torstai 29. tammikuuta 2009

edullisia ostoksia

Saaran kanssa shoppailimme eilen, siis haimme Saaran tilaamat tuolit ja katselimme työtuoleja. Löysin puoleen hintaan kauniita Finlaysonin tabletteja. Oli ihan pakko ostaa neljä tällaista. (Kamera on saanut uuden akun, joten pääsen kuvaamaan. Seuraan montaa sisustusblogia, joten nyt hiukan omasta sisustuksestani.)







Sitten kuva suosikkikynttilänjalasta.


Kun täytin 40-v. toivoin lahjaksi rahaa, joilla ostin mm. tämän. Pidän tätä jatkuvasti keittiön pöydällä, koska tykkään siitä kovin.

Ehkä uskaltaudun kuvaamaan kotiani enemmänkin ja laittamaan kuvia tänne.

Saara muuttaa maanantaina. Tänään ompelin hänelle päiväpeitteen. Ensi viikolla alan remontoimaan hänen vanhaa huonettaan itselleni makuuhuoneeksi. Löysin eilen sattumoisin kaunista, kuviollista tapettia, jonka laitan huoneen päätyseinään, sängynpäätyyn. Tapetti maksoi 9,5 €:a rulla eli oli todella edullista, vanha hinta oli kuulemma noin 50 €:a. Kolmen muun seinän tapetit pitää vielä hankkia. Yksi mahdollisuus on maalata seinät sellaisella maalilla, jossa on mukana hiekkaa, langanpätkiä ja jotain kimalletta. Olen nähnyt kuvia ja pinta näyttää todella elävältä ja kauniilta.



torstai 22. tammikuuta 2009

onpa tylsää

Olen kyllästynyt tähän flunssaan! Edelleen olo on sellainen, ettei tee mieli mennä minnekään.

Eilen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja yksi naapuri kävivät ihmettelemässä plänttiä katossa. Toinen joutui kompuroimaan ahtaalla välikatolla lasivillan joukossa yrittäessään selvittää, mistä vuoto on peräisin. Oli kuulemma niin paksut fyllingit, ettei mitään näkynyt. Joskus (?) meille tulee remonttimiehiä hoitamaan asian. Toivottavasti eivät tule heti klo 8 aamulla! kääk! Nämä herrat tulivat klo 11 ja totesivat, että olisiko pitänyt tulla myöhemmin, kun olin edelleen yöpaidassa. Sanoin heille, että ei haittaa, mä nukun yleensä pitkään.

Huomasin olevani sopusoinnussa oman elämäntapani kanssa. Menneellä viikolla ex vinoili mulle siivoamisesta. Nuorempana olin ahkera siivoamaan. Opiskeluaikoina matot vietiin viikottain ulos ja lattiat pestiin. On tainnut miehelle jäädä huonoja muistoja. Vanhetessani siivoaminen on jäänyt vähemmälle ja nykyisin siivoan vain pakon edessä. Katson kehittyneeni ihmisenä tässä suhteessa. Elämässä on paljon mielenkiintoisempiakin asioita kuin siivoaminen.

Olin luvannut Saaralle mennä siivoamaan hänen uuden kotinsa hänen kanssaan, mutta hän ilmoittikin puunaavansa kaverinsa kanssa. Ei mulla ole niin kova hinku ko. touhuun, että olisin siitä mieleni pahoittanut. Luulen että äidin apua tarvitaan vielä monessa asiassa ennen kuin hän pääsee asettumaan aloilleen. Tänäänkin olisi yhteinen kauppareissu tiedossa.

