Minä en enää soita.

tadaa

2010-02-20T01:39:00.000-08:00

ja seuraavaksi

2010-02-19T00:57:00.000-08:00

Seuraava pari uunista ulos. Vasemman puoleinen tuoli on oikeasti punertava eikä lila.

penkkarit

2010-02-18T08:03:00.000-08:00

Hieman on äidillä haikea olo, kun kuopus lopetti koulun. Muistan kun hän vasta aloitti sen, minulla on siitä hauska kuvakin.

Salli muutti kuun alussa isänsä luo lukemaan, koska saa olla siellä päivät rauhassa. (Minä siis häiritsen liikaa hänen lukurauhaansa ja kyselen typeriä.) Vuosi sitten Saara muutti omilleen. Nyt minulla on odottamani elämänvaihe, jolloin saan olla ihan itsekseni. Niinkuin etukäteen arvelin, Sallin poismuutto toi mukanaan surun ja haikeuden. Opettelen tätä uutta elämääni. Luulen että todellisuus kolahtaa täysillä sitten, kun muutan uuteen kotiin, joka on vain minua varten. Ajatus tuntuu kiehtovalta ja pelottavalta.

kommentoijia

2010-02-12T06:02:00.001-08:00

Ihmettelen miten mun muuttosuunnitelmani herättävät joissain ihmisissä tarpeen kommentoida voimallisesti asiaa. Eräskin ihminen sanoi, että mummonmökkiin sä et sit mee. Tuntuu kuin muut ihmiset tietäisivät paremmin, mikä on mulle hyväksi kuin minä itse. (Onhan mahdollista että he tietävätkin.) Joillekin on käsittämätöntä, että haluan muuttaa Porista pois. Niinkuin muuttaisin toiseen maahan. Eräs ihminen toi esiin, että jos mulle tulee masennus enkä jaksakaan lämmittää huusholliani. Jos alan ajattelemaan sillä tavalla, en voi tehdä mitään. Oli aika jolloin otin masennuksen mahdollisuuden jatkuvasti huomioon, mutta onneksi olen päässyt siitä.

On tosiasia että masennus on minussa olemassa ja se pysyy pois lääkityksellä. Nyt juuri olisi otollinen tilaisuus masentua, kun elämä on vaiheessa ja varsinkin kun mua jatkuvasti vituttaa se, etten pääse kulkemaan minnekään vaan olen sidottu kotiini, kun ei ole autoa. Toisaalta masennus voi tulla sitten, kun kaikki asiat ovat järjestyksessä ja olen muuttanut. Kaikenkaikkiaan elämänmuutos voi aiheuttaa masennuksen. Nyt on muutoksen aika, tulee mitä tulee. Toisaalta ajattelen hiukan taikauskoisesti, että nyt olisi aika minun elämässäni siihen, että joku asia menisi niin kuin haluaisin. Aivan yhtä hyvin kaikki voi mennä toisinkin.

edit. Pellon pientareella-blogissa on mielestäni myös tähän asiaan sopivia ajatuksia.

odottamista

2010-02-10T10:13:00.001-08:00

On sitten rasittavaa odottaa, että jotain tapahtuisi. Odotan että asunto menisi kaupaksi tai että löytäisin uuden kodin. Sitten voin suunnitella elämää eteenpäin.

muutoksia

2010-02-09T06:41:00.000-08:00

Omenapuun alla Katriina pohdiskeli, miten on muuttunut sen suhteen, miten tekee kotitöitä. Olen miettinyt samaa asiaa. Minulla oli ennen siivouspäivä kerran viikossa, jolloin pesin myös vessan. Toki imuroin nykyäänkin noin kerran viikossa, koiran karvojen vuoksi. Vessan pesen, kun se näyttää likaiselta. Kerran kuussa vein matot ulos ja pesin lattiat. Kun vaihdoin lakanat, tuuletin petivaatteet ulkona. Nyt pystyn ihan hyvin laittamaan puhtaat lakanat tuulettamattomiin petivaatteisiin. Olen mankeloinut lakanat, mutta sekin on jäänyt. Perusteellisesti siivoan, kun siltä tuntuu. En koskaan jättänyt petiä petaamatta, nyt sekään ei tuota ongelmia.

Nuorempana siivosin keittiön aina iltaisin, että voin aloittaa uuden päivän siistissä keittiössä. En voinut sietää sitä, että ruokapöydällä lojui tarpeettomia tavaroita tai lehtiä. Nykyään tyhjennän tiskikoneen ja samalla saankin sen jo täyteen pöydällä lojuneista tiskeistä. Yleensä siistin tiskipöydän vasta aamulla. Tiskien joukossa on usein omenan tai appelsiinin kuoria sekä muuta roskaa. Lukemattomat lehdet lojuvat päiväkaupalla ruokapöydällä.

Miten ihmeessä nuorempana jaksoin kaiken tuon? Olenko laiskistunut vai väsyneempi kuin ennen? Varmaa molempia. Nautin siisteydestä, mutta en enää ole niin tarkka.

että sellaista

2010-02-08T05:42:00.000-08:00

Peruin kaikki pitämiset.
Menin lenkille.
Onneksi kaapissa oli purkki tonnikalaa.

muistojen kirja

2010-02-08T02:59:00.000-08:00

Heidin blogista sain idean kuvata vuonna 1969 joululahjaksi saamani muistokirjan. Muistan että kirjani oli yksi luokan hienoimpia. Sain lahjaksi myös ihania kiiltokuva.

Ensimmäisen värssyn kirjoitti enoni: Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua. Takakannessa on teksti: Kun lehdet tippuu niin kannet jää ja kansissa säilyy muisto tää. (Marja)

puhdetyötä

2010-02-05T05:04:00.000-08:00

Olen vuosia suunnitellut keittiön pöydän ja tuolien maalaamista. Ne ovat peruskamaa 80-luvun lopulta, jolloin mänty oli suosiossa sisutuksessa. Minulla on muutaman vuoden ollut visio, mitä haluan. Joidenkin mielestä ihan typerä idea. Olen tammikuun velttoillut ja miettinyt, mitä tekisin. Olin iloinen, kun keksin että nyt on maalaamisen aika. Siis värikauppaan. Minulla on 8 tuolia (yhtä ei saa maalata, kun Salli haluaa sen itselleen) jotka kaikki maalaan eri värisiksi. Alla on kaksi ensimäistä valmiina.

pähkäilyä

2010-01-29T05:41:00.001-08:00

Kotini on jälleen myynnissä. Olin ajatellut tehdä kylpyhuoneremontin ensin ja pistää tämän sitten myyntiin. Sitten ajattelin, että jos tämä ei mene kaupaksi huhtikuuhun mennessä, teen remontin. Lopulta olen päätynyt siihen, etten tee mitään remonttia. Liikaa vaivaa.

Tällainen välivaihe on ikävä, kun ei voi tehdä muuta kuin seurata myynnissä olevia asuntoja. Jo sen päättäminen, minne haluan muuttaa, on vaikeaa. Turku olisi hyvä vaihtoehto, koska Saara asuu jo siellä ja Sallikin suunnittelee menevänsä sinne opiskelemaan, lisäksi siellä asuu muitakin sukulaisia. Turussa olisi monenlaista tekemistä ja harrastamista. Mutta. Näen itseni haahuilemassa kerrostalokaksiossa jossain Turun lähiössä - ilman omaa pihaa.

