tiistai 28. huhtikuuta 2009

kalorien kulutusta

On tullut tehtyä pihatöitä. Oma piha on reerassa. Eipä siinä ollut paljon tekemistä, on sen verran pieni. Pensasaita on pitää vielä leikata.

J:n piha on ollut muutaman vuoden täysin pahuuden vallassa. Olen haravoinut siellä ja perannut yhden pusikon juuret. Haravoimista on edelleen. Pihan ainoa kukkapenkki kasvaa sammalta ja rikkaruohoa. J:llä on pää täynnä suunnitelmia, mutta ei aikaa, koska hän tekee töitä välillä yötä päivää. Yritin antaa vinkkejä, mitä kannattaisi ihan ekana tehdä... Olen sen verran "hölmö", että laitan mielelläni hänenkin pihaansa, kun omassa pihassa ei ole liiemmin tekemistä. Toki hän arvostaa jälkeä. Kyllä siitäkin pihasta tulee nätti kesään mennessä.

Eilen pyöräilin ekaa kertaa tänä keväänä. Tästä lähin pyrin kulkemaan pyörällä aina, kun on mahdollista. Pehva tosin protestoi istuinta. Kävelystä johtuen kunto on sen verran hyvä, että pyöräilykin sujui ilman suurempaa puuskutusta. Neljän kuukauden aikana paino on tippunut 10 kiloa! Jossain tietoisuuden hämärärajoilla toivon, että loput 30 ylimääräistä kiloa häviäisivät vuoden kuluessa. En tiedä onko se mahdollista. Joka tapauksessa kilot ovat tulleet lääkkeistä ja nyt kun olen lopettanut ko. lääkkeet, maalaisjärjellä ajatellen ne saisivat mennä. Realistisesti ajattelen, että laihtuisin vielä n. 15 kiloa ihan itsestään.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

lepo

Eilen kirjoittelin pitkät pätkät. Jossain yhteyksissä oli vikaa, enkä saanut tallennettua tekstiäni. grrr...

Muutaman viikon touhuamisen, kyläilemisten ja kurssien jälkeen olen melkoisen väsynyt. Eilen olin koko päivän tekemättä mitään, mikä tuntui oikein hyvältä. Luulen että menee muutamia päiviä ennen kuin toivun entiselleni ja jaksan miettiä puutarhahommia ym. aktiviteetteja. Vaikka olenkin hyvässä kunnossa, eivät voimani ole kuin tavallisilla ihmisillä. Ennen muinoin jaksoin tehdä ja touhuta kaikenlaista, ei tullut väsymystä. Nyt voimat loppuvat jossain kohti. Onneksi ei tarvitsekaan jaksaa.

Tänään voisin istuskella takapihan rappusilla ja nauttia keväästä. Katsella ensimmäisiä kukkia pihallani. Siunatut sipulikukat! Pihani on helppohoitoinen eikä vaadi ihmeitä huoltotoimia, vaan tavallista kukkapenkkien rapsutusta, josta nautin. Mutta sen aika ei ole vielä.

Ajatella, ensi viikolla on vappu ja toukokuu alkaa. Toivon sydämestäni, että ilmat lämpenisivät. Viime viikonlopun kylmä ilma oli aivan järkyttävää. Seinäjoella tuuli sisuksiin saakka. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli tullut lunta niin, että kadutkin olivat jäässä. Niin näytti olevan mm. Tampereella, kun luin blogeja.

Mieli kulkee kaikenlaisessa tekemisessä sekä ulkona että sisällä. Mun on jatkuvasti muistutettava itseäni, että vielä ei ole tekemisen aika vaan nyt tarvitsen lepoa. Levollisuutta toivon lukijoillenikin.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

uusi lehti

On ollut hiljaista täällä blogissa. Viime viikon olin aikamoisessa flunssassa, joten ei huvittanut istua koneen äärellä.