Jälleen löysin uusia, mielenkiintoisia blogeja. Tämä on kiinnostava maailma. Vieraista ihmisistä tulee itselle tuttuja blogien välityksellä. Kaikki eivät edes tiedä mun seuraavan heidän elämäänsä.Välillä pohdin, että olisi mukava tavata tiettyjä ihmisiä livenä, mutta en ole vielä uskaltanut ehdottaa kenellekään mitään. Olisiko joku kiinnostunut asiasta?

tiistai 20. tammikuuta 2009

remontteja

Ensin sairastui lasten isä, sitten Saara, sen jälkeen Salli ja nyt minä. Aika tarttuvaista tämän talvinen flunssa. Likat, varsinkin Saara, ovat kovia sairastamaan. Itse en muista, koska olisi ollut tällainen räkätauti. (Luultavasti viime vuonna, muistini on tunnetusti melko lyhyt.) Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut edes ajatella puhelimessa puhumista, vaikka olin tavattoman tylsistynyt omaan seuraani. Onneksi iltapäivän pelasti nelosen ohjelmat ja illalla tv:stä tuli kaikenlaista mielenkiintoista.

Taudista huolimatta kävimme eilen Saaran kanssa katsomassa yhtä kämppää. Hän soitti äsken mulle, että saa sen. Tyttären muutto on siis tosiasia. Asunto oli aika nuhjuinen. Vuokranantaja oli kuulemma luvannut maksaa tapetoinnin ja maalit, jos haluaa tehdä remppaa. Mietiskelen viitsisikö ryhtyä moiseen. Joka tapauksessa kotona tulee remppa, kun laitan Saaran huoneen itselleni. Hän halusi sinne muutama vuosi sitten limenvihreät tapetit. Jostain syystä en itse ole kovin viehättynyt niistä.

Remppaa taitaa tulla muutenkin. Saara huomasi eilen käytävän katossa läikän, joka näyttää siltä, että jostain on vuotanut siihen vettä. Pahkene sentään! Itse tuijottelen ilmeisesti enemmän lattioita, kun en ollut moista huomannut. Onneksi asumme rivitalossa, joten korjaamisen ja maksun hoitaa taloyhtiö. Inhottavaa vaivaa siitä kuitenkin aiheutuu, kun huushollissa ramppaa remonttimiehiä. Toivottavasti seinä ei ole kastunut, tulisi vielä isompi juttu.

Ensi kesänä on tulossa pesuhuoneen kosteusremontti. Siitä ei ole vielä ollut tarkempaa puhetta. Viime elokuussa mitattiin joka asunto ja meillä oli kosteutta suihkun seinissä. Sitäkään en onneksi joudu itse maksamaan. Siitä tuleva vaiva on todella ikävä. Nyt tuli sopivasti paikka, jossa voin käydä suihkussa remontin ajan, siis Saaran luona. :)

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

eläkeläisen iloja

Kun vielä kävin töissä, sunnuntaipäivät olivat kamalia. Jo puolen päivän jälkeen mahanpohjaa alkoi kaivella edessä oleva työrupeama - maanantain tuntien valmistaminen. Muuten niin mukava vapaapäivä kääntyi illansuussa inhottavaksi työillaksi. Arkipäivinä iltatyöt kuuluivat asiaan ja tein ne mukisematta. Työt pilasivat sunnuntait.

Tänään nukuin pitkään, puoli kahteentoista. Naapurin koiranvihaajamiehen vaimolla oli eilen synttäribileet, jotka jatkuivat yöllä kello kahteen saakka. Nukkumaan mentyäni heräilin vähän väliä siihen, että takapihalle purkautui joukko suuriäänisiä ja kännisiä miehiä tupakalle. Taidettiin siellä välillä soittaa musiikkiakin lujaa. Onneksi sentään lopettivat jo kello kaksi! Vaimo oli sen verran fiksu ihminen, että ilmoitti bilehäiriöstä mulle etukäteen. Eipä heiltä yleensä muuta häiriötä kuulu kuin miehen kovaäänistä huutoa ja kiroilua perheelleen. Ja paukuttelua, en tiedä minkä, mutta meillä helisevät ikkunat ja lautaset kaapissa.

Aamiaisella luen yleensä Satakunnan Kansan. Tänään jatkoin perjantain, lauantain ja tämän päivän Hesareilla. Ah autuutta, kun saa istua ja lukea sanomalehtiä kaikessa rauhassa. Jaksoin jopa lähteä koiran kanssa lumisateeseen lenkille. Puolivälissä lenkkiä tuli armoton nälkä, tunsin kuinka verensokeri oli alhaalla ja paikat tärisivät. Tällaista sattuu joskus.