Haluaisin ehkä kuitenkin muuttaa omakotitaloon, jossa on suuri piha. Toivoisin että voisin viedä tästä pihasta mukanani muutamia kukkia ja lopulta tehdä itselleni ihanan puutarhan. Haluaisin oppia viljelemään hyötykasveja. Mummonmökkielämä on asia, josta olen haaveillut viimeiset 10 vuotta.

Teenkö järkevän ratkaisun vai teenkö sen mukaan, mistä olen haaveillut? Niin, ensiksi pitäisi tulla asunnonostaja.

Kaikille kukista ja puutarhasta kiinnostuneille vinkiksi http://www.huiskula.fi.

lihava

2010-01-28T03:07:00.000-08:00

- Kyllä oletkin lihava!
- No, kun en ole viime aikoina pystynyt liikkumaan...
- Ei tämä ole liikunnasta kiinni. Sinä olet syönyt!
- Onhan sitä tullut syötyä, kun on ollut kaikenlaista sairautta ja murhetta.
- Ihokin on ihan taikinainen! Sulla on kyllä kaikki asiat ihan pielessä.

Voisitko sinä käydä ystäväsi kanssa tällaisen keskustelun?

Tuutikki maksoi yksityislääkärille 71 €:a ja sai tällaisen kohtelun.

Mikä oikeus lääkäreillä on puhua ihmisille tällä tavalla?

monenlaista elämää

2010-01-26T03:01:00.000-08:00

Kuulin eilen kahden itseäni nuoremman naisen keskustelevan siitä, että heidän elämänsä on jatkuvaa suorittamista. Molemmilla on murrosikäiset lapset, he käyvät työssä ja opiskelevat sen ohessa. Kumpikin valitti, kuinka elämä on kiireistä juoksemista paikasta toiseen eikä aikaa jää itselle ollenkaan. He kaipasivat edes yhtä päivää viikossa, jolloin saisi olla vain itsekseen tekemättä mikään.

Tasan ei käy onnen lahjat. Minulla on aikaa, ongelmana on keksiä itselle riittävästi mielekästä tekemistä, jotta päivät kuluisivat mukavasti. Mahtaisivatko nämä naiset haluta vaihtaa osia kanssani? Minä en. Kuitenkaan. Vaikka olenkin välillä turhautunut ja tunnen itseni tarpeettomaksi, en halua tuollaiseen oravanpyörään, joka lopulta syö ihmisen voimat. Olen jo aika hyvin tottunut omanlaiseeni elämään ja tuntuisi vaikealta muuttaa tätä. En halua elämästäni kiireistä suorittamista pakon edessä.

Asioilla on puolensa ja puolensa.

laatikon kätköistä

2010-01-26T02:49:00.000-08:00

Taannoin kävi kyläilemässä ystäväni, joka innostui järjestelemään lankojani. En tiennytkään, että minulla on niin paljon hyviä lankoja tallessa. Tulee niin helposti ostettua vaan uusia. Hän puolitti kaikki sopivan pienet kerät ja sai aikaan ylläolevan kasan pikkukeriä.

ihana ostos

2010-01-26T02:48:00.000-08:00

Olen hipelöinyt erinäisiä kertoja tätä lakanaa Hemtexissä. En raskinut ostaa, koska hinta oli liian korkea, 34,90 €. Kun alennusmyynnit alkoivat, hinta laski kympillä ja oli minulle vieläkin liian kallis. Eilen Hemtex mainosti, että kaikki aletuotteet 50% alennuksella. Sain viimeisen lakanan 12,45 €:lla ja olin sangen tyytyväinen.

Lakanoissa ja pyyheliinoissa on sellainen vika, että ne eivät kulu. Samoja tylsiä liinavaatteita joutuu katselemaan yli 20 vuotta, vanhimmat käsipyyhkeeni ovat 29 vuotta vanhoja. Lakanoita olen uusinut viime vuosina yksinkertaisesti siksi, että haluan vaihtelua ja pois 80- ja 90-luvun kuoseista. Eli meillä riittää rättejä.

koukussa

2010-01-23T06:13:00.000-08:00

Olen elänyt viikon jossain muualla kuin kotonani ja Porissa. Näitä kirjoja ei kehuta turhaan.

Suosittelen.

katarsis lorvimus

2010-01-19T02:33:00.000-08:00

Mikähän siinä on, ettei saa tehtyä asioita, jotka tietää itselleen hyväksi. Olen nimittäin muutaman päivän suunnitellut kävelyä eikä edelleenkään kiinnosta millään tavalla. Tulee vain tehtyä normihommat kotona ja lopun aikaa lorvittua. No, voinhan lohduttaa itseäni, että eilen sentään ulkoilin kulkemalla kaupungilla ainakin kaksi kilometriä.

itsensä viihdyttämisestä

2010-01-15T08:57:00.000-08:00

Postissa tuli tänään pari vuotta havittelemani rouva Vilijonkka-kengät (nimi on keksimäni). Nyt hinta oli tippunut kukkarolleni sopivaksi. Ihanan pehmeät jalassa.

Tänään olen miettinyt itseni viihdyttämistä. Sitähän tämä on, eläkkeellä olo. Yritän keksiä kaikenlaista tekemistä, jotta saisin aikani kulumaan suhteellisen mielekkäästi enkä täysin mökkiytyisi. Samalla toivon tapaavani mielenkiintoisia ihmisiä. (hah) Harvassa ovat 10 vuoden aikana löytämäni mielenkiintoiset ihmiset. Kaikenlaisia tuttavia kyllä on.

Tämä syrjässä olo on pakottanut viihtymään itsensä kanssa. Onneksi olen oppinut. En pelkää yksinoloa. Harvemmin tunnen itseni yksinäiseksi. Jos kärsisin yksinäisyydestä, elämäni olisi aika helvettiä.

Toivon erään unelmani toteutuvan. Itsensä viihdyttämistä sekin. Yksi olennainen osa unelmaa on kyky tulla toimeen itsensä kanssa ja olla yksin. Luulen että minulla on sellaisia taitoja.

täti

2010-01-09T02:57:00.000-08:00

Keski-ikä on mukavaa aikaa. Minulle se merkitsee tällä hetkellä ennen kaikkea sitä, että lapset lähtevät omilleen ja minulle koittaa sitä myöten aivan uudenlainen vapaus. Tähän saakka olen elänyt koko elämäni muiden ehdoilla. Elämääni ei rajoita ei työ, kuten suurimmalla osalla ikäisiäni. Saan olla itsekäs ja tehdä elämästäni juuri sellaisen kuin haluan. Omat rajoitukseni on minullakin, mutta omien resurssieni puitteissa olen vapaa!

