papukaijamerkkejä

Nyt annan itselleni 10 papukaijamerkkiä. Kävin nimittäin mattopyykillä. Viime kesänä olin niin väsynyt, etten jaksanut ollenkaan pestä mattoja ja ratkaisin likaisten mattojen ongelman ostamalla syksyllä uuden käytävämaton. (En harrasta kovinkaan paljon mattoja.) Yleensä niiden pesu on jäänyt heinäkuun loppupuolelle. Ajatus mattopyykistä tuntui nytkin vastenmieliseltä, mutta oli lopulta ihan kivaa. Ennen lähtöäni pesin varjossa olevan taloyhtiön mattotelineen levänpoistoaineella, jotta saan mattoni kuivumaan auringolta suojaan, puhtaalle telineelle. Ja eikös vaan joku nappuri oli heti keksinyt, että teline on puhdas ja tuonut sillä aikaa omat mattonsa kuivumaan. Hiukan vitutti.

matkailu avartaa 1

Olimme eilen Tuulikin kanssa ajelulla. Yllättäen matkaa kertyi 300 km. Ajoimme Porin Ahlaisista rantatietä Merikarvialle ja sieltä edelleen Siipyyn Kiiliin, jossa oli tarkoitus syödä. Saimme katsastaa ja nuuhkaista herkullisen näköistä pitopöytää, mutta palaakaan emme syöneet, koska ravintolassa oli alkamassa yksityistilaisuus. Oli pakko joko palata Merikarvialle tai jatkaa Kristiinankaupunkiin ruuan perässä. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Samalla leikimme hiukan turistia. Yllä olevat kuvat ovat Ulrika Eleonoran kirkosta, joka on 1700-luvulta. Idyllinen Kristiinankaupunki on mulle tuttu paikka, koska avioliittoni aikana vietimme siellä paljon aikaa kesäisin.

Meinasin aloittaa tämän bloggauksen kirjoittamalla, että köyhän matkailua jne. Aloin kuitenkin miettiä omaa köyhyyttäni. On totta että rahan puute rajoittaa eläämääni, mutta silti mulla on varaa ajella kaverini kanssa autolla ja käydä ravintolassa syömässä. On rahaa pitää nettiyhteyttä, omistaa auto, tilata kahta sanomalehteä, katsoa telkkaria, maksaa kännykkälaskuja, syödä mitä haluaa, juoda välillä olutta ja ennen kaikkea asua omistusasunnosssa. Monella suomalaisella ei ole varaa näihin, puhumattakaan esim. Afrikan tai Intian asukkaista. (Luin juuri kesäkuun Hesarin kuukausiliitteestä artikkelin Zimbabvesta.) Köyhyys on suhteellista ja ainakin mulla riippuvaista omista valinnoistani. On totta että entisessä työssäni saisin käteen yli kaksi kertaa enemmän kuin nyt, mutta kummasti kaikki sekin raha kului aikoinaan. Ei mun onneni ole rahasta kiinni vaan enemmän omasta asenteestani elämään. Olen oppinut nauttimaan vapaudestani, saan tehdä mitä haluan ilman rasittavia aikatauluja. Tätä vapautta ei saa rahalla, enkä vaihtaisi tätä enää työelämään.

nautintoja

Olettekos nähneet ennen tällaista unikkoa? Mulla on tämä ihanuus. :)

Olen iltaisin katsonut muutaman hyvän elokuvan, joita voin suositella muillekin.

Ranskalainen rikoselokuva Ei sanaakaan on sopivan jännittävä
ja juoni oli mielenkiintoinen.

Brittiläinen elokuva Venus kertoo vanhan miehen ja nuoren naisen ystävyydestä erittäin koskettavasti. Pääosasassa mm. Peter O'Toole.

Saksalainen Jossain Afrikassa kertoo sotaa Keniaan paenneista juutalaisista. Sopeutuminen uuteen maahan on vaikeaa.

Juhannuksena ahmin Anna Janssonin kirjan Hylynryöstäjä. Juoni oli niin hiuksia nostattava, että näin siitä painajaisia, mikä on hyvin harvinaista mulle.

ahkerana

Sunnuntai-illalla istuskelin pihalla ja sain toimeliaisuuspuuskan. Mun pienellä rivaripihalla on huvimaja. En ole huvimajaihmisiä (kuten en mökki-ihminenkään), joten maja on tähän saakka toiminut lähinnä rojun säilytyspaikkana. Olen säilyttänyt vