lauantai 30. toukokuuta 2009

rahanmenoa

Neljän päivän kurssin jälkeen olen ollut melkoisen väsynyt. Kurssilla käsiteltiin yhdityksen hallituksen toimintaa. Opin paljon ja saimme läjän materiaalia. Kun on pääasiassa kotona, kursseilu tuntuu lomalta, vaikka onkin omalla tavalla rasittavaa, koska en ole tottunut päivittäiseen työskentelyyn.

Nyt tapahtui se, mitä olen hetken aikaa pelännyt eli pesukone hajosi, se ei suostu enää linkoamaan. Onneksi meidän taloyhtiössä on pesukone, niin ettei tarvitse heti olla ostamassa uutta. Siihen ei ole rahaa hetkeen aikaan, ei edes korjaajaan tällä hetkellä. Viime tilistä piti ostaa uusi imuri, ilman sitä en suostu elämään. Ulkokukkiin on kyllä rahaa... Se on asia johon haluan satsata, nautin niistä niin paljon.

Menen tänään vävykokelaan ylioppilasjuhliin ja veljen vaimon valmistujaisiin. Meillä juhlitaan ylioppilaita kahteen kertaan puolen vuoden sisällä. Saara pääsee ylioppilaaksi itsenäisyyspäivänä ja Salli ensi keväänä. Ajatus rasittaa jo nyt. No, sittenpähän ovat ohi. Mutta nyt juhlimaan.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

syrjäytymisestä

Luumupuu kukkii.

Olen tänään miettinyt syrjäytymistä. Sairastuin, sairastin aikani ja minut todettiin työkyvyttömäksi. Tuntuu kuin identiteettinikin olisi viety, koska osa siitä liittyi vahvasti työhön. Sopeutumiseen meni 8 vuotta, en tiedä olenko vieläkään täysin hyväksynyt tilannettani. Edelleen hapuilen ja kyselen, mitä voisin tehdä. Eri aikoina on ollut erilaisia asioita, joista olen luullut tulevan uusi työ. Ja pah! Omaan työhöni en kykene, mutta haluaisin jossain käyttää koulutustani ja kokemuksiani. Ei taida kukaan tarvita, kun samaan aikaan laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle. En kuitenkaan anna periksi, siksi olen ensi viikon kurssilla.
Hyvää viikkoa kaikille.

lauantai 23. toukokuuta 2009

hyvä päivä

Luin Mankellin uusimman, Italialaiset kengät. Yksinäinen kirurgi Fredrik Welin elää kissan ja koiran kanssa ulkosaaristossa. Hänen elämäänsä ilmestyy yhtäkkiä nainen menneisyydestä ja miehen koko elämä muuttuu. Pidin kirjan lämpimästä ihmiskuvauksesta sekä kirjan maisemasta. Tästä kirjasta jäi hyvä mieli.



Kirjat ovat kuuluneet elämääni siitä saakka, kun opin koulussa lukemaan. Lapsuudenkodissani ei luettu eikä meillä ollut kirjoja. Tänään järjestelin kirjahyllyäni, jonne laiotin puolen vuoden aikana ostamani kirjat. Onneksi ihmisen lukuharrastus ei ole kiinni rahasta, vaikka mielelläni ostankin kirjoja. Käyn aika ajoin netistä läpi Porin kirjaston kirjahankintoja ja varaan niitä. Vieressämme sijaitsevasta, pienestä sivukirjastosta löytyy kiitettävästi uutuuskirjoja.

Olen ylpeä, että tyttäristäni on tullut kirjojen ystäviä. Heille on luettu jo pienestä pitäen ja kumpikin lainaa ja ostaa mielellään kirjoja.

Sallin yöpöytä näyttää tällaiselta.



Olen tänään nauttinut yksinolosta, lukenut kasan vanhoja lehtiä, penkonut papereita ja seikkaillut netissä. Vielä pitäisi imuroida, silittää ja illalla menen saunaan.


torstai 21. toukokuuta 2009

omenapuu

Ostin eilen omenapuun. Kuinka voikaan ihminen olla pienestä asiasta onnellinen. Ystäväni kommentoi, että nyt olen kunnon luterilainen. Siksi sen ostinkin. ; ) Omenapuun tieltä raivasin kuivuneen tuivion ja pikkutalviota. Poikkesin myös toisella puutarhalla, josta tarttui kummasti mukaan 8 erilaista kasvia, jotka istutin puun ympärille. Seuraava hankinta on puutarhakirja, jotta tiedän mitä pihassani kasvaa. Kukkien nimet ovat puutarhalla kylteissä ja unohdan ne heti, kun katson muualle. Nurkassa oleva kuusi saa myös kyytiä ja tilalle ostan mintun. Pienellä rivitalopihallani on nyt kaksi luumupuuta, vadelmia, pensasmustikoita ja omenapuu sekä lisäksi lukuisa määrä kukkia.




tiistai 19. toukokuuta 2009

elämä on

Paska olo ja samalla erittäin surullinen. Murskasin erään ihmisen unelmat, osittain omanikin. Tällaistakin elämä on.




perjantai 15. toukokuuta 2009

sairaudesta ja sen hoidosta

Väsynyt ja allapäin.