Olin viikonlopun Seinäjoella Mieli Maasta -ryhmänohjaajakoulutuksessa. Siis muutaman viikon välein samantapaisella kurssilla. Etukäteen katselin, että on samanlaisia aiheitakin kuin aiemmalla kurssilla. Mitenkähän jaksaisin. aiheita käsiteltiin eri tavalla, siksi jaksoin ja opin. Kurssi oli antoisa, vaikkakin kovin raskas, koska kahden vuorokauden aikana käsiteltiin tiiviisti ryhmän työskentelyyn liittyviä asioita. Kotiin tullessani olin aivan poikki. Makasin vain sohvalla pää tyhjänä.

Viikonlopun aikana selkeni tavallaan, että mun elämässäni on kääntymässä uusi lehti. Olen jo pari vuotta miettinyt, mitä alan tehdä tyttöjen lähdettyä. On ollut vahvasti sellainen tunne, että nyt alkaa mun oma elämä. Voin tehdä mitä haluan enkä ole sidottu keneenkään. Viime kesänä ajattelin, josko se olisi kirjoittamista. Voi olla sitäkin, mutta ehkä sitäkin tärkeämmäksi tuntuu nousevan toimiminen mielenterveystyössä vapaaehtoisena, sekä järjestötyössä että ryhmänohjaajana. Tässä työssä voin käyttää hyväkseni opettajan koulutustani ja sitä kautta tulleita taitoja ryhmän ohajaamisesta. Järjestötyö tuo mukaan älyllisiä haasteita.

Kun Salli noin vuoden päästä lähtee kotoa, mulla on olemassa toimiva sabluuna omaa elämääni varten. Luulen että keramiikka jää taka-alalle, ehkä yritän päästä työnväenopistossa puutyön alkeisiin. Lisäksi on löytynyt uusi ihmissuhde, josta toivon tulevan tärkeä osa elämääni.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

outoja huveja

Ihminen voi iloita kummallisista asioista - koiran kakan keräämisestä nurmikolta. Sellaista tein eilen. Oli kiva sen jälkeen tepastella ympäri nurmikkoa tarvitsematta varoa askeleitaan. Katselin kukkapenkeistä puskevia uusia versoja. Ostin syksyllä paljon sipulikukkia ja nyt riittää odottamista ja ihmettelemistä koko kevään.

Pesin eilen keittiön ikkunan ja vaihdoin kesäverhon (se onkin ainoa ikkuna, johon vaihdan verhon vuodenajan mukaan, siis keväisin ja syksyisin). Heti tuli valoisampaa. Tuntuu hyvältä ajatella, että tästä eteenpäin päivät vain paranevat. Parin viikon kuluttua on jo vappu. Jospa silloin viimeistään pääsisi haravoimaan nurmikkoa.

Illalla iski aavistuksenomainen nuha. Yöllä oli kuumetta. Vuoroin peittoa päälle ja pois, keittiössä ravaamista, vessassa istumista, sängyssä kierimistä, lehtien lukemista, syömistä jne. Lopulta sain nukuttua tunnin. Hölmöyksissäni olin luvannut viedä auton korjaamolle klo 8. Tavallisesti en lupaudu mihinkään ennen kahtatoista. Autossa ei ollut tällä kertaa mitään vikaa, korvissani arvatenkin. Hyvä näin, tulipa tarkistettua eikä maksanut maltaita. Olen odotanut, koska alkaisi nukuttaa, ei ainakaan vielä. Nenä valuu ja punoittaa kunnolla.

Salli tuli aamulla kotiin Taizèsta, koulun matkalta. Teki itsellekin hyvää nauraa hänen iloisille kommenteilleen reissusta, joka oli mennyt hyvin. Reipas tyttö minulla! Toinen raukka on kotonaan kovassa poskiontelotulehduksessa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

pääsiäismatkailua

Pääsiäislomalla ystävän luona Espoossa.  Lähdin aamulla liikkeellä, poikkesin Forssassa erään ystävän luona kahvilla. Ajomatka sujui mukavasti.

