työhön kykenemätön

Menin minäkin viikolla facebookiin. Muutaman päivän seikkailin siellä ja luin ihmisten kaverilistoja. Monta kurssikaveria näytti olevan siellä. Tänään aamulla oli ihmeellinen olo, alakuloinen, hiukan ahdistusta. Meni aikansa ennen kuin tajusin mistä oloni johtui. Facebookista. Vanhojen kurssikavereiden ja muutenkin vanhojen tuttavien "tapaaminen" sai mut tuntemaan oloni maan matoseksi, koska en ole töissä. Kaikki fb-tuttuni joko opiskelevat tai ovat työelämässä. Kurssikaverit tekevät kuka mitäkin työtä, ehkä mielenkiintoistakin työtä.

Kun joudun tekemisiin ikäisteni ihmisten kanssa, jotka ovat täysillä mukana työelämässä, en kestä sitä että itse olen niin tyystin toisenlaisessa asemassa. Tottakai haluaisin olla työssä, mutta kun p***le se ei ole mahdollista. En minä jaksa enkä pysty. Vanhaa opettajan työtäni en kykene enää tekemään, jo aikakin on ajanut ohitse. Kuka minut ottaisi töihin ja tekemään mitä? Kaikkea työtä en edes suostuisi tekemään.

Niinpä yritän pysyä pois fb:sta ja hyväksyä tilanteeni. Hetken se taas vie, kun työelämä hyökkäsi vastaan, taas kerran. Kai minä tästäkin selviän, taas kerran.

Tänään minä olen käynyt lenkillä, imuroinut, syönyt, tiskannut, vienyt roskia, kolannut pihaa, käynyt suihkussa ja lukenut lehtiä. Vielä menen kauppaan ja katson telkkaria. Olenhan minäkin tehnyt jotain. En ehkä niin tärkeää kuin työssäkäyvät. Yritän olla katkeroitumatta.

löysäilyä

Kun on kovin tottunut joutenoloon, yhden päivän menot väsyttävät ja vaativat huilauspäivän. Eilen olin menossa 6 tuntia ja illalla hurisi päässä. Tänään olenkin ottanut löysäilyn kannalta.

Tilda rentona.

Ystäväni T. on saanut Tildasta itselleen kaverin tuomalla joka kerta tälle makoisia tuliaisia.

kotiäitinä

Mulla on ollut oikein kotiäiti-olo tänään. On mukava tehdä ruokaa, kun tietää mitä tekee (useimmiten sävellän jotain helppoa). Meillä syötiin tänään pitkästä aikaa silakkapihvejä. Saara ei niistä tykännyt, joten en tehnyt niitä, mutta Sallin kanssa on toinen juttu. Hänen ruokavalionsa on Saaraa laajempi. Eräs ystäväni kertoi kuinka hänen ruokavalio laajeni muinoin erossa, kun ruokarajoitteinen mies lähti. Samoin kävi toisen lapsen lähdettyä kotoa. Hiukan samalla tavalla on siis meillä.

Ei ehkä kovin herkullisen näköinen annos, mutta sitäkin maukkaampi. Silakkapihvien päällä sitruunaista kermaviiliä. Salli kysyi, olenko paistanut pihvit uunissa. Joskus terveysintoisessa muinaisuudessa tein niin, mutta nyt paistoin pihvit reilussa voissa, niin tulee parhaan makuisia.

Salli kertoi hauskan jutun tämän päivän matikan tunnilta. He laskivat todennäköisyyksiä. Eräässä tehtävässä piilolinssi oli kadonnut härkätaisteluareenalle. Piti laskea todennäköisyys linssin löytymiselle. Joku oppilaista oli tokaissut opettajalle, että eikö sen linssin vois vaan jättää sinne.