Nykyään osaan nauttia siitä, että huomenna ei ole työpäivää vaan saan järjestää päiväni mielihalujeni mukaan. Tänään jostain syystä muistui mieleen menneisyys.

lauantai 17. tammikuuta 2009

lauantaisaunaa odotellessa

Tämän kylmän pakkaspäivän olen viettänyt lukien Jo Nesbön kirjaa Pelastaja. Välillä hyvä, mukaansa tempaava dekkari. Koko päivä sen lukemiseen menee, ei ihan riitäkään, koska olen aloittanut sen iltalukemisena joku päivä sitten.

Blogimaailmassa pyörii tällä hetkellä meemi, jossa kukin kertoo kuusi sattumanvaraista asiaa itsestään. Mietin pitkään, kertoisinko. On hiukan vaikea keksiä mitä sanoisin itsestäni.

1. Olen lauantaifiiliksissä eli tukka likaisena saunaanmenoa odottaen. Saunan jälkeen juon muutaman oluen ja katson telkkaria. Tämä on jo vuosia vanha tapa, joka kuuluu lauantaihin.

2. Viihdyn hyvin omassa kodissani. Luin eilen eräästä lainaamastani sisustusoppaasta, että kunkin oma tyyli muodostuu vuosien kuluessa ja saattaa muuttua ajan Saaran huoneeni itselleni. Teen siitä makuuhuoneen ja nykyisestä makuuhuoneestani tulee työhuone. Odotan innolla pääseväni purkamaan huoneen paneeleja ja irroittamaan vanhoja tapetteja. Uudet tapetitkin ovat valitsematta.

3. Odotan kevättä ja sipulikukkien nousemista. Istutin syksyllä paljon erilaisia sipuleita ympäri kukkapenkkejä. Kuvittelen jo itseni rappusille auringonpaisteeseen istumaan ja ihailemaan jokaista uutta kukkaa.

4. Olen säästänyt rahojani ja mun pitäisi viedä auto jarruremonttiin, jonne kaikki säästöni jälleen kerran menevät. Vanha auto on vihoviimeinen köyhällä yh:lla, mutta eio ole rahaa uuteenkaan. Haluaisin käyttää rahani johonkin kehittävämpään kuin autoon, esim. kirjoihin.

5.Olen vuosien kuluessa oppinut laiskaksi, joka entisen minäni tuntien on hyvä asia. Osaan antaa tiskien olla, siivoaminenkaan ei kutsu. Mieluummin istun koneella tai kirjan kanssa sohvalla.

6. Tykkään olla yksin. En kaipaa lapsiani, kun he ovat pois vaan nautin kodin rauhasta ja omasta ajasta. Saan tehdä mitä haluan eikä tarvitse välittää kenenkään tarpeista.

perjantai 16. tammikuuta 2009

negatiivinen äiti katsastaa asuntoja

Ihan kuin olisi pikkuisen liikaa vauhtia... En kuitenkaan aio lisätä tai vähentää mitään lääkettä. Tuntuu kuin pieni hyrrä pyörisi sisälläni. Tällä kertaa vauhdin sai aikaan se, että viikolla on ollut monenlaista mielenkiintoista ja uuttakin tekemistä.

Keskiviikkona oli Hyviksen hallituksen kokous, jossa olin siis ekaa kertaa sihteerinä. Jäin ihmettelemään joidenkin jäsenten turhanaikaisia ja aikaa vieviä jaaritteluja sekä useimpien kyvyttömyyttä ymmärtää yksinkertaisia talousasioita. Pitkän keskustelun sai aikaan kysymys, nostetaanko pullan ja kahvin hintoja 10 vai 20 senttiä! Apua! Kahvilatoiminnan kuuluu kattaa kulut eikä olla sellaista hyväntekeväisyyttä, että se tuottaa tappiota yhdistykselle. Luulen että hallitukseen liittyvät asiat tuovat mulle vielä monta mielenkiintoista ihmettelyn aihetta. :)

