pelko

Olen tutkaillut netistä yhtä taloa. Se on kaikinpuolin ihana ja sellainen kuin olen haaveillut. Hinta on hiukan liian korkea minulle, mutta ei välttämättä mahdoton. Suurin mutta on se, että sinne pitäisi jossain vaiheessa laittaa uusi keittiö. Sekään ei ole mahdotonta. Katselin netistä Ikean keittiöitä, ehkä sieltä jotain löytyisi. Hain myös tietoja paikkakunnasta.

Kaiken tämän miettimisen seurauksena huomasin, että elämänmuutos pelottaa minua aivan helkutisti. Asuntoni on myynnissä ja joskus se menee kaupaksi ja silloin muutos tulee todelliseksi. On pelottavaa, kun pitää yksin tehdä kaikki päätökset, seuraa niistä mitä tahansa. En voi sysätä vastuuta kenellekään toiselle. Menen yksin uudelle paikkakunnalle tavaroideni kanssa. Aloitan yksin uuden elämän vieraassa ympäristössä. Ei ole ketään jonka kanssa konkreettisesti jakaa eteen tulevia asioita. Kaikki pitää tehdä itse.

Olenkohan ihan viisas? Pallo on kuitenkin pistetty pyörimään.

den sista

Viimeinen tuoli valmis. Se poikkeaa sävyltään muista, jotka ovat harmaaseen taittuvia.

Pöydän valmistumista odottamassa. Kaksi tuolia puuttuu kuvasta.

Lumisateesta ei sanota, että sataa kaatamalla, mutta nyt sataa juuri niin paljon. Toivottavasti säätiedotus ei pidä ihan paikkaansa, kun huomiseksi ja sunnuntaiksi luvattiin tänne vesisadetta. Apua sitä loskaa.

tänään

Minä olen mukihullu ihminen. En voinut vastustaa kiusausta ostaa tämä itselleni. Josko entinen suosikkimukini saisi kilpailijan.

Eilisen jälkeen ei ole ollut särkyä.

Ystäväni (?) soitti ja olin hänen luonaan kaffeilla.

Sain maalattua viimeisen tuolin. Huoh! Pöydän maalaaminen onkin jo vaivattomampaa.

Pinnasin kokouksesta, johon olisi pitänyt mennä.

hammaslääkärissä

Kävinpä tänään hammaslääkärillä. Paljastui, että hampaan juuri oli haljennut ja se piti poistaa. Juuressa oli krooninen tulehdus, joka ihme kyllä ei ollut vaivannut minua. Ystävällinen hammaslääkäri kertoi, että se olisi voinut äityä jolloin koko poski olisi turvonnut. Kivusta hän ei maininnut mitään.

Sitten hinta-asioihin. Nyt pääsin edullisesti, vain 35,70 €. Terveyskeskuksessa ei tehdä uusia hampaita, vaan on mentävä yksityiselle. Koska hampaaseeni on hammaskirurgin tehtävä ensin keinojuuri ja vasta sitten voidaan laittaa posliinihammas paikoille, operaatio on sikamaisen kallis, yli 2000 €:a.

Niin että laittattakaa ihmeessä hampaanne ajoissa kuntoon.

Minulle on vuosituhannen alussa tehty mittava kaluston uudelleenjärjestely. Yläkeukani leikattiin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla hampaat eivät siirtyneet riittävästi. Alaleukaa siirrettiin oikealle toisessa leikkauksessa. Nyt purenta on hyvä eikä ole ollut jatkuvia niska- ja poskivaivoja.

Tämän päivän operaatiota varten hammas kuvattiin ja hoitaja ihmetteli kuvassa näkyvää metallia. Hammaslääkäri on tietoinen oikomishoidosta, joiden seurauksena koko yläleukani on täynnä pieniä metallilaattoja, jotka on kiinnitetty luuhun ruuveilla, joista isoimmat tuntuvat kieleen ja sormella koskiessa. Kun hammaslääkäri mainitsi, että hammaskirurgi saa arvioida pystyykö luuhun laittamaan keinojuuren, tartuin tähän. Kysyin eikö sitä voisi tehdä hammaspolilla. Hän suostui laittamaan lähetteen keskussairaalaan, "onhan tämä ihan perusteltua, kun leuka on täynnä rautaa". Jos hammaspolilla laitetaan uusi hammas, maksan pelkät poliklinikkamaksut. Olen kuitenkin melko skeptinen asian suhteen. Itselläni ei nyt satu olemaan ylimääräistä kahta tonnia, joten jos hammaspoliklinikalla todetaan, ettei tehdä, elän sitten ilman hammasta.