Rouva Herttaisen ja Aijan blogeja lukiessani innostuin leipomaan. Oli hauska yllättää Salli, joka olikin kotiin tullessaan haistellut ulkona pullan tuoksua ja ajatellut mielessään, kunpa tuoksu tulisi meiltä.

haluan kurssille ja lomalle

Aamulla klo 10 aurinko paistoi kauniisti, pakkasta oli pari astetta eikä tuullut. (Nyt tuulee.) Olin Tildan kanssa tunnin lenkillä, samalla vein pari hakemusta postitettavaksi. Alan selvästikin saada kiinni liikunnan ilosta. Ekaa kertaa tänään oli tosi hyvä olo lenkin jälkeen. Hyvä olo on jatkunut koko päivän.

Hain MTKL:n vertaistukiryhmän ohjaaja-kurssille, joka on maaliskuun loppupuolella Turun Kakskerrassa. Olisi hienoa päästä kurssille. Vedän Hyviksellä joka kuukauden eka tiistai 2-suuntaisille tarkoitettua tukiryhmää. Aloitin homma "pystymetsästä". Toki mulla on kokemusta ryhmien vetämisestä ja jo ammattini antaa siihen valmiuksia. Olisi ihan kiva jo ryhmänkin kannalta saada uusia ideoita ja keskutella muiden ohjaajien kanssa. Pääsy selviää varmaan aika nopeasti, hakuaika loppuu ensi viikon perjantaina ja kurssikin on pian.

Hain myös "köyhille" naisille tarkoitetulle lomalle, Nasy-yhdityksen kautta. Tämä on Raha-automaattiyhdistyksen tukemia lomia varattomille ihmisille. Hain lomalle, joka olisi elokuussa. Kesäisin mulla on yleensä aika paljon menoja, kun taas syksyllä hiljenee. Sinnekin toivon kovasti pääseväni.

tekemisiä

ulkoilua
ihmisten tapaamista
miettimistä
puheluja
Saaran, kanin ja Nickin kuljetusta
koneen vieressä istumista
halukaavakkeen täyttämistä
naamakirjaan tutustumista
lehden lukemista
tv:n katselua

Päivän aikana kerkeää kaikenlaista.

Iloitsen joka päivä kahden ahkeran bloggaanjan kirjoituksista. He eivät petä koskaan! En halua väheksyä teitä muitakaan, mutta näillä kahdella on yleensä joka päivä jotain mielenkiintoista luettavaa. Jos olisi joku merkki voisin antaa heille. Eli Sadun Viipaleita ja Rouva Herttainen.

löhöilyä

Kylläpä olen ollut tänään väsynyt. Aamulla oli pakko nousta yhdentoista jälkeen, kun koira piti sen sortin vinkunaa, ettei sitä kestänyt kuunnella enempää. Oli raukka jo pari kertaa yrittänyt saada mua ylös, mutta sanoin sille vihaisesti, että mee pois. Tunnin aamiaisen jälkeen menin takaisin sänkyyn ja torkuin pari tuntia. Katselin Upsalan sairaalan jaksot viikolta, sitten toimeennuin pienelle lenkille. En oikein käsitä tällaista väsymystä yhtäkkiä. Toisaalta on hyvä, kun on mahdollisuus vain olla ja levätä. Nyt menen imuroimaan ja sitten saunaan. Viikon paras olo seuraa yleensä saunomista.

vastuusta

Olin eilen koko päivän mielenterveysyhdistyksen koulutuksessa. Ensin oli hallituksen kokous ja sitten 4½ tuntia koulutusta. Opin monenlaista uutta. Kunnioitukseni yhdistyksemme toiminnanjohtajaa kohtaan kasvoi, kun tajusin kuinka monesta asiasta hänen pitää olla perillä. Hän hoitaa työnsä erittäin hyvin. Jos ei hoitaisi, olisi yhdistyksen toiminta ja talous aikamoisessa sotkussa.