Luin eilisen blogitekstin Hyviksen hallituksen kokouksessa. Muut kehottivat minua tarjoamaan sitä Satakunnan Kansan yleisönosastolle. Muokkasin hieman kirjoitusta ja lähetin sen sinne. Tämän päivän lehdessä oli uutinen siitä, että sairaanhoitopiiri suunnittelee säästöjä mm. sulkemalla nuosisopsykiatrian osaston joka toinen viikonloppu. Kirjoitukseni on siis ajankohtainen.

Näiden asioiden miettiminen on tuonut mieleeni sen kerran, kun olin Harjavallan sairaalassa. Jos en olisi osannut pitää puoliani, minut olisi lääkitty sairaaksi. Ehkä olisin itsekin jonain päivänä päätynyt asumaan pienryhmäkotiin. Nyt iloitsen kauniista kodistani ja pihasta.

Tosiasia nykypäivän Suomessa on, että psykiatrisissa sairaaloissa vallitsee hoitajien ja lääkärien mielivalta. Potilaita lääkitään sen mukaan, kuka lääkäri sattuu mitäkin lääkkeistä ajattelemaan. Suurin osa potilaista uskoo lääkärien tietävän, mikä heille on parhaaksi, vaikka jokin lääke tekisikin huonon olon. Potilaiden vapauksia ja ihmisoikeuksia rajoitetaan pahemmin kuin vankiloissa. Zombeiksi lääkityt ihmiset eivät kykene reagoimaan hoitoonsa. Jos he vastustavat sitä, se katsotaan hoitokielteisyydeksi, josta seuraa vapauden riisto. Jne.

Olen paljon ajatellut omaa diagnoosiani viimeisen kuuden vuoden ajalta. Minullahan on sen mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi II. Sen mukaisesti minua on hoidettu. Nyt kun sairauteen liittyvä lääkitys on purettu, oloni on loistava. Olen normaali oma itseni ja koen erilaisia tunteita. Ystäväni ovat hämmästelleet muutosta. Olen miettinyt, tekivätkö lääkkeet minusta sairaan. Lääkäri jonka kanssa viimeksi juttelin, oli sitä mieltä että tilanne, jossa minut diagnosoitiin 2-suuntaiseksi, oli sellainen joka saattoi johtua reagoimisesta liian nopeaan mielialalääkkeen nostoon. Terapeuttini on koko ajan ollut sitä mieltä, ettei minulla ole ko. sairautta. Hänen mukaansa aloin diagnoosin muututtua käyttäytyä sen mukaisesti. Nyt olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tällä hetkellä ajattelen kärsiväni toistuvasta masennuksesta. En suostu enää olemaan bipo. Mitenkähän MTK:n papereihin saisi muutettua diagnoosini, ettei minua vastaisuudessa hoidettaisi väärin?

torstai 14. toukokuuta 2009

ajatuksia eilisestä

Kävimme eilen Hyviksen porukan kanssa Niittyvillassa kukittamassa asukkaat Kukan päivän kunniaksi. Niittyvilla on porilainen pienryhmäkoti, jossa asuu sellaisia mielenterveyskuntoutujia, jotka eivät pärjää kotona omissa oloissaan. Ikähaitari on parista kymmenestä vanhuksiin. Kukan päivä on MTKL:n tempaus, jolla muistetaan tällaisia ihmisiä.

Olen paljon ajatellut noita ihmisiä. Saimme kurkistaa muutamaan huoneeseen. Tuntuu pahalta ajatella, että ihminen menettää sairauden vuoksi kotinsa, intimiteettinsä ja yksityisyytensä. Asukkaat elävät useamman henkilön huoneissa. Ainoat henkilökohtaiset tavarat ovat hygeniatarpeet ja muutamat vaatteet. Osa oli niin lääkityksen alaisia, etteivät jaksaneet kuin istua ja tuijottaa eteensä. Niinkö pieneen ihmisen elämä kutistuu? Toki sairaaloissa ja vanhainkodeissa asuu ihmisiä samankaltaisissa oloissa. Nämä vaan koskettivat toisella tavalla. Psykiatristen sairaaloiden osastoilla asuu ihmisiä, koska heille ei ole osoittaa muuta kotia. Niinkään ei kuulu olla. Hoitoon taas ei pääse ihmisiä, jotka olisivat sen tarpeessa.