Kun lähestyy viittäkymmppiä, voi ajatella itseään jo täti-ihmisenä. Olen 15-20 vuotta vanhempi kuin pihani pienten lasten äidit ja isät. Bussissa kulkevat mukulat on omia lapsiani nuorempia. Ikä tuo mukanaan tietyn aseman. Minun kuuluu huomauttaa ihmisten kakaroille, kun he pitävät kenkiään penkeillä bussissa tai painavat turhaan stop-nappia. Voin rauhassa paheksua naapuria, joka ei tervehdi, kun olemme samaan aikaan viemässä roskia tai kun itse selkeästi tervehdin häntä. Ennen kohautin vain hartioitani moisille typeryyksille. Jollain tavalla asenteeni on muuttunut iän myötä. Alan pikkuhiljaa uskoa Sallin huomautuksiin keski-ikäisyydestäni, vaikka mielestäni ei ne eivät pidä paikkansa.

(Törmäsin siis äsken pihalla erääseen huonokäytöksiseen äitiin.)

vaiettu menneisyys

2010-01-07T04:22:00.000-08:00

Sain juuri luettua Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittaman kirjan Ruma sota. Kiinnostuin kirjasta Timo Harakan kolumnin perusteella. Kirjassa käsitellään asioita, joista ei ilmeisesti tätä ennen ole julkisesti puhuttu. Muistaakseni se aiheutti aikoinaan melkoisen kohun paljastamalla ikäviä asioita suomalaisista sotilaista. Kirjassa romutetaan sotasankarimyytti. Minulle tärkeintä antia oli se, että kirja avaa näkökulman sodan vaikutuksiin mm. lapsiin ja jälkipolviin.

Oman terapiani kautta olen miettinyt paljon omia vanhempiani. Molemmat ovat siirtokarjalaisia. Äitini isä oli sodassa kaikki vuodet. Äitini ei halua muistella lapsuuttaan. Olen tulkinut sen niin, että hänellä on niin traumaattisia lapsuusmuistoja, että hän torjuu ne, osin tietoisestikin. Käsittääkseni hänen isänsä on ollut sodan jälkeen väkivaltainen ainakin vaimoaan kohtaan. (Kirjassa kerrotaan juuri tällaisesta muuttuneesta käyttäytymisestä.) Äitini on aika häiriintynyt persoonaltaan, mikä osaltaan on vaikuttanut minun persoonallisuuteeni ja sairastumiseen.

Isäni on sotaorpo. Hän oli 4-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Koko evakuoitu kylä muutti Pohjanmaalle, jossa sotaleski aloitti elämänsä uudelleen kahden lapsensa kanssa. Muistan lapsuudestani mummoni puhuneen jatkuvasti, että kunpa ei enää tulisi sotaa. Nyt aikuisena ymmärrän, mitä kaikkea tuohon mummon puheeseen sisältyi. Koska isälläni ei ole kokemusta omasta isästä, ei hän ole oikein osannut olla isä omille lapsilleenkaan, vaan on paennut perheen arkea kahden työn tekemiseen.

Minua kosketti karmeassa kirjassa se, että nyt joku vahvisti omat ajatukseni sodan traumaattisista vaikutuksista myös jälkipolviin. Nykyisin painotetaan kriisi- ja muuta terapiaa trauman kokeneille. Kaikki muistamme viime vuosien tragediat, uusimpana Sello, joissa on korostettu kriisin jälkihoitoa. Sota oli koko kansaa koskettava kriisi, josta ihmisten oli selvittävä omin avuin. Pääasiassa kaikesta vaiettiin. Nykykäsityksen mukaan käsittelemättömät kriisit näkyvät monin tavoin ihmisen elämässä. Kirjassa tuodaan esiin näitä puolia.

edit. grrr. Miksi tämä ohjelma laittaa kaiken tekstin pötköön, kun alussa on kuva?

niin...

2010-01-06T03:49:00.000-08:00

Vuosi on alkanut rauhallisesti. Lähinnä olen kutonut, lukenut ja katsonut telkkaria. Olen paljon miettinyt, mitä haluan elämältäni. En ole päätynyt muuhun kuin, että asumiseen tulee muutos kesän aikana. En halua elää enää toista talvea paikassa, josta en pääse kulkemaan kuin päivisin. Katselin työväenopiston uutta ohjelmaa. Moni mielenkiintoinen harrastus jää vain sen vuoksi, että ne ovat iltaisin, enkä pääse kulkemaan niihin. Kiukuttaa.

Viime aikoina olen nähnyt unia, joissa olen ollut opiskelemassa lisää omaan ammattiini liittyviä asioita. Unissa opiskelut ovat kaatuneet siihen, etten jaksa masennuksen vuoksi. Ilmeisesti jokin minussa syvällä alkaa hyväksyä tämän elämäntilanteen. Koen olevani syrjässä, mutta en syrjäytynyt. Ystäväni määritteli asian hyvin, syrjäytymiseen liittyy elämänhallinnan katoaminen.

uuden vuoden aattona

2009-12-31T02:24:00.000-08:00

Kuluneena vuonna olen iloinnut terveydestäni ja jaksamisesta. Moneen vuoteen en ole ollut näin hyvässä kunnossa ja jaksanut näin paljon kaikenlaista kuin tänä vuonna. Se on näkynyt elämässäni monella tapaa.

Huomenna alkavalle vuodelle toivon itselleni ennenkaikkea terveyttä. Ilmoittauduin tänään työväenopiston emalointi ja punotaan metallilangasta -kursseille. Kuluneeseen vuoteen on kuulunut paljon uusien asioiden oppimista, samaa haluan jatkaa.

En ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, koska sellainen on mielestäni typerää. Haluan jatkaa hidasta matkaa kohti itseäni.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta.

erilainen joulu

2009-12-27T08:39:00.000-08:00

Tänä vuonna olin elämässäni ensimmäistä kertaa joulun yksin. Saara poikaystävänsä kanssa kävi joulupäivänä syömässä. Kuulostelin itseäni miltä tämä nyt tuntuu, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Päinvastoin. Nautin yksinolosta, saunoin, kuuntelin joululauluja, kudoin ja katselin telkkaria. Olo on ollut kuin koiralla kuvassa.

Kun joku viettää joulua yksin, ihmiset suhtautuvat siihen, että hän joutuu olemaan yksin. Radiossakin puhuttiin tähän tyyliin. Itsekin olen ajatellut samalla tavalla. Nyt ajattelin, että saan olla yksin.

Marraskuu ja joulukuu ovat olleet raskasta aikaa monella tapaa. Tuntui hyvältä ettei tarvinnut valmistella joulua millään tavalla. Olen monena jouluna ajatellut, että älytön hässäkkä muutaman päivän tähden. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja tunteita. Nyt sain rauhassa kuulostella omia tunteitani ja tutkia itseäni. Ehkä näistä ajatuksista sikiää uusia asioita elämääni.

ovi

2009-12-20T02:36:00.000-08:00

Tänään unen ja valveen rajamailla tuli mieleen uusia, iloisia asioita. Onneksi!