Tänään kirjoittelin pöytäkirjaa puhtaaksi. Olen ehkä hiukan kummallinen, mutta se on minusta mukavaa hommaa, samoin kuin hallitustyöskentely. Koulutuksesta ja kokouksesta jäi pois kaksi jäsentä, toisen piti hoitaa kissaa (näin sanoi jollekin, mulle ettei jaksa istua niin pitkää päivää), toisella taas 30-v lapsi oli sairas. Edelleenkään en ymmärrä, että jos ihminen lähtee vapaaehtoisesti jonnekin hallitusjutuihin, ettei hän hoida niitä asianmukaisesti. Kissanhoitaja kuulemma ilmoitti tänään, ettei enää halua jatkaa hallituksessa, siis eroaa kesken kauden. Minulta ei heru ymmärtämystä moiseen touhuun. Eivätkö ihmiset osaa ajatella, mihin he sitoutuvat kun lähtevät alunperin lähtevät ehdokkaiksi hallituksen jäseniksi ja jos vielä sitten valituiksi. Ihmiset lähtevät liian heppoisin perustein tällaisiin hommiin. Jotta hallitus pystyisi toimimaan hyvin, ihmisten pitäisi olla sitoutuneita sen toimintaan.

Tällä viikolla on olut aivan mahtavat ilmat. Olin päivällä koiran kanssa metsässä. Ihanaa! Nautin talvesta, mutta odotan myös kevättä.

huone

Valmista tuli. Perjantaina tapetoimme veljen kanssa. Tähän saakka olen ollut väsynyt. Kummasti tällaista laiskanpulskeaa ihmistä väsyttää, kun muutaman päivän tekee ruumiillista työtä. Olen oikein tyytyväinen uuteen makuuhuoneeseeni. Aluksi olin kummissani lisätilasta. Olen niin tottunut siihen, että mulla on käytettävissä kaksi huonetta ja keittiö. Tila lisääntyi nyt yhdellä uudella huoneella. Nyt alan olla jo tottunut. On ihan mukavaa, kun on erikseen työhuone, jossa mahtuu kulkemaan. Ennen työpöytä ja makuuhuone olivat samassa tilassa. Ah tätä tilaa (ja velanmaksua).

Mulla on siis iso parisänky, jonka toista puolta valloitan. Hyvin mahtuisi mukava mies toiselle puolelle nukkumaan...

penkkarit

Saaralla oli tänään penkkarit. Hänen koulussaan (Porin suomalaisessa yhteislyseossa) ei vietetä vanhojen päiviä, vaan penkkaripäivänä abit pukeutuvat juhla-asuihin ja tanssivat vanhemmille ja opettajille.

Saara ja poikaystävänsä Nick, joka käy samaa koulua.

Abien ja koko Porin kouluväen riemua varjosti eilen tapahtunut junaonnettomuus, jossa kuoli kaksi Meri-Porin lukion abia ja kolmas loukkaantui vakavasti. Meri-Porin abit osallistuivat penkkariajeluun tavallisissa vaatteissaan surunauhat käsivarsissa.

Sain jouluttarelta tällaisen

Tämä blogi on timantti.

Kellehän sen laittaisin eteenpäin.... En jaksa miettiä. Ottakaa olkaa hyvät.

taas kerran viha

Tänä aamuna oli sama fiilis kuin eilenkin. Ajattelin jo, että tästäkö se nyt alkaa, uusi masennusjakso. Aloin kuitenkin kirjoittaa asioita pois mielestäni. Jälleen kerran törmäsin siihen, kuinka viha itseä kohtaan voi tuoda pahan olon. Kirjoitin ja kirjoitin, sain lankojen päästä kiinni ja kerittyä kerän loppuun saakka. Kun olin kirjoittanut riittävästi, paha olo hävisi. Sitä ei enää ollut.

Jälleen kerran oli kyse asiasta, josta olin itselleni vihainen, kun vihan kohde oikeasti on toinen ihminen. Hän sai mut pahoittamaan mieleni ja minä syytin itseäni siitä, etten ko. tilanteessa pystynyt toimimaan kuin aikuinen ihminen, vaan menin mukaan hänen metkuihinsa ja käyttäydyin kuin lapsi. Itse asiassa hänellä ei ollut mitään oikeutta käyttäytyä sillä tavalla kuin hän teki. Minä hyväksyin taas kerran, että mua kohdeltiin epäkunnioittavasti. Vasta kun sain kaiken kirjoitettua ulos ja kohdistettua vihani häneen, mulle tuli parempi olo. Ei mun tarvitse olla itselleni vihainen siitä, että mua kohdellaan väärin enkä aina silloin osaa käyttäytyä kuin aikuinen vaan alan puolustaa itseäni. Yhtä hyvin tuolta ihmiseltä voisi odottaa toisenlaista käytöstä.