Saaran kanssa on rampattu katsomassa vuokra-asuntoja. Mä olen kuulemma negatiivinen, kun olen sitä mieltä, että esim. 22 neiliötä on todella pieni asunto. Tai jos samalla näytöllä asuntoa käy katsomassa vanhempia ihmisiä, ja olen sitä mieltä että heillä on paremmat mahdollisuudet saada ko. asunto kuin lukiolaisella. En saisi tuoda esiin omaa mielipidettäni. No, tosiasiat selkiytyvät Saaralle pikkuhiljaa. Se luuli saavansa asunnon heti, kun vain ilmoittautuu jonoon. Jopa hänkin oli sitä mieltä, että 22 neliötä on tosi pieni asunto (mä vaan en saisi sanoa sitä ääneen etukäteen).

torstai 15. tammikuuta 2009

köyhä yh-äiti lankeaa

En saisi mennä kirja-aleen, varsinkaan kun ensi kuussa köyhdyn Saaran poismuuton (en saa enää elaria) ja Sallin lakanneen lapsilisän vuoksi.

Lankesin näihin.
Bo Carpelan - Axel.
Harry Bernstein - Näkymätön muuri.
Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo - Gerda Rytin elämänkerta I.
Victor Klemperer - Haluan todistaa. Päiväkirjat 1933-1945.
Andrei Makine - Maa ja taivas, kirja joka mulla jo on!

Kolme kirjoista on aika paksuja, joten rahoilleni on vastinetta. :) Ei voi mitään, kun on kirjahullu. Kirjahylly puolestaan alkaa olla täynnä. Pienellä fiksaamisella saan onneksi lisätilaa pari hyllyä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

muutoksia

Pitäisi laittaa ruokaa... Istun kuitenkin koneella ja luen blogeja. Tuttua sijaistoimintaa, mitä muutkin blogien kirjoittajat harrastavat.

Mulla on tänään ensimmäinen hallituksen kokous. Siis Porin Mielenterveystoiminnan Tuki ry:n hallituksen. Mut valittiin hallituksen sihteeriksi syksyn vuosikokouksessa. Odotan kiinnostuneena, millaista tällainen toiminta on ja mihin kaikkeen pääsen mukaan tämän kautta. Luin eilen suurella mielenkiinnolla tämän vuoden talousarviota ja jäin ihmettelemään eräitä seikkoja - uuden ihmisen tietämättömyyttä.

Elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Saara ilmoitti muuttavansa pois kotoa. Kauhealla kiireellä niinkuin nuorelta voi odottaa. Tänään menemme katsomaan yhtä asuntoa. Olen koittanut toppuutella, että ei hän saa välttämättä sitä asuntoa, koska paikalle on tulossa muitakin kiinnostuneita.

Olen jo vuosia miettinyt tyttöjen muuttoa ja yksin jäämistä, kuitenkaan tunnetasolla siihen ei voi valmistautua. Kun Saara kertoi asiasta viime perjantaina, mielessäni puhkesi suuri tunnemylläkkä. Olin järkyttynyt muuton nopeasta ajankohdasta, surullinen että se tapahtuu jo, onnellinen lisätilasta kotona. Mieleen nousi muistoja omasta ensimmäisestä muutosta, josta tuntuu olevan aikaa vain muutama päivä. Kyselen itseltäni, mihin nämä 19 vuotta ovat menneet. Muistan niin hyvin pienen vauvan, pikkutytön ja koululaisen. Näin elämän kuuluu mennä - lapset kasvavat ja muuttavat kotoa pois. Ja äidit itkevät perään ikävästä. Paitsi multa ei tule itkua. Saamarin mielialalääkkeet! Surullinen olen.