On kuin elämä olisi käytävä, jossa on erilaisia ovia, joita avaat ja suljet. Ovien kautta aukeaa uusia huoneita ja uusia käytäviä.

hymyjä

2009-12-16T06:51:00.000-08:00

Kävin kaupungilla ja näin hymyileviä ihmisiä. Menin erääseen kauppaan ja vanhempi mies avasi minulle molemmat ovet. Kiitin häntä monisanaisesti. Nissenin optikko perehtyi perusteellisesti uusien silmälasieni ongelmiin. Sain todella hyvää palvelua, josta myös kiitin. Maailmassa on vielä hyvyyttä ja ystävällisyyttä, mikä välillä meinaa unohtua omien asioiden kanssa painiskellessa.

tänään

2009-12-12T01:02:00.000-08:00

Tämä kuva kertoo minusta. Tänään.

tupa

2009-12-09T06:43:00.000-08:00

Sain Millanilta tällaisen voimanapin väsymystäni piristämään. Tätä pitäisi jakaa eteenpäin. En jaksa miettiä kenelle. Ottakaa tästä halukkaat.

Nämä juhlat, niiden valmistelu sekä niitä ennen tapahtuneet ikävät asiat, ovat saaneet minut pohtimaan teologiassakin tuttua ongelmaa - miksi toiset ja toiset taas ei. Sille on jokin hieno latinalainen nimikin, jota en nyt muista.

Olen elämässäni saanut kaksi suurta aarretta - Saaran ja Sallin. He ovat olleet ja ovat edelleen rakkainta ja tärkeintä, mitä elämässäni on. Kohdallani toteutuvat laulun sanat "lainaa hetken vain". Näin sen kuuluu ollakin, lapset ovat vain hetken meidän vanhempien elämässä. Kummallekin tyttärelleni toivon sydämestäni parempaa elämää kuin itselläni on ollut.

Tällä hetkellä olen vihainen elämälle. Miksi minun elämästäni tuli tällaista? Tämä saatanan sairaus on vienyt minulta liikaa ja vie koko ajan. Viimeksi se vei minulta auton. Kun Salli muuttaa pois kotoa, tuloni pienenevät edelleen. En jaksa olla niin zen, että pystyisin tällä hetkellä iloitsemaan tinteistä lintulaudalla tai kynttilöistä tai sateettomasta ilmasta tai lähestyvästä joulusta. Miksi minä en saa iloita siitä, että joskus voisin ostaa jotain muutakin kuin ruokaa? Digiboksini vaikuttaa sanovan sopimuksensa irti. Haluaisin itselleni tallentavan digiboksin, mutta millä sellaisen ostan, kun tällä hetkellä ei ole rahaa edes tavalliseen?

Kyllä minun tuloillani yksi ihminen elää, sanoi eräs valopää. Elää joo, ostaa ruokaa ja maksaa laskunsa. Hyvä sellaisten on puhua, jotka voivat hankkia elämässään muutakin kuin vain välttämättömän. Minun täytyy miettiä, milloin on rahaa esim. vaatteisiin. Joskus tykkäisin matkustaa, mutta en ole vuosiin käynyt kuin kyläilemässä kavereideni luona. Työssäkäyvät pystyvät yleensä säästämään menojaan varten, mutta minä en pysty enää edes siihen.

Puhumattakaan hukatuista mahdollisuuksista ja unelmista! (Tähän asiaan palaan myöhemmissä bloggauksissa.)

Muinoin mietin asioita sellaisesta näkökulmasta, jossa olennaista oli nähdä jokin mieli ja tarkoitus asioissa. Kun ihmisen elämään tulee yksittäisiä vastoinkäymisiä, on helppo lohduttaa itseään tuosta näkökulmasta käsin. Kun vuosi vuoden perään itselle tapahtuu negatiivisia asioita, ei jaksa nähdä niissä mitään mieltä eikä tarkoitusta. Ehkä on vaan niin, että joillekin jostain syystä sataa jatkuvasti paskaa tupaan ja joillekin paistaa useimmiten päivä. Itse satun olemaan se, jonka tupaan tulee paskaa.

joulukuun alku

2009-12-08T08:08:00.000-08:00

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna oli Saaran ylioppilasjuhlat. Sattuneesta syystä tein kaiken itse. Nyt olen v ä s y n y t. Monenlaiset tunteet pakkaavat päälle ja nekin osaltaan vievät energiaa, varsinkin aggressiot. Tämä pimeys osaltaan rassaa mieltä.

auttakaa!

2009-11-29T08:13:00.001-08:00

Jokin aika sitten selasin netissä jonkun blogin linkin kautta kauniita kortteja. Olen hukannut linkin. Nämä kortit on tehty tietokoneella, eivät käsin. Ne eivät myöskään ole mitään pikkusöpöjä nallekortteja tms. Tekijällä on netissä kauppa, en vain löydä sitä. Ehdota minulle linkkiä.

runo

2009-11-25T06:49:00.000-08:00

ujosti, nöyrästi...

Minä näin
uuden
pehmeän
leveän sängyn, jossa oli purppuraiset kustavilaiset päädyt.
Minä näin
verhotangot, joissa vanhat verhoni näyttivät uusilta.
Minä näin
vasta valkeiksi maalatut olohuoneen seinät ja katon.
Minä näin
violetin eteisen
sammaleenvihreät ovenpielet.
Minä näin
uutuuttaan kiiltävän kylpyhuoneen.
Minä näin
peileillä päällystetyn eteisen kaapiston.
Minä näin
itseni lukemassa lehteä tuliterän keittiön
pöydän ääressä.

Minun uudessa kodissani.

Minä opettelen elämää kodissani
vanhassa narisevassa sängyssäni
remonttia kaipaavassa kylpyhuoneessani.
Kodissani
jonka ovenpielet ovat kolhiintuneet lasten leikeissä
jonka huoneiden tyhjät seinät ovat sinitarran laikuttamat
jonka kaapeissa viruvat unohdetut tavarat.

Minä maalaan ovenpielet
tapetoin seinät
pesen kaapit.

Minä luen lehteä omassa keittiössäni.

Kuuntelen menneen kuiskauksia nurkissa.

epämaailmassa

2009-11-23T09:15:00.000-08:00

Ostin joskus kesällä hyvin myyvän takatekstin houkuttelemana tämän kirjan. Nyt olen viettänyt pari päivää sen kanssa. Mielestäni tämä on yhdenlaista scifiä, jonka keskeisiä ainesosia ovat ihmisen muisti, sanat ja käsitteet. Päähenkilö, Eric Sandersson, kulkee epämaailmassa etsien kadonnutta minuuttaan. Häntä uhkaa muistia syövä hai, Ludovicius, joka on jo tehnyt tuhojaan hänelle.

Kirja nostaa esille ajatuksen, että muistot tekevät meistä sen mitä olemme. Säilyttääksemme minuutemme palaamme vähän väliä muistoihimme.