Kun olin tämän keksinyt, lähdin koiran kanssa metsälenkille ihanaan helmikuun talveen. Tänä vuonna olen erityisesti nauttinut siitä, että on talvi, vaikka en olekaan mikään talvi-ihminen. Kunnon vuodenajat erottelevat ajanjaksot oikealla tavalla toisistaan. Odotan jo innolla kevättä, vaikka tiedän että vielä on jäljellä maaliskuu, vasta sen jälkeen tulee kevät. Nautin päivien pitenemisestä, nytkin kello on 17.20 ja ulkona on vielä valoisaa. Olen jo suunnitellut muutostöitä pihamaalla, lisää soraa tiettyihin paikkoihin. Kukkapenkkejä on jo sen verran paljon, että niitä en ala väsämään lisää. Aion nauttia viime syksyn töistä, uusista kukkamaista.

Ruokailun jälkeen luin Karin Fossumin dekkarin Toisenlainen rakkaus loppuun. Sitten yritin nukkua, mutta uni ei kunnolla tullut, joten torkuin tunnin verran.

nälkä

Aamulla tuli tuttu, musta ystävä. En ollenkaan halua sitä elämääni. Pakotin itseni toimintaan, vaikka olisin mieluummin mennyt takaisin sänkyyn. Kävin läpi eiliset kittaukset ja poistin viimeisiä tapetinriekaleita - pakko. Sain itseni lenkillekin kauniiseen talvisäähän. Puolivälissä reissua iski kamala nälkä. Hikoilin ylimääräistä alhaisen verensokerin vuoksi. Tuntui, että pyörryn matkalle. Viimeisillä voimilla ponnistelin kotiin. Onneksi ruoka oli valmiina. Kyllä maistui hyvältä.
Edelleen musta ystävä (vai vihollinen) on luonani. Toivottavasti se poistuu yön aikana.

sohva

Lueskelin päivällä sisustusblogeja. Voi, kun ihmisillä on kauniita kuvia ja koteja!

Kun eilen rapsuttelin viimeisiä tapetteja, mietin että uuden makuuhuoneen myötä kodistani tulee yhä enemmän mun näköiseni. Ennen huone oli sisustettu Saaran tyyliin.

Voi, kun joskus olisi rahaa ostaa olkkariin uusi sohva. Tällaisesta haaveilen tällä hetkellä.

Mulla on punainen nojatuoli ja mattokin on pääväriltään punainen. Onkohan huoneessa liikaa punaista, jos olisi punainen sohva... No, kaipa tätä mallia saa muunkin värisenä.

Katsoin Tuulen viemää. Olipahan sirkutusta ja lirkutusta! Huh! Edellisestä kerrasta on aikaa ja seuraavaan kertaan voisi olla 20 vuotta. Riitti vuosiksi tätä lajia.

valmistelut päätöksessä

Enpä olisi uskonut, kuinka työlästä on tapettien irrottaminen seinästä. Nyt se on kuitenkin tehty ja olen tyytyväinen työhöni. Kävin tänään ostamassa uudet lattialistat, jotka lakkasin tammenvärisellä petsilakalla. Vanhat listat olivat jo kolmeen kertaan maalattu, siksi en viitsinyt enää maalata niitä. Luulen että uudet listat ovat hyvän näköiset, koska ne tulevat olemaan saman sävyiset lattian kanssa, joka on siis tammiparkettia. Oven pieleen ostin valmiiksi valkoiseksi maalatut listat. Vielä pitää kitata naulanreiät umpeen ja lakata listat uudelleen.




Päivä on mennyt remonttihommissa. Piti mennä koiran kanssa lenkille, mutta juutuinkin lukemaan blogeja. Nyt imuroimaan ja saunaan.