torstai 8. tammikuuta 2009

harmaat piiloon ja lääkkeet kehiin

Tämän kuun alussa olin parturissa. Selitin hänelle, että aion katsoa millaisen väriset hiukset mulla on, kun en aio värjätä niitä hetkeen aikaan ja vanha väri on jo kaikki kasvanut pois. Tänään kyllästyin katsomaan harmahtaviksi muuttuneita hiuksiani ja värjäsin hiukseni entiselleen. Kylläpä piristi. Tein tuon homman iltapäivällä ja huuhdellessani hiuksiani huomasin miettiväni, voiko klo 17 laittaa yöpaidan päälle! Hyvät hyssykät! Olen yksin kotona, kukaan ei ole tulossa kylään. Syksyllä olin usein koko päivän yöpaidassa, kun en masennukseltani jaksanut käydä suihkussa ja vaihtaa päivävaatteita päälle.

Otin tänään takapakkia lääkevähennyksissäni. Aamulla olin ahdistunut, ymmärsin kyllä mistä oli kyse - raha-asioista. Seroquel on hyvä lääke pitämään ahdistusta kurissa, varsinkin 2-suuntaisilla (joku uusi tutkimus lääkärini mukaan). Otan sitä siis entisen annoksen illalla. Palasin myös Efexorin osalta vanhaan 225 mg annosteluun. Intoilin ehkä liikaa näissä vähennysasioissa. En halua kokea turhaan ahdistusta, jos se johtuu lääkkeen vähentämisestä. Mielenkiinnolla odotan huomista lääkärikäyntiä, mitä hän mahtaa tuumata asioista.

Nukkumisen pituus näyttää vaihtelevan. Eilen heräsin klo 7, tänään klo 10.30, enkä olisi millään jaksanut silloinkaan herätä, mutta pissihätä pakotti. Tuntui ihanalta herätä päivään, jolloin ei ole mitään tekemistä. Saan vielä olla yksikseni viisi päivää, koska tytöt ovat isänsä luona. Nautin näistä yksinäisistä viikonlopuista, kun saan olla tekemättä mitään. Ei ainakaan tarvitse tehdä ruokaa kellekään.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

joulu ulos

Joulu lähti meidän huushollista tänä aamuna. Ei ole koskaan ennen ollutkaan kuusta, joka pudottaa kaikki neulasensa viimeistään siinä vaiheessa, kun työntää sitä takapihan ovesta ulos. huh.

Lääkkeiden lopetus aiheuttaa sellaisen ilmiön, että olen alkanut heräämään aamulla ajoissa, klo 7-8. Muinoin kun ko. lääkkeet aloitettiin, koko päivärytmi meni uusiksi, kun aloin nukkua klo 10-11. Täytyy sanoa, että on mukavaa, kun päivässä on enemmän tunteja kuin ennen, varsinkin kun olen niin virkeä, että jaksan touhuta kaikenlaista. Sekin on uutta. Olenko syönyt kamalaa lääkemäärää ihan turhaan, varmuuden vuoksi? Siihen malliin psykiatrini sanoi, "ettei vaan tule mitään takapakkeja". Mulla on parempi olo kuin vuosiin. Jaksan tehdä kaikenlaista ja mielikin on hyvä, vaikka on vielä pimeä vuodenaika.

Olen aloittanut Seroquelin vähennyksen, samalla jouduin jälleen vähentämään Efexoria. :) Perjantaina tapaan eri psykiatrin kuin mua on tähän saakka hoitanut. Terapeuttini oli sitä mieltä, että kannattaisi välillä saada toisen lääkärin mielipide lääkityksestä. Esitän hänelle Seroquelin lopetusta ja haluan takaisin Azonan, jonka avulla ennenkin sain unen. Eli haluan palata lääkitykseen, joka mulla oli ennen 2-suunt. diagnoosia. Terapeuttini mukaan mulla ei ole 2-suuntaista mielialahäiriötä. Kevään aikana haluan keskustella hänen kanssaan hänen mielipiteestään, masennuksestani ja sen syistä. Vaikka nyt tasaava lääkitys on lopetettu ja Seroqueliakin menee vähän (tällä hetkellä 200 mg), ei mulla ole hypomaniaa vaan olen mielestäni normaalin virkeä. Ihanaa!