Kirja toi mieleeni John Fowlesin kirjan Jumalten naamiot.

lyyrinen viikonloppu

2009-11-22T09:07:00.000-08:00

Opiskelin perjantain ja lauantain aikana 10 tuntia lyriikkaa. Aihe ei kiinnostanut etukäteen millään tavalla. En ole koskaan ollut varsinainen runojen ystävä - jotain olen joskus lukenut. Pitkin hampin menin oppimaan. Hyvä että menin. Opettajamme oli perehtynyt myös opettamiseen, ei vain lyriikkaan. Hän sai jopa minut innostumaan. Lauantaina saunassa alkoi tulla runoa. Hyvä että tuli, koska viikon aikana pitää kirjoittaa neljä runoa, joita sitten yhdessä ruoditaan ensi viikonlopun istunnossa. Opettajamme osasi myös luoda turvallisen ilmapiirin ja jokainen luki tunneilla kirjoitettuja tuotoksiaan.

Tuskin minusta silti runoilijaa tulee.

kukka-ajatuksia

2009-11-19T00:18:00.000-08:00

Päästin onneton kompostorini tässä asuntohässäkässä melkein taintumaan. Parin viikon ajan olen herätellyt sitä. Tänään havaitsin, että se toimii, ei kovin hyvin, mutta on kuitenkin plussan puolella.

Keksin että voin marraskuisten päivieni iloksi aloittaa siemenluetteloiden tutkimisen. Kirjastossa lukemassani ruotsalaisessa lehdessä oli kuvia erivärisistä Knautia-sukuun kuuluvista kasveista. Tutkiessani netistä asiaa, paljastui että kyseessä on törmänkukka-nimellä tuntemani kasvi ja sen muunnokset. Sitä kutsutaan myös nimellä Ruusuruoho. Tuo lilanvärinen mulla on jo, mutta aion hankkia muitakin värejä. Kunnon kasvinharrastajat puhuvat latinaa, ehkä minäkin voin aloittaa eksaktin kasvin tuntemuksen.

harmaa päivä

2009-11-18T03:28:00.000-08:00

Tällaisena sateisena, harmaana päivänä toivoisin olevani lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.

Otin asuntoni pois myynnistä. Kiikarissa ollut keskusta-asunto myytiin. En halua myydä omaa asuntoani niin ettei itselläni ole paikkaa, jonne muuttaa. Minulla kerkesi olla monenlaisia ajatuksia ja tunteita asumisesta. Olen asunut tässä kodissa 10 vuotta -kauimmin kuin missään muussa asunnossa. Olen kiintynyt näihin seiniin. Surin jo sitä etten näe keväällä uusia tulppaaneita ja muita hankkimiani sipulikukkia. Nyt saan edelleen nauttia omasta pihasta. Muuttaminen jo sinällään on rasittavaa, nyt ei tarvitse tehdä sitä. Keväällä aion tapetoida työhuoneen, uusia lattialistoja ja maalata seiniä.

suosittelen

2009-11-14T04:25:00.000-08:00

Viime päivinä olen nauttinut uudesta Stingin levystä, joka poikkeaa täysin hänen aikaisemmasta tuotannostaan, joka sekin on nautittavaa musiikkia.

bussikulttuurista

2009-11-12T08:37:00.000-08:00

Yllättäviä havaintoja porilaisesta joukkoliikenteestä

- ihmiset tervehtivät kuskia tullessaan bussiin ja kuski tervehtii takaisin
- vaikka nuoriso meluaa pysäkillä odotellessaan bussia, sisällä ollaan ihmisiksi
- nuoretkin huikkaavat kuskille kiitoksen poistuessaan bussista
- viereen saattaa joskus tulla täti, jonka kanssa tulee juteltua koko matkan ja seuraavalla kerralla tervehditään tuttavallisesti
- kuskit päästävät joskus lapsia ja nuoria ilmaiseksi, jos kortti on mennyt umpeen eikä ole rahaa
- en ole nähnyt ainuttakaan matkalippujen tarkastajaa. Sallin mukaan sellaisia ei ole Porissa.
- joskus kuskit juttelevat matkustajien kanssa
- bussin perässä juoksijaa odotetaan useimmiten
- en ole nähnyt yhtään töhrittyä bussia

Viimeksi olen aktiivisesti kulkenut joukkoliikennevälineillä n. 25 vuotta sitten pääkaupunkiseudulla. Sikäläinen käyttäytymiskoodi vaikuttaa minussa edelleen.

talvea odotellessa

2009-11-09T04:48:00.000-08:00

Minä tykkään tällaisesta talvesta enemmän kuin siitä, että tulee lunta, lumi sulaa ja tulee taas lunta. Täällä länsirannikolla on harvemmin suuria kinoksia. Jos lumi pysyy maassa, se muuttuu pian harmaan, ruskean ja mustan sävyiseksi. Vaikka luonto on nyt ankean näköinen, siinä on ruskean ja vihreän eri sävyjä.

Tein viimeisiä pihatöitä. Laitoin lintulaudan töpöttejä varten. Ensimmäiset tintit tulivat jo ruokailemaan. Minusta on mukava seurata niitä talven aikana. En haluaisikaan muuttaa tästä minnekään. Aika näyttää mitä tapahtuu.

ei ole

2009-11-07T06:32:00.000-08:00

Inkivääri heitti haasteen, johon tartuin. 7 asiaa, mitä minulla ei ole. Jatka omassa blogissasi.

Minulla ei ole

1. autoa. Todennäköisesti ei enää tulekaan.

2. miestä. Tällä haavaa ei vois vähempää kiinnostaa.

3. kukkivaa kukkaa sisällä. Olen monta päivää suunnitellut ostaa vaikka vain yhden ruusun.

4. koiranpentua. Toivottavasti osaan pysyä erossa sellaisista.

5. porakonetta. Kai joka huushollista pitäisi sellainen löytyä?

6. kunnollista yöpöydän lamppua. Koska olen kovin kronkeli, en ole löytänyt sopivaa.

7. kivan näköistä pipoa. Sovitin eräässä marketissa kivaa, mutta en raskinut maksaa akryylipiposta 25 €:a.

marraskuu

2009-11-06T02:14:00.000-08:00

Onks tää nyt muka kivaa?

ilman autoa

2009-11-03T08:22:00.000-08:00

Myin tänään autoni 100 €:lla. Joku viitsii vielä pelata ruostuneen auton kanssa. Oikeastaan tuntuu hyvältä, että viitsii. Auto on kuitenkin ihan ajettavassa kunnossa.

Tämä on minulle suuri elämänmuutos. Olen autoillut 22 vuotta, tällä autolla 18 vuotta. Olen tottunut siihen, että menen autolla minne haluan. Nyt pitää katsoa aikatauluja, joiden mukaan kuljen, ja varata aikaa kulkemiseen. Liikkumiseen menee enemmän aikaa kuin ennen. En vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Koko liikkuminen pitää ajatella uusiksi.

Olen surullinen auton menetyksestä ja tästä elämänmuutoksesta. Toki se on kaikinpuolin järkevää. Aika ihmeitä saa tapahtua, että vielä hankin auton eli tämä muutos on myös lopullista.