Salli tulee Tampereelta puolilta öin ja mun pitää mennä hakemaan se junalta. Että rasittaa kakaroiden kuskaaminen keskellä yötä!

räytymistä

Ottipa koville tuo maanantainen työhuki. Olin eilen ihan rättipoikki. Hyvä kun jaksoin tehdä ne muutamat pakolliset jutut, mitä eilen oli. Kello 17 alkaen istuin tv:n edessä rentoutuen. Katsoin videolta Veronikan kaksoiselämä -leffan. Kuuluisa elokuva. Pidin aika taiteellisena. Taidan enemmän olla pragmaatikko myös elokuvien osalta. Tykkään että leffassa tapahtumat etenevät ja on monenlaisia juonenkäänteitä. Tämä leffa ei oikein ollut mun mieleeni, mutta tulipa katsottua.

Sain vihdoin itseni lenkille. Kaksi ja puoli viikkoa on mennyt sisätiloissa. En viitsinyt flunssaisena lähteä lenkkeilemään. Ulkoilma tuntui ihanan raikkaalta. Menimme koiran kanssa raiskatun metsän halki. Siellä kulki vielä pari vuotta sitten luontopolku, jolla oli mukava ulkoilla. Nyt joku oli tehnyt polun risukkoisen raiskion läpi. Pääsi sieltä kulkemaan. Koira tykkäsi, kun sai juosta vapaana. Nyt täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ulkoilla.

Koska maanantai väsytti seuraavana päivänä niin turkaisesti, pitää ottaa hiukan rauhallisemmin tuo remontoiminen. Voihan sitä poistaa vaikka vuodan kerrallaan, ei tartte tuntitolkulla paiskia töitä. Ens viikon keskiviikkona seinät pitää olla puhtaina, kun veljeni tulee niitä tapetoimaan. Onneksi siihen on aikaa.

tapetin irroitusta

Saara muutti viikonloppuna omaan asuntoonsa. Ensin oli aika tyhjä olo. Tytöt ovat olleet paljon isänsä luona, mutta tämä on nyt eri juttu. Hän ei tule enää kotiin asumaan. Surullista.

Tänään aloitin riehumaan Saaran entisessä huoneessa. Ensin revin kahdelta seinältä irti puolipaneelit. Se kävi helpommin kuin ajattelinkaan. Tapettien repiminen seinältä olikin jo aivan toinen juttu. Olin saanut ohjeita, että liisterin avulla se sujuu. Ensin en tiennyt kuinka paljon liisteriä pitää laittaa ja kuinka kauan sen pitää antaa olla. Luulin, että yhdellä liisteröinnillä irtoaa kaikki tapettikerrokset, mutta niin ei käynytkään. Lisäksi osa kerkesi kuivua ennenkuin ehdin hätiin. Kaikenkaikkiaan ekan seinän kanssa tuli tuhrattua aika tavalla. Toisen seinän kohdalla olin jo viisaampi ja osasin levittää liisteriä reilusti. Tapetti irtosi melko hyvin. Olisi pitänyt malttaa odottaa hiukan pidempään, sillä tapetti ei alussa kerennyt kastua riittävästi. Tapetin loppuosa irtosikin hyvin. Nyt siis tiedän, miten vanha tapetti irroitetaan. Kaksi muuta seinää saavat odottaa pari päivää ennen kuin ennätän niiden kimppuun.

Nämä kaksi seinää käsittelin tänään. Pitänee tehdä retki paikalliselle kaatopaikalle, sillä ei kai paneeleita nyt ihan taloyhtiön roskikseen voi laittaa. Jotkut kyllä laittavat! Olipa kerran vessanpönttökin roskiksen vieressä ja kiuas metalliroskissa. Onneksi on farmariauto, jonka takaosaan laudankappaleet mahtuvat. Ja kamala kasa tapetinkappaleita.

Kävin läpi blogeja. Eräs asia alkoi ärsyttää aika tavalla. Nimittäin joidenkin ihmisten tyyli laittaa blogiin automaattisesti soimaan omaa mielimusiikkia. Mulla on aina kova kiire rullata sivuja, että löydän sellaisen namiskuukkelin, josta saa äänen pois. Vaihatisivat edes viikottain tuota musiikkia. Tää nyt on mun mielipide. Jatkan kuitenkin näidenkin blogien lukemista.