Tänä aamuna olen siis saanut kuusen ulos ja imuroinut. Vielä laitan petivaatteet pölypunkkikarkoitukseen ulos. Sitten menen ystäväni Ullan luo kylään klo 13. Aikaisemmin olisin juuri saanut syötyä aamiaisen ennen kylään lähtöä. Voi tätä elämää!

tiistai 6. tammikuuta 2009

kiukku on voimaa

Kiitos kaikille uuden vuoden vuoden toivotuksista. Tuntui hyvältä kun muistettiin. Myös minä toivotan parempaa vuotta 2009 kaikille lukijoilleni. Toivon tästä kasvun vuotta meille kaikille. :)

Kiukku on voimaa!

Olen ottanut projektikseni käydä läpi menneisyyttäni kirjoittamalla kaikesta, mikä on mua lapsuudessa ja nuoruudessa satuttanut ja nöyryyttänyt. Käyn läpi tilanteet, muistelen ne ja tunnen kaikki tunteet, joita niihin liittyy. Yllättäen mieleen nousee monenlaisia tapahtumia. Samalla kun mietin niitä kirjoittamalla, saan niihin monenlaista näkökulmaa:
- kiukkuisen lapsen
- nöyryytetyn lapsen
- aikuisen joka tarkastelee asioita vuosien takaa
- ymmärrän itseäni
- käsitän äidin ja isän toimintaa
- en käsitä äidin tekemisiä
- näen kuinka sairas ihminen äitini on aina ollut

Monenlaisia ajatuksia ja tunteita on noussut pinnalle. Uskon vakaasti, että tarkastelemalla näin mennyttä, pääsen siitä vihdoin vapaaksi. (Eriäviä mielipiteitä saa toki esittää.) Ajattelen että sanoittamalla itsessäni olevan lapsen elämää ja tunteita ja antamalla lapselle tilaa itsessäni, saan vihdoin tuntea ne tunteet, joita en uskaltanut aikoinaan tuntea tai ilmaista. Muisti on ihmeellinen asia! Sieltä nousee vääjäämättä kaikenlaista, kun vain uskaltaa kurkistaa sinne. Jatkuvasti uutta.

Olen jostain lukenut, että masennus on itseä päin suunnattua vihaa. Masennus on vienyt mua kohti äärimmäistä vihan ilmaisua - itsemurhaa! Voi perkele! Jos kaikki tämä juontaa menneisyyteen. Voin sanoa, että vihaa on ja paljon. En ole aikaisemmin tajunnutkaan, kuinka paljon sitä on. Terapeuttini on usein sanonut, että mulle vaikeita tunteita ovat viha ja suru. Nyt ymmärrän, että tottakai viha on mulle vaikea ja ahdistava tunne, koska en ole saanut sitä milloinkaan ilmaista. Äiti on tehnyt mitä kummallisempia asioita, joihin ei ole saanut reagoida terveellä tavalla - vihalla - koska hän ei ole sitä kestänyt. Hänen toimissaan ei ole koskaan mitään väärää, hän on kaikessa oikeassa, edelleen. Vihan ilmaisua on aina seurannut rangaistus. Usein se on ollut alistamista tavalla tai toisella. Pienempänä usein fyysistä väkivaltaa, vanhempana henkistä, joka on rokottanut milloin mistäkin mielen paikasta.

Olen muistanut monenlaisia tapahtumia, joissa olen olettanut, että tietynlainen toiminta on normaalia, esim. ystävien kutsuminen kotiin. Yhä uudelleen olen törmännyt äidin kummallisuuksiin, joista on ollut seurauksena riita, pahimmassa tapauksessa kaverin edessä nöyryyttäminen, jolloin olen hädissäni pyytänyt ystäviltäni anteeksi äidin käytöstä. Hän on saattanut jopa huutaa heille.

Uskon, että kohdallani kiukku on voimaa siinä mielessä, että kokemalla uudelleen tämän kaiken, napanuorani äitiin ja lapsuuden kotiin, katkeaa lopullisesti.