Yhä enemmän toivon, että asuntoasiat järjestyvät ja pääsen muuttamaan keskustaan. Elämä tulee olemaan siellä helpompaa.

lumppuja

2009-11-02T05:28:00.000-08:00

Olemme Sallin kanssa penkoneet vaatehuoneita ja kaappeja. (Meillä on kaksi isoa vaatehuonetta.) Olen järkyttynyt, kuinka kamalasti meillä on poisheitettävää tavaraa. Yhteensä kuusi isoa jätesäkillistä lumppuja ja kirpparille meneviä vaatteita. Lisäksi varastosta löytyi monenlaista turhaa tavaraa lasten kasvettua niistä pois. Kun on tilaa, tulee säilytettyä kaikenlaista turhaa. Varmaan vielä jäikin tavaraa, mikä pitää toimittaa jonnekin. Onneksi on kierrätyskeskus, johon saa viedä turhaa kamaa eikä joudu heittämään kaikkea kaatopaikalle. Tuntui kyllä pahalta laittaa roskiin monta musiikki- ja videokasettia. Kaatopaikalla ne ovat ikuisesti. Tämä kaikki juontaa juurensa siitä, että huomenna on viimeinen autoilupäivä.

aina voi toivoa

2009-11-01T09:02:00.000-08:00

Jos kaikki menee kuten toivon, haluan tällaisen sängyn. En näillä sisustusjutuilla ym. härpäkkeellä. Värikin saa olla toinen.

roskat

2009-10-28T06:38:00.000-07:00

Tämän päivän homma oli roskien vienti. Sen olen tehnyt ja hiukan muutakin. Olin myös ajatellut mennä lenkille. En ole saanut aikaiseksi ja syyllistän siitä itseäni. Ihan tyhmää sellainen. Kai joskus päivän työksi voi riittää roskien vieminen.

syksy

2009-10-27T03:01:00.000-07:00

Piristin itseäni katselemalla valokuvia Flikrissä. Poimin tähän muutaman.

2009-10-26T08:07:00.000-07:00

Harmaana päivänä

tekisi mieli lähteä Eurooppaan kaupunkilomalle

on kiva katsella päivällä leffaa

keitän lohikeittoa, johon tulee liikaa kalaa

syön lakritsijäätelöä

puhun pari tuntia puhelimessa

ei huvita mennä istumaan pariksi tunniksi tylsälle luennolle

metsä

2009-10-23T03:52:00.000-07:00

Vaikka en pidä tästä vuodenajasta, koska se viittaa tulevaan pimeyteen, jokin siinä kuitenkin viehättää. Harmaa ja keltainen ovat hyvä väriyhdistelmä. On kiva kulkea lehtien seassa, kun ne ovat keltaisia vielä maassakin.

Tein tänään pitkän lenkin pitkin metsätietä tässä lähistöllä. Kylmä ilma tuntui raikkaalta keuhkoissa, teki hyvää vetää sitä sisäänsä. Metsän hiljaisuus ruokkii mieltä.

En ole aikoihin kulkenut tuota lenkkiä. Tällä välin metsää oli parturoitu sieltä täältä. Tehometsätalous jättää hirveitä jälkiä luontoon. Oikein kiukutti. Hakatuilla raiskiolla oli suuria renkaanpainumia metsäkoneiden jäljiltä. Oksat ja pikkupuut lojuivat siellä täällä pitkin pohjia myöten myllerrettyä metsää. Kaikki oli matalana, ilmeisesti saa jäädäkin sellaiseksi. Mitä tuollainen rahankyniminen vaikuttaa metsän ekosysteemiin?

Ei kuulunut tuulen suhinaa puissa. Linnut ovat ilmeisesti jo lähteneet. Ei voi oikeastaan enää puhua maisemasta.

Suomessa metsäteollisuus on tabu asia. Varsinkaan maallikolla ei saa olla siitä mitään mielipidettä. Metsäliitto kannustaa tällaiseen tehometsänhoitoon. Metsänomistajalle on tärkeää saada hyvä tuotto, samoin metsäteollisuudelle. Mitä tehokkaampaa, sen taloudellisempaa ja sen parempi Suomen vaikeuksissa olevalle metsäteollisuudelle. Samaa "metsänhoitoideologiaa" viedään Indonesiaan ja Etelä-Amerikkaan ja jälki on samanlaista.

Unohdetaan luonto! Eläköön raha!

piiri pieni pyörii

2009-10-21T03:03:00.000-07:00

Seuraava tapahtui lauantaina ja sen jälkeen.

A soitti Tuutikille ja kertoi itsemurha-aikeistaan. Tuutikin kanssa riensimme A:n luokse, veimme hänet terveyskeskuksen päivystykseen ja odotimme hänen kanssaan kolme tuntia, että hän sai lähetteen ja taksilapun psykiatriseen hoitoon. Kun tulin uupuneena kotiin, kello oli kymmenen illalla ja olin ollut reisussa neljä tuntia.

Seuraavana päivänä A soitti minulle kotoaan. Lääkäri oli päästänyt hänet käymään Katri-Helenan konsertissa ja sen jälkeen syömässä. Ehtona oli ettei hän tee itselleen mitään ja palaa konsertin jälkeen takaisin sairaalaan, jonne A myös meni.

A ja B olivat vuosia läheisiä ystäviä. Viimeisen vuoden aikana B on lopettanut yhteydenpidon A:n kanssa. Eilen henkilö C soitti B:lle syyttäen tätä A:n hylkäämisestä. B on hänen mukaansa aiheuttanut A:lle masennuksen ja itsemurha-aikeet.

Minua mietityttää useampi asia.
1. Kun olen itse ollut siinä kunnossa, että olen tarvinnut osastohoitoa, en ole jaksanut ajatellakaan osastolta poistumista. Olen aluksi viihtynyt pääasiassa sängyssä.
2. B ei tosiaankaan ole syyllinen mihinkään.
3. A on ilmeisen kyvytön pohtimaan, miksi B vetäytyi ystävyydestä.
4. Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen ystävä tai kaveri.

myytävänä koti

2009-10-20T04:39:00.000-07:00

Koti on nyt myynnissä. Uusi on varattuna. Kaikki tapahtui lopulta nopeasti. Asiat myllersivät mielessäni muutaman viikon. Nyt jännitän kuinka nopeasti kotini menee kaupaksi ja koska pääsen uuteen asuntoon ja saan alkaa laittaa sitä kodiksi.

Kävin katsomassa yhtä ihanaa vanhaa taloa metsän syrjässä. Viikon verran haaveilin siitä. Kuvittelin itseni lämmittämässä uuneja, keittämässä aamulla puuroa puuhellalla ja leipomassa leivinuunilla. Kesäisin olisin touhunnut puutarhassa. Näin itseni lämmittämässä puusaunaa ja istuskelemassa jäähyillä pihalla. Naapuriin ei näkynyt, vaikka olikin lähellä.

Lopulta tajusin, ettei minusta ole niin suureen elämänmuutokseen. Voin edelleen nauttia vanhoista torpista lukemalla sisustuslehtiä.

