auttakaa!

Jokin aika sitten selasin netissä jonkun blogin linkin kautta kauniita kortteja. Olen hukannut linkin. Nämä kortit on tehty tietokoneella, eivät käsin. Ne eivät myöskään ole mitään pikkusöpöjä nallekortteja tms. Tekijällä on netissä kauppa, en vain löydä sitä. Ehdota minulle linkkiä.

runo

ujosti, nöyrästi...


Minä näin
uuden
pehmeän
leveän sängyn, jossa oli purppuraiset kustavilaiset päädyt.
Minä näin
verhotangot, joissa vanhat verhoni näyttivät uusilta.
Minä näin
vasta valkeiksi maalatut olohuoneen seinät ja katon.
Minä näin
violetin eteisen
sammaleenvihreät ovenpielet.
Minä näin
uutuuttaan kiiltävän kylpyhuoneen.
Minä näin
peileillä päällystetyn eteisen kaapiston.
Minä näin
itseni lukemassa lehteä tuliterän keittiön
pöydän ääressä.

Minun uudessa kodissani.

Minä opettelen elämää kodissani
vanhassa narisevassa sängyssäni
remonttia kaipaavassa kylpyhuoneessani.
Kodissani
jonka ovenpielet ovat kolhiintuneet lasten leikeissä
jonka huoneiden tyhjät seinät ovat sinitarran laikuttamat
jonka kaapeissa viruvat unohdetut tavarat.

Minä maalaan ovenpielet
tapetoin seinät
pesen kaapit.

Minä luen lehteä omassa keittiössäni.

Kuuntelen menneen kuiskauksia nurkissa.

epämaailmassa

Ostin joskus kesällä hyvin myyvän takatekstin houkuttelemana tämän kirjan. Nyt olen viettänyt pari päivää sen kanssa. Mielestäni tämä on yhdenlaista scifiä, jonka keskeisiä ainesosia ovat ihmisen muisti, sanat ja käsitteet. Päähenkilö, Eric Sandersson, kulkee epämaailmassa etsien kadonnutta minuuttaan. Häntä uhkaa muistia syövä hai, Ludovicius, joka on jo tehnyt tuhojaan hänelle.

Kirja nostaa esille ajatuksen, että muistot tekevät meistä sen mitä olemme. Säilyttääksemme minuutemme palaamme vähän väliä muistoihimme.

Kirja toi mieleeni John Fowlesin kirjan Jumalten naamiot.

lyyrinen viikonloppu

Opiskelin perjantain ja lauantain aikana 10 tuntia lyriikkaa. Aihe ei kiinnostanut etukäteen millään tavalla. En ole koskaan ollut varsinainen runojen ystävä - jotain olen joskus lukenut. Pitkin hampin menin oppimaan. Hyvä että menin. Opettajamme oli perehtynyt myös opettamiseen, ei vain lyriikkaan. Hän sai jopa minut innostumaan. Lauantaina saunassa alkoi tulla runoa. Hyvä että tuli, koska viikon aikana pitää kirjoittaa neljä runoa, joita sitten yhdessä ruoditaan ensi viikonlopun istunnossa. Opettajamme osasi myös luoda turvallisen ilmapiirin ja jokainen luki tunneilla kirjoitettuja tuotoksiaan.

Tuskin minusta silti runoilijaa tulee.

kukka-ajatuksia

Päästin onneton kompostorini tässä asuntohässäkässä melkein taintumaan. Parin viikon ajan olen herätellyt sitä. Tänään havaitsin, että se toimii, ei kovin hyvin, mutta on kuitenkin plussan puolella.

Keksin että voin marraskuisten päivieni iloksi aloittaa siemenluetteloiden tutkimisen. Kirjastossa lukemassani ruotsalaisessa lehdessä oli kuvia erivärisistä Knautia-sukuun kuuluvista kasveista. Tutkiessani netistä asiaa, paljastui että kyseessä on törmänkukka-nimellä tuntemani kasvi ja sen muunnokset. Sitä kutsutaan myös nimellä Ruusuruoho. Tuo lilanvärinen mulla on jo, mutta aion hankkia muitakin värejä. Kunnon kasvinharrastajat puhuvat latinaa, ehkä minäkin voin aloittaa eksaktin kasvin tuntemuksen.

harmaa päivä

Tällaisena sateisena, harmaana päivänä toivoisin olevani lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.

Otin asuntoni pois myynnistä. Kiikarissa ollut keskusta-asunto myytiin. En halua myydä omaa asuntoani niin ettei itselläni ole paikkaa, jonne muuttaa. Minulla kerkesi olla monenlaisia ajatuksia ja tunteita asumisesta. Olen asunut tässä kodissa 10 vuotta -kauimmin kuin missään muussa asunnossa. Olen kiintynyt näihin seiniin. Surin jo sitä etten näe keväällä uusia tulppaaneita ja muita hankkimiani sipulikukkia. Nyt saan edelleen nauttia omasta pihasta. Muuttaminen jo sinällään on rasittavaa, nyt ei tarvitse tehdä sitä. Keväällä aion tapetoida työhuoneen, uusia lattialistoja ja maalata seiniä.

suosittelen

Viime päivinä olen nauttinut uudesta Stingin levystä, joka poikkeaa täysin hänen aikaisemmasta tuotannostaan, joka sekin on nautittavaa musiikkia.