perjantai 29. elokuuta 2008
nyt se sitten tuli
Alkuviikolla yritin soittaa psykiatrilleni (mua huvittaa tuo -ni-pääte, tyypillistä amerikkalaista puhetta, mutta todellakin olen käynyt viimeiset 12 vuotta tällä samalla lääkärillä), mutta hän on ilmeisesti siirtynyt osa-aikaeläkkeelle eikä ole tavattavissa kuin kahtena päivänä viikossa. En saanut häntä kiinni. Niinpä ihan omin päin nostin hiukan masennuslääkitystä, luultavasti lääkäri sanoo samaa, kuin mitä olen jo tehnyt. Lääkkeen noston vaikutus vaan ottaa aikaa, parista viikosta kuukauteen.
Olen todella väsynyt ja mulla on paha olla. Kumma kyllä en ole ahdistunut. Tähän paskaan oloon ei ole nopeita ratkaisuja. Tunnen, etten ole ollenkaan oma itseni. Yleensä jaksan kaikenlaista ja selviydyn arjesta, nyt kaikki sellainen vie tavattomasti voimaa. En tiedä, mitä tekisin. Toisaalta en jaksa tehdä mitään, toisaalta en viitsisi maatakaan. Ilmeisesti kuitenkin kallistun sohvalle. Tällaisina hetkinä toivoisi, että ystävät soittaisivat. Joidenkin ihmisten kohdalla mä olen aina se aktiivinen osapuoli, nyt en jaksa. En tiedä, jaksaisinko oikeasti puhua kenenkään kanssa mitään. Tuntuu vaan, että hautaudun kotiin elävältä.
Kummallista, mutta mulla ei ole ruokahalua. Tiedän sen olevan masennuksen oireen, mutta ihmettelen, että yhtäkkiä vuosien jälkeen mulle tulee sellainen oire. Yleensä masennuksessa ruoka on kuitenkin maistunut. Kyllä nytkin saattaa olla nälkä, mutta ei vaan tee mitään mieli. Kaupassa oikein kuulostelin itseäni, eikö tekisi mieli jotain herkkuja, ei sitten niin mitään. Ostin vain tarpeellista. Kukkaron kannalta tietenkin hyvä asia.
Ja naapurin perkeleen koiranvihaajaperhe hakkaa seiniä tai paukuttaa ovia niin, että meillä ikkunat helisee. grrr...
keskiviikko 27. elokuuta 2008
omenasosetta
Isäni kävi tänään kylässä. Samalla hän toi kaksi muovikassillista valkeita kuulaita, joista keitin illalla 10 litran kattilallisen omenasosetta. Mielestäni valkeista kuulaista tulee maailman paras omenasose. Palastelen omenat kattilaan ja keitän ne pehmeiksi, en edes kuori niitä. Lopuksi survon ne sauvasekoittimella tasaiseksi ja pakastan. Valkeat kuulaat eivät edes kaipaa sokeria seurakseen. Sose on kauniin vaaleaa.
Isä toi myös kolme pionin tainta, jotka hän oli hakenut naapuriltaan, jolla on varmaan noin 20 metrin pionipenkki. Uusi kukkapenkkini sai täydennystä. Nyt on vielä mietittävä, miten sijoittelen pari muuta kukkapuskaa uuten penkkiin. Sitten pääsenkin istuttamaan kukkasipuleita.
tiistai 26. elokuuta 2008
puutarhan syyselämää
Tässä muutamia kuvia eilisistä pihatöistä.
Tähän kaivoin kolmion mallisen kukkapenkin,
johon siirsin toisaalla kasvaneen ketoneilikan, joka saa nyt levitä rauhassa.
Tämän kohdan valjastamista kukkapenkiksi olen suunnitellut jo pari vuotta.
Aikamoinen kaivuu-urakka siinä oli. Tässä kasvoi meidän paras nurmikko. Siitä olisi joku saanut mainiota nurmikon pohjaa.
Tästä penkistä otin ketoneilikat. Siirsin siihen yhden ritarinkannuksen (vasemmalle), etualalle jalopähkämöitä, oikealla on akileijoja, iiristen eteen laitoin sormustinkukan taimia, joita mulla on todella paljon. Kukka siemensi viime syksyllä runsaasti.
Kuvat taitavat olla hiukan pieniä, mikä johtuu siitä etten ihan osannut käyttää kuvansiirto-ohjelmaa. Seuraavalla kerralla olen fiksumpi.
Puutarhurin elämä on mielenkiintoista ja mukavaa.