Vielä. Hammaslääkäri sanoi, että jos poskea alkaa särkeä, voi soittaa. Olin ihan, että O, ai särkeä, ei tullut mieleenikään. Valitettavasti särkee sen verran, että 1 g panadolia ei vie kaikkea kipua. Mietin asiaa yön yli.

pääsenpä

Sain huomiselle hammaslääkärin, vieläpä "oman" mukavan lääkärini. :)

älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon

Joulukuun lopussa poskihampaan paikasta lähti pala. En välittänyt asiasta. Meni vajaa kuukausi ja söin jotain kovaa, jolloin kolon vierestä, posken puolelta lähti pois koko reuna omaa hammastani. Soitin hammaslääkäriin ja sain ajan toukokuun alkuun. Suuhygienisti olisi laittanut siihen väliaikaisen paikan, jota pidin turhana. Eilen illalla söin toffeeta, jota Salli oli heittänyt minulle penkkariajelulla. Ihmettelin, että onpa karkissa kova sisus, joka paljastuikin hampaan lopuksi. Nyt on suussa sentin (!) kolo ja takana törröttää hassun tuntuisesti viimeinen poskihammas. Jos olisin...

Nyt pelkään purra mitään oikealla puolella. Mitä moinen kolo suussa mahtaa tehdä muille hampaille? Koska minulla ei ole varaa yksityiseen hammaslääkäriin, joudun todennäköisesti odottamaan toukokuun alkuun, että kololle tehdään jotain. Onneksi hampaassa ei ole tuntoa, koska siihen on muinoin tehty juurihoito. En tiedä, miten tällainen hammas hoidetaan. Olen kuullut puhuttavan silloista ja implanteista. Ongelmaksi voi kunnallisellakin puolella koitua raha.

Köyhän elämä on tällaista, ei ole mahdollista säästää pahan päivän varalle, vaan kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämään. Yksi iso lasku voi kaataa talouden. Voin juuri ja juuri tiristää rahat, jos hampaan laittaminen maksaa pari sataa euroa, mutta pelkään että se maksaa reilusti enemmän. Olen jo köyhä, syrjäytynyt, yksineläjä ja mielenterveysongelmainen. Ehkä em. tulee vastaisuudessa näkemään myös minun suustani. Tunnettuahan on että mielenterveyspotilailla on huonot hampaat. Onneksi ei pudonnut näkyvillä oleva hammas!

pantteri ei luovu pilkuistaan vai miten se meni?

En ole vuoteen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jota pidin ystävänäni. Syksyllä 2008 tapahtui useasti niin, että hän "unohti" sovitun tapaamisen, kun tulikin mielenkiintoisempaa seuraa. Lakkasin pitämästä häneen yhteyttä, eikä hänestäkään kuulunut mitään. Laitoin sentään vielä joulukortin hänelle. Nyt talven aikana olemme vaihtaneet muutaman sanan tavatessamme kaupungilla. Maanantaina juttelimme kirjastossa ja sovimme, että hän tulee tänään illalla maistelemaan irlantilaista viskiä luokseni. Ja kuinkas kävikään, kun soitin hänelle äsken tullessani kotiin. Hän meneekin tanssimaan jonkun ystävänsä kanssa, joka oli viikolla käynyt hänen työpaikallaan juttelemassa asiasta. Jälleen hän sopi päällekkäin asioita ja minä jäin toiseksi. Sovittiin että soitellaan viikolla, jos tavattaisiin. Minä en enää soita.

tadaa

ja seuraavaksi

Seuraava pari uunista ulos. Vasemman puoleinen tuoli on oikeasti punertava eikä lila.

penkkarit

Hieman on äidillä haikea olo, kun kuopus lopetti koulun. Muistan kun hän vasta aloitti sen, minulla on siitä hauska kuvakin.

Salli muutti kuun alussa isänsä luo lukemaan, koska saa olla siellä päivät rauhassa. (Minä siis häiritsen liikaa hänen lukurauhaansa ja kyselen typeriä.) Vuosi sitten Saara muutti omilleen. Nyt minulla on odottamani elämänvaihe, jolloin saan olla ihan itsekseni. Niinkuin etukäteen arvelin, Sallin poismuutto toi mukanaan surun ja haikeuden. Opettelen tätä uutta elämääni. Luulen että todellisuus kolahtaa täysillä sitten, kun muutan uuteen kotiin, joka on vain minua varten. Ajatus tuntuu kiehtovalta ja pelottavalta.

kommentoijia

Ihmettelen miten mun muuttosuunnitelmani herättävät joissain ihmisissä tarpeen kommentoida voimallisesti asiaa. Eräskin ihminen sanoi, että mummonmökkiin sä et sit mee. Tuntuu kuin muut ihmiset tietäisivät paremmin, mikä on mulle hyväksi kuin minä itse. (Onhan mahdollista että he tietävätkin.) Joillekin on käsittämätöntä, että haluan muuttaa Porista pois. Niinkuin muuttaisin toiseen maahan. Eräs ihminen toi esiin, että jos mulle tulee masennus enkä jaksakaan lämmittää huusholliani. Jos alan ajattelemaan sillä tavalla, en voi tehdä mitään. Oli aika jolloin otin masennuksen mahdollisuuden jatkuvasti huomioon, mutta onneksi olen päässyt siitä.