Eilen illalla tuli autoon ongelmia. Vein T:tä päivystykseen lääkäriin, kurvailin päivystyksen edessä ja takarengas alkoi vinkua pahaenteisesti. Arvelin että jarru jumitti. Ääni meni ohi, kun ajelin vähän aikaa. Kun kurvailin bensa-asemalla, ääni palasi. Autoista ymmärtävä ystäväni arveli vian olevan laakereissa. Kun kysyin, mitä ongelmia siitä saattaa tulla, jos ne prakaa, mulle kerrottiin että pahimmassa tapauksessa saattaa rengas lähteä vauhdissa alta. Onneksi olin puhunut T:lle asiasta, joka oma-aloitteisesti ehdotti hänen autonsa lainaamista. Niinpä vaihdoimme aamulla autoja ja köröttelin pääkaupunkiseudulle laina-autolla turvallisin mielin.
Ko. vika tietenkin vaatii korjaamolla käyntiä. Rahaa ei kylläkään ole ylimääräistä. Onneksi on Visa (heh), joka pelastaa pulasta. (Suoraan mainoksesta.)

Täällä ollaan.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Kyösti Säteri

Putosin yöllä sängystä. Hetken aikaa makasin pää yöpöydän alla ennen kuin tajusin, mitä tapahtui. Olin unessa Köysti Säteri -nimisen lääkärin luona. Olen yhden kerran aikaisemmin pudonnut sängystä. Joskus heräsin siihen, että huidoin ja mölisin unessa. Yritin lyödä siinä veljeäni. Jollain ihmisillä on liikkumisen tai puhumisen suhteen vilkasta yöelämää, mulla se rajoittuu yleensä uniin.

Taas näin lehdessä aivan ihanan talon myynnissä... Pitäisi jättää myynti-ilmoitusten lukeminen, koska en olen lähdössä tästä asunnosta ainakaan seuraavaan 1½ vuoteen yhtään mihinkään. Talvella haaveilen kerrostalossa asumisesta, mutta kun kevät koittaa, en raaski luopua ihanasta pihastani. Nyt katselen lumen sulamista sormet syyhyten. Kunhan piha kuivuu, pääsen haravoimaan. Joku päivä nypin hangesta kuivuneita kukan oksia. Muutama krookus jo kukkii seinän vierustalla. Millaisiahan ovatkaan syksyllä istuttamani sipulikukat? Ihanaa kun pihalle on tulossa elämää. Ei musta ole kerrostaloasujaksi.

torstai 2. huhtikuuta 2009

kaatopaikalla

Kaksinaista tuo työnhaku. Ekana päivänä, kun joku olisi voinut soittaa, toivoin että kukaan ei soittaisi. :) Mulla olisi kunnolla aikaa mennä töihin vasta huhtikuun 20 pv:n jälkeen. Olisi kiva saada ylimääräistä rahaa kesää varten.

Kävin ekaa kertaa Porin Hangassuon kaatopaikalla. Saaran vanhaa huonetta remontoidessani revin seinistä paneeleita, jotka ovat siitä saakka maanneet hangessa. En kehdannut laittaa niitä taloyhtiön roskiin, vaikka kaverit olivat sitä mieltä, että sinne vaan. Tänään vein ne auton perässä kaatopaikalle. Jotenkin ajatelisi, kun näkee kolmen työntekijän seisoskelevan jättisuuren puukasan vierssä, että kyseiset miehet tekisivät töitä ja tulisivat esim. auttamaan kuormaa tuovaa naisihmistä. Mutta ei. Miehet katsoivat rauhassa sivusta ja jatkoivat juttujaan, kun tyhjensin auton perää ja heittelin lautoja kasaan. Eivät p***leet edes tervehtineet. Ajaessani pois ajattelin, että joillakin kaupungin työpaikoilla on vielä näämmä aikaa seisoskella. Onkohan siellä liikaa ukkoja? No, pääsin laudoista eroon ja unohdan laiskat äijät.