Seuraava tapahtui lauantaina ja sen jälkeen.
A soitti Tuutikille ja kertoi itsemurha-aikeistaan. Tuutikin kanssa riensimme A:n luokse, veimme hänet terveyskeskuksen päivystykseen ja odotimme hänen kanssaan kolme tuntia, että hän sai lähetteen ja taksilapun psykiatriseen hoitoon. Kun tulin uupuneena kotiin, kello oli kymmenen illalla ja olin ollut reisussa neljä tuntia.
Seuraavana päivänä A soitti minulle kotoaan. Lääkäri oli päästänyt hänet käymään Katri-Helenan konsertissa ja sen jälkeen syömässä. Ehtona oli ettei hän tee itselleen mitään ja palaa konsertin jälkeen takaisin sairaalaan, jonne A myös meni.
A ja B olivat vuosia läheisiä ystäviä. Viimeisen vuoden aikana B on lopettanut yhteydenpidon A:n kanssa. Eilen henkilö C soitti B:lle syyttäen tätä A:n hylkäämisestä. B on hänen mukaansa aiheuttanut A:lle masennuksen ja itsemurha-aikeet.
Minua mietityttää useampi asia.
1. Kun olen itse ollut siinä kunnossa, että olen tarvinnut osastohoitoa, en ole jaksanut ajatellakaan osastolta poistumista. Olen aluksi viihtynyt pääasiassa sängyssä.
2. B ei tosiaankaan ole syyllinen mihinkään.
3. A on ilmeisen kyvytön pohtimaan, miksi B vetäytyi ystävyydestä.
4. Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen ystävä tai kaveri.