On tosiasia että masennus on minussa olemassa ja se pysyy pois lääkityksellä. Nyt juuri olisi otollinen tilaisuus masentua, kun elämä on vaiheessa ja varsinkin kun mua jatkuvasti vituttaa se, etten pääse kulkemaan minnekään vaan olen sidottu kotiini, kun ei ole autoa. Toisaalta masennus voi tulla sitten, kun kaikki asiat ovat järjestyksessä ja olen muuttanut. Kaikenkaikkiaan elämänmuutos voi aiheuttaa masennuksen. Nyt on muutoksen aika, tulee mitä tulee. Toisaalta ajattelen hiukan taikauskoisesti, että nyt olisi aika minun elämässäni siihen, että joku asia menisi niin kuin haluaisin. Aivan yhtä hyvin kaikki voi mennä toisinkin.

edit. Pellon pientareella-blogissa on mielestäni myös tähän asiaan sopivia ajatuksia.

odottamista

On sitten rasittavaa odottaa, että jotain tapahtuisi. Odotan että asunto menisi kaupaksi tai että löytäisin uuden kodin. Sitten voin suunnitella elämää eteenpäin.

muutoksia

Omenapuun alla Katriina pohdiskeli, miten on muuttunut sen suhteen, miten tekee kotitöitä. Olen miettinyt samaa asiaa. Minulla oli ennen siivouspäivä kerran viikossa, jolloin pesin myös vessan. Toki imuroin nykyäänkin noin kerran viikossa, koiran karvojen vuoksi. Vessan pesen, kun se näyttää likaiselta. Kerran kuussa vein matot ulos ja pesin lattiat. Kun vaihdoin lakanat, tuuletin petivaatteet ulkona. Nyt pystyn ihan hyvin laittamaan puhtaat lakanat tuulettamattomiin petivaatteisiin. Olen mankeloinut lakanat, mutta sekin on jäänyt. Perusteellisesti siivoan, kun siltä tuntuu. En koskaan jättänyt petiä petaamatta, nyt sekään ei tuota ongelmia.

Nuorempana siivosin keittiön aina iltaisin, että voin aloittaa uuden päivän siistissä keittiössä. En voinut sietää sitä, että ruokapöydällä lojui tarpeettomia tavaroita tai lehtiä. Nykyään tyhjennän tiskikoneen ja samalla saankin sen jo täyteen pöydällä lojuneista tiskeistä. Yleensä siistin tiskipöydän vasta aamulla. Tiskien joukossa on usein omenan tai appelsiinin kuoria sekä muuta roskaa. Lukemattomat lehdet lojuvat päiväkaupalla ruokapöydällä.

Miten ihmeessä nuorempana jaksoin kaiken tuon? Olenko laiskistunut vai väsyneempi kuin ennen? Varmaa molempia. Nautin siisteydestä, mutta en enää ole niin tarkka.

että sellaista

Peruin kaikki pitämiset.
Menin lenkille.
Onneksi kaapissa oli purkki tonnikalaa.

muistojen kirja

Heidin blogista sain idean kuvata vuonna 1969 joululahjaksi saamani muistokirjan. Muistan että kirjani oli yksi luokan hienoimpia. Sain lahjaksi myös ihania kiiltokuva.

Ensimmäisen värssyn kirjoitti enoni: Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua. Takakannessa on teksti: Kun lehdet tippuu niin kannet jää ja kansissa säilyy muisto tää. (Marja)

puhdetyötä

Olen vuosia suunnitellut keittiön pöydän ja tuolien maalaamista. Ne ovat peruskamaa 80-luvun lopulta, jolloin mänty oli suosiossa sisutuksessa. Minulla on muutaman vuoden ollut visio, mitä haluan. Joidenkin mielestä ihan typerä idea. Olen tammikuun velttoillut ja miettinyt, mitä tekisin. Olin iloinen, kun keksin että nyt on maalaamisen aika. Siis värikauppaan. Minulla on 8 tuolia (yhtä ei saa maalata, kun Salli haluaa sen itselleen) jotka kaikki maalaan eri värisiksi. Alla on kaksi ensimäistä valmiina.