En usko, että nykyinen trendi psykiatristen sairaansijojen alasajosta parantaa kenenkään elämää. Uskon että näillä toimilla kaikkien psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevien elämä heikentyy. Kaikkia ei pystytä hoitamaan avohoidossa - valitettavasti. Itsekin olen tarvinnut osastohoitoa. Onnekseni olen aina päässyt parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, keskussairaalan avo-osastolle. Viimeisen kerran kun olen ollut osastolla, olin Harjavallan sairaalassa, jonne en toivottavasti enää ikinä joudu. Siinä mielessä paikka oli tehokas, että paranin nopeasti, kun en kestänyt kokemaani epäinhimillisyyttä.

maanantai 11. toukokuuta 2009

pihakuvia

Tulee päiviä, jolloin ei jaksaisi. Mutta on pakko, perkele!

En viitsi valittaa, joten kuvia viime viikon törsäilyistä ja pihasta.

Näitä olen suunnitellut pihaani jonkun aikaa. Nyt ostin kuusi tainta, jotka jaoin vielä osiin.
Ihana kylmänkukka!
Tässä nurkassa on kivikkokasveja.
Tähän etualalle laitoin bellikset. Tämän ja kiveyksen viereisen penkin tein viime syksynä.

En viitsi vielä ostaa muita kukkia kuin orvokeita. Niitä ei tarvitse raijata yöksi minnekään, vaikka tulisi pakkasta.

Tämä oli niin ihana, että oli pakko ostaa.



perjantai 8. toukokuuta 2009

pönttö olo

Miten voi vielä tähän aikaan (13.36) olla ihan pönttö sekaisin. En taida herätä tänään ollenkaan, vaikka nousinkin ylös jo 10.30. Olin suunnitellut tekeväni tänään kaikenlaista - imurointia, kaupassa käyntiä, ruuan laittoa, lenkkeilyä. Olen edelleen yöpaidassa. Sallille laitoin viestin: "Syö kaupungilla, ei ole ruokaa, mä maksan." Kauppaan taidan mennä vasta illan suussa ja viedä samalla reissulla auton Saaralle. En kävelekään kotiin vaan tyttö saa heittää mut takaisin. Imuroinnin siirrän huomiseksi. Näin järjestyi lepopäivä. :) Olen sentään pedannut petini ja pessyt koneellisen pyykkiä.

Johtuisiko pönttö olo siitä, että touhotin eilen liikaa ja käytin aivan liikaa rahaa. Olin päivällä T:n kanssa ostoksilla puutarhamyymälöissä ja Prismassa. Ostin noin 20 metallista kukkatukea. Varaudun hyvissä ajoin ritarinkannusten, uusien pionien, kellokukkien (?) kukintaan. Viime vuonna tarvitessani tukia ne olivat loppu. Prismasta ostin itselleni uuden kesäyöpaidan. Vietyäni T:n kotiinsa poikkesin vielä läheisessä taimimyymälässä, josta löysin kaksi kassillista perennoiden taimia.

Kotiin tultuani oli pakko heti laittaa kukantaimet maahan ja siirtää muutama muu uuteen paikkaan. Tänään aamupäivällä kuljin yöpaidassa pihalla, ihailin uusia kukkia ja tutkailin mitä maasta nousee. Viime syksynä isäni toi kolme komeaa pionin juurakkoa. Kahdessa niistä oli jo alkuja. Kerkesin olla huolissani, onko yksi kuollut. Tänään maasta tunki punainen verso! Vuosi sitten ostamani pioni näyttää kuolleen. Kuinkahan moneen pioniin olen rahani laittanut ja kaikki ostotaimet ovat kuolleet.

Eilen illalla menin vielä J:n luo pihahommiin. (Pönttö mikä pönttö.) Leikkasin nurmikon ja karsin marjapensaista kuolleet oksat. Kotiin tultuani katselin Jeevesiä videolta.

Jahka toimeennun, laitan muutaman kuvan pihastani.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

polkuja

Tavallinen, tylsä sunnuntai. Roikkumista kotona, pääasiassa koneen äärellä. Olen kirjoittanut kaksi erilaista versiota teemasta mieleenpainuva matka. En ole tyytyväinen kumpaankaan.