Uusi asunto on kerrostalossa keskustassa. Siinä on iso parveke, jonka voin sisustaa kesähuoneeksi. Ehkä hommaan itselleni palstan, että saan tonkia maata.

turhat kuolemat

2009-10-17T06:29:00.001-07:00

Lapsuuden asuinpaikkakunnallani on viimeisen kuukauden aikana tapahtunut kolme itsemurhaa. Kaikki kuolleet ovat miehiä, nuorin alle 30-vuotias. Tämä nuori mies on käynyt meilläkin huoltamassa tietokonetta. Siitä tosin on jo jonkin verran aikaa. Kuullessani hänen kuolemastaan synkkyys valtasi mieleni. Miten paljon hänelläkin olisi ollut odotettavissa hyviä asioita elämältä. Miksi apu ei tavoittanut häntä eikä muitakaan itsemurhaan päätyneitä?

Itsemurhat ovat viimeisen 10 vuoden aikana vähentyneet kolmanneksen noin tuhanteen vuosittain. Siis päivittäin Suomessa tappaa itsensä noin kolme ihmistä, heistä yksi yli 65-vuotias. Pekka Sauri arvioi eilen tv:ssä itsemurhalukujen pienenemisen johtuvan siitä, että masennuksesta on nykyisin hyväksyttävämpää puhua kuin ennen. Mielenterveysongelmiin suhtaudutaan edelleenkin ennakkoluuloisesti, siitä kertoo puolestaan viikko sitten julkaistu Mielenterveysbarometri. Samassa tutkimuksessa todetaan, että julkiselta sektorilta on vaikea saada hoitoa.

Vuonna 1986 käynnistyneen itsemurhien ehkäisyprojektin jälkeen on tehty hyvää työtä itsemurhien vähentämiseksi. Paljon voitaisiin vielä tehdä.

mietteliäs romun omistaja

2009-10-11T09:30:00.000-07:00

Käsi on hieman paremmassa kunnossa, niska puolestaan ei. Tämä kirjoittelu ja blogien lukeminen ei edelleenkään tee hyvää, mutta... Huomenna menen jälleen hierottavaksi. Eipä taida mennä tämä vaiva ohi viidellä kerralla.

Kävin katsastuttamassa auton. Alustassa on ruostetta ja päästöarvot ovat päin seiniä. Mun järkeni mukaan, kun 20 v. vanhan auton alusta on ruosteessa niin, ettei auto mene katsastuksesta läpi, korjaaminen on kyseenalaista, varsinkin jos kukkaron pohja pilkottaa jo entuudestaan. Niinpä olen päätynyt luopumaan autosta. En ole pätkääkään innostunut soittelemaan autohajottamoihin ja kyselemään, mitä mulle autosta tarjotaan. Ystäväni kehotti laittamaan sen huuto.nettiin myyntiin, jos joku käsistään kätevä ostaisi sen. Rasittavaa. Miksei joku vaan vois tulla, maksaa mulle tonnin ja viedä auton pois.

Samantien tuli mietintään asuminen. Meiltä on keskustaan 5 km matkaa, joka toki taittuu näppärästi pyörällä - kauniilla ja lämpimällä säällä. Bussi ei kulje kuin päivisin ja arkisin. Vuosien autoilun ja sen mukanaan tuoman helppouden vuoksi tuntuu vaivalloiselta pyöräillä säällä kuin säällä. Alan kallistua helpomman ratkaisun suuntaan - keskustassa asumisen kannalle.

myrkkyä

2009-10-06T08:15:00.000-07:00

Olkapäähän pistettiin kortisonia. Tietokoneella kirjoittaminen on myrkkyä olkapäälle. Mieli tuntuu siirtyvän syksyyn. Blogitaukoa jonkun aikaa.

syksy

2009-10-03T07:11:00.000-07:00

Turun Kakskerrassa muutama päivä kurssilla.

Olkapäässä on rasitusvamma tietsikan hiiren käytöstä.

Leikkasin luumupuut. Laitoin pakkasen puremat kesäkukat kompostiin.

Syksy on tullut, enää en voi kieltää sitä.

laiskat vanhemmat?

2009-09-24T06:50:00.001-07:00

En sitten käynyt Picasso-näyttelyssä. Kokous venyi niin pitkään, etten kerennyt. Tai siis venyi ja venyi. Pj. oli ajatellut käyttää siihen reilusti aikaa. Ihan tarpeellistakin se oli. Päässäni pyöri vain, että kokous tuskin kestää kahta kauempaa ja sitten pääsen näyttelyyn. Mielestäni kaikki sujui liian hitaasti, kunnes kello oli kaksi ja tajusin etten pääse mihinkään. Sen jälkeen saatoin rauhassa keskittyä asiaan. Seuraavalla kerralla tiedän tämän. Hiukan jäi vaivaamaan, pitäisikö mennä Helsinkiin pelkästään näyttelyn tähden.

Hesarissa oli uutinen siitä, että Espoo ja Vantaa painostavat vanhempia hoitamaan lapsiaan kotona. Paperiversiossa 2-vuotiaan ja vauvan äiti kertoi laittaneensa vanhemman hoitoon, että lapsella olisi enemmän sosiaalisia kontakteja kuin äiti ja vauva. Tällaiset kommentit saavat minut näkemään punaista. Mikä ihme nykyäitejä riivaa? Kaksivuotias on niin pieni, että hänelle riittävät äiti ja vauva kotona, ei hän kaipaa sen kummempia kontakteja. Taitaa äideille olla helpompaa työntää vanhempi päivähoitoon, että saa olla vauvan kanssa rauhassa kotona. Ei tarvitse ulkoilla vanhemman kanssa, laittaa päiväunille jne. Tätä selitellään silläkin, että näin vauva ja äiti voivat rauhassa tutustua toisiinsa. gggrrr.

Salli syntyi, kun Saara oli vuosi ja 11 kk. Ei olisi tullut mieleenikään laittaa häntä hoitoon, tosin se ei silloin ollut mahdollistakaan. Olihan kahden pienen lapsen kanssa taitelemista ja se oli rasittavaa, mutta siitä selvittiin. Itselleni oli tärkeää saada olla lasten kanssa rauhassa kotona. Minusta on tärkeää, että sisarukset saavat tutustua toisiinsa ja vanhempi lapsi oppii, että tuo on tuossa vastedes. Ajattelen että jos vanhempi lapsi työnnetään vauvan tullessa muualle hoitoon, hän voi kokea melkoisia syrjäyttämisen tunteita.

Toinen asia mitä ihmettelen, on se että nykyäidit ja -isät vievät vauvansa isovanhemmille hoitoon, että pääsevät itse esim. matkoille tai saavat vapaan viikonlopun. Vauvan kehityksen kannalta on tärkeää, että hänelle muodostuu turvallinen suhde vanhempiinsa. Alle vuoden ikäisen lapsen paikka on omien vanhempiensa luona, ei mummulassa. Sinne ehtii myöhemminkin. Olen sitä mieltä että nykyvanhempien on vaikea siirtää omia tarpeitaan tuonnemmaksi pienten lasten vuoksi. Ei osata tai haluta ajatella, että kun lapset ovat pieniä, heihin joutuu sitoutumaan tavalla, joka on jokaiselle vanhemmalle uusi. Muutamaksi vuodeksi on unohdettava itsensä ja elettävä lasten ehdoilla. Mieluummin kauemminkin.

