elossa

Pari viikkoa olen ollut raatona eli aivan kamalan masennuksen kourissa. Viime viikko oli pohjanoteeraus tässä masennuksessa. Olin suurimman osan viikkoa yksin kotona. Meni päiviä, etten saanut vaatteita päälleni. Haahuilin sisällä kykenemättä tekemään mitään muuta kun pelaamaan netissä mahjongia. Laitoin Hesarin tilauksen hyllylle, koska en pystynyt lukemaan mitään. Välillä keskittymiskyky ei riittänyt edes tv:n katsomiseen. Voin sanoa, että päivät olivat todella pitkiä. Olin väsynyt ja mulla oli paha olo. Ekaa kertaa koko masennushistoriassani mulla ei ollut ahdistusta, vaan paha olo, johon tosin söin opamoxia. Ehkä opamoxin vaikutuksesta alkoi myöhemmin tulla ahdistusta.

Alkuviikosta oli kauniit ilmat, mutta en saanut itseäni ulos. Muistan vieneeni roskia torstaina ja ajatelleeni, että ihana ilma, pitäisi tehdä pieni lenkki koiran kanssa. Ulos meneminen tuntui niin työläältä, etten pystynyt lähtemään. Perjantaina oli pakko mennä kaupunkiin, apteekkiin ja kauppaan. Kävin kahvilla ystäväni kanssa. Edelleen ihmisten ilmoilla oleminen tuntui ahdistavalta. Salli tuli perjantaina kotiin. Oli kiva, kun kotona oli joku. (Tytöt olivat viikon isällään ja ovat edelleen, koska eivät viitsi raijata tavaroitaan paikasta toiseen.) Lauantaina sain vaatteet päälle (Sallille tuli kaveri kylään), pikkuisen siivottua ja tehtyä kaikenlaista pientä. Olo oli ihan erilainen kuin esim. perjantaina. Tänään on jälleen ollut eilistä parempi olo.

Tunnen nousseeni haudasta, niin syvällä olin masennuksessani. Nyt tunnustelen hiljakseen omaa oloani ja mietin, mitä uskaltaisin tehdä, etten rasittaisi itseäni liikaa. Tilanteeni muuttumiseen varmasti vaikutti se, että sain olla viikon rauhassa kotona potemassa masennusta. Koko ajan elin siinä odotuksessa, että lääkkeet alkavat vaikuttaa, varsinkin tyroksiini, jonka vaikutus tulee hitaasti. Mitä ilmeisemmin alan tuntea sen nyt.

Masennuksesta voi selviytyä! :)