Brim pohdiskelee blogissaan elämän polkua. Minä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana kokeillut monia erilaisia asioita ja ajatellut milloin mistäkin, että tätä teen tulevaisuudessa. Kummasti kaikki ovat jääneet. Jäljellä on edelleen tosiasia, että olen eläkkeellä. Välillä näen sen positiivisena mahdollisuutena ja välillä koen olevani syrjäytynyt. Onneksi olen täältä blogimaailmasta löytänyt kohtalontovereita.

Usein syrjäytymisen tunteet tulevat esiin pimeään vuodenaikaan. Elämä tuntuu kutistuvan kotiin. Silloin haaveilen asumisesta keskustan kerrostalossa. Kuvittelen elämän olevan helpompaa ja iloisempaa, kun kaikki huvitukset ja harrastukset olisivat kävelymatkan päässä. Keväisin iloitsen pienestä pihastani ja kauhistelen kerrostaloasujien rajoittunutta elämää. On kiva tepastella pitkin pihaa ja seurata kasvua kukkapenkeissä. Viiden kilometrin pyörämatka kaupunkiin taittuu yhdessä sujauksessa.

Nykyään ajattelen polkuni olevan järjestötoiminnassa, mielenterveystyössä. Tiedossa on toukokuun lopulla neljän päivän kurssi hallitustyöskentelystä. Kesäkuun toisena päivänä on MTKL:n valtakunnallisen naistyöryhmän kokous Jyväskylässä. Kaikki tämä tuntuu tärkeältä ja järkevältä, siltä mitä elämässäni haluan tällä hetkellä.

Ehkä kuitenkin tärkeintä on matka, oli polku millainen tahansa.

lauantai 2. toukokuuta 2009

pihtaamista

Luin aamulla blogeja ja sain jostain inspiraation lähteä ostoksille. Kävin yhdessä vanhaintavarankaupassa, jossa köyhdyin 5 €:a pikkupeilin vuoksi. Olisin käynyt ostamassa uuden lepotuolin ulos, mutta en jaksanut selvittää, mihin Porin Rautia on muuttanut. Tallustelin myös Prisman puutarhamyymälässä, mutta mitään ei tarttunut mukaan. En viitsi vielä laittaa orvokkejakaan, kun ei tiedä noista ilmoista.

Helinän blogista nappasin seuraavan kuvan.


Vanhaintavarankaupassa hiplasin vanhaa fraktuuralla kirjoitettua kirjasta, mutta en raskinut maksaa siitä 5€:a. Tarvitsisin fraktuuraatekstiä korttien tekemiseen.

perjantai 1. toukokuuta 2009

kas niin

Meillä ei ollut munkkeja, kun Salli vastasi kysymykseeni niiden paistamisesta yäk. Olisin voinut tehdä ilman tuota yäkkiä. Simaa en ole tehnyt vuosiin. Likat eivät ole halunneet ja mitä sitä aikuinen ihminen turhaan juo sokerista juomaa. Palloja ja serpentiiniäkään ei ole ollut vuosiin, nyt en edes muistanut moisia.

Yritin eilen kovasti saada vapputunnelmaa aikaan. Kävin heti aamulla kaupassa välttääkseni ruuhkan. Yhdeltä suunnistin vapaaehtoistoiminnankeskus Liisaan, jossa oli ohjelmallista vappua. Sain sentään lasin simaa ja kaksi mautonta munkkia. Ohjelmassa oli keväisiä lauluja ja Reinon runonlausuntaa. 20 min jälkeen totesin, että taidanpa lähteä kotiin. Matkalla keksin poiketa Alkossa hakemassa Henry Newtonin siideriä, jota aloin nautiskella kotiin tultuani. (Varoitus: sisältää 8,4% alkoholia ja menee päähän kuin häkä.) Roikuin puolihumalaisena netissä ja välillä tein hapankaalipiirakan. Toiveikkaana suunnittelin meneväni illalla kapungille paariin. Alkuillasta tuli T lenkille ja saunaan. Kaksi paksua keski-ikäistä täti-ihmistä... Kuten jo etukäteen ounastelin, en jaksanut lähteä paariin, vaan vedin saunan jälkeen yöpaidan päälle ja tyydyin juomaan olutta kotona. Kaiken kaikkiaan varsin tyypillinen vappuaatto.

Vappupäiväkin on ollut tyypillinen: koiran kanssa ulkoilua, lehden lukua sekä yleistä velttoilua. Hyvä että tämäkin turha juhla on ohi!

Valoista kevättä kaikille! Nyt tämä tyttö menee saunaan.