Helsinkii menos

2009-09-22T00:19:00.000-07:00

Tekstiä ei sais koskaa alottaa kirjottamalla mää tai olen tms, näin mulle o siis aikoinaa Hyvätin Laura koulus opettanu. Joten alotan tän tällä kommentilla. Enkä mää muutenka ossaa aina sitä oppii nourattaa.

Oon saanu itteni MTKL:n naistyäryhmään. Meil oli eka kokous kesän alus Jyväskyläs ja huamenna on kokous Helsinkis. Enemmän mää tykkään men Hessaan, ko voin samal käyrä kyläilemäs kavereitten luana ja muutenki vähä ihmetel pääkaupunki mennoo ja tul si takas kottii tyytyväisen pikkukaupunkin elämää. Siäl kokoukses me pohritaan tärkeinä mite MTKL vois ottaa naissii enemmän huamioo sen toiminnas ja muuteki naisten asioit täs yhteiskunnas. Mää omalta osaltani halluun erityisesti kiinnittää huamioo yksinhualtajanaisten asemaa, varsinki sellaste jokka on miälenterveydeltään sairaita. Se ko on mul tuttuu. Ko mää sairastuin ni loppu avioliittoki eli koko ajan ko olen ollu yksinhualtaja, olen ollu myäs vaihtelevast sairas. (Niinhä mää aikasemmi kirjotinki.)

Täs samal on si hyvä tilasuus käyrä kattomas Ateneumis Pikasson tairetta. En oo ollenkaa varma piränks mää siit, mut ajattelin kattoo sen näyttelyn niinko yleissivistyksen kannalt, ko kerran oon sil päi ny liikkeel. Sit mul ainaki on asiast joku miälipire.

mun o hyvä assuu Poris

2009-09-20T08:37:00.000-07:00

Mää innostuin täst murreasiast, ko oon lukenu Äijänkäppyrän plokia. Se kirjottaa pohjanmaan murteel. En mää aina heti ymmärrä mitä se sannoo. Yks päiväki luin pitkää enneko tajusin et se kirjotti koirastaa. Äijä on kans joskus kirjottanu murteel. Jotku sannoo et Porin murre on kamala kuulost, mut ko mää olen Hesa ekskursiota lukuunottamatta asunu koko ikäni Satakunnas, ni se kuulostaa must oikei hyvält. Kävimmää syntymäs Savos ja olin yhren ko muutettii Kokemäjel. Joku espoolaine sano joskus, et mää puhun hauskasti. No, osa espoolaisist ei tiärä murteist mittää. Sen oon huamannu, et ne puhhuu sillai suhisemalla kaikki ässät. Nuaret siis. Meen Sallii välil ärsyttää kamalast ko mää käytän jotai murresanoi, mut hälleki mun Turun lähel asuva veli totes, et puhut sit porilaist.

Ko tää seutu on mul jo lapsuurest tuttuu, siks mää en oikee ossaa kuvitel itteeni Turkuu asumaa. Eikä sitä tiärä vaik turkulaiset ois luanteeltas jotenki erilaisii, ko mihi mää oon tottunu. Sillo ko mää ja mun ex-miäs valmistuttii, me miätittii jonku aikaa, jos lährettäs Itä-Suamee töihi, mää konnen ollu koskaa ollu siäl päi. Mut me tultii sit siihe tuloksee, et mitä suatta sinne mennä, ko kumminki jossai vaihees tultais tän Läns-Suamee. Niin me si pääryttii Merikarvial. Ja täytyy kyl sannoo, et siäl en sit viihtyny yhtää, oli ne sen verra erikoisii. Mut Pori on kiva kaupunki, vaik enne opiskeluja sanoinki, etten halluu koskaa assuu Poris. Sillo 70-luvu lopus Pori oli aika ankee kaupunki. No, emmää tiärä mite tää poikkee vaik jostai Kouvolast, joka kuulemma o nykysinki ankee paikka. Mut mää oon tottunu olemaa täälä. Tää o aikalail semmone maalaiskaupunki si lopult.

Tännää mää kävin pualukas Ahlaisis sill aikaa, ko Salli peuhas hevosten kans. Ajoin ensin aika matkan autol pikkutiätä ja siäl jossain korves asu ihmissii! Ko mää siäl mettäs kulji, aattelin et vois ol aika vänkä assuu iha luanno viäres, sillai et kotipihast alkas mettä eikä olis koiraavihhaajamiähiä seinänaapuris huutamas mukuloilles. Mahtasiks mää kumminkaa viihtyy nii syrjäs, kaupunki lairal ko kerra asun.

mihkä mää ny muuttasin?

2009-09-19T07:51:00.000-07:00

Mää miätin jatkuvasti asumista. Nyt ko noi likatki on kohta molemmat omillaa, voi olla että mää muutan tästä jonneki. Ei nääs taira rahat riittää täsä asumisee.

Viime kuun lopus, kun oltii siäl Turus, innostuin kovasti Turus asumisest. Kattelin niit kivoja puutalokortteleit ja ajattelin, et kyl mää voisin assuu sellases. Ko mää pääsin kottiin, aloin kattelee netist asuntoi. Jopas Turus oliki kovasti asuntovälittäjii. Meni melkei koko päivä ko kävin niit läpitte. Mut illal jo aattelin, et ei se elämä sen kummosempaa oo Turus ko Poriskaa. Nii mää sit hylkäsin ajatuksen Turus asumisest.

No, eilen tuli postilooraan mun suasikkilukemisto, etuovi.com-lehti. Taas mää kattelin kaikki ilmotukset läpitte ja rengastin miälenkiintoset. Niit oliki aika paljo. Kaks oli erityisen kiinnostavaa. Molemmis oli hinta kohraallaan. Toinen oli kolmio Noormarkus. Mää oon joskus asunu siäl pari vuatta ja tykkäsin kovasti ol siäl, siks mää nytki aattelin et voisin assuu siäl. Sitä paitti Noormarkku tulee osaks Poria vuaren vaihtees. Nii paljo se asunto mua kiinnosti, et ajeltii Tuutiki kans sinne kattomaa sitä ulkoapäin. Se oli sellane 70-luvun rivitaloyhtiö, aika ruma, mutta rauhallisella paikalla. Mää miätiskelin ja Tuutikki sano, et sun pittää ny ajatella asiat. Meinaaks mää ny si muuttaa. Ku ajeltii kotia päin, päätin et en mää ny kuitenkaa viälä muuta, ko Salliki on kotona eikä se kumminkaa tulis mun kans Noormarkkuu.

Nii ja se toinen asunto oli vanha puutalo Ulvilas. Siin oli pönttöuuni ja kaakeliuuni ja keittiössä hella. Panu Kaila sano täs kerran telkkaris, et vanhas talos kannattais assuu ensi vuasi ennenku tekkee siäl mittää. Siin talos oli se ongelma, ettei siäl ollu suihkuu sisäl. Olis tarvinnu talvellaki mennä aamusel pesee tukkaas saunaan. Salli ei varmaa olis suastunu, enkä määkään niin viähyttyny ole ajatuksest.

Niinpä mää jatkan täsä asumista, mut kattelen kyl jatkuvasti myytävänä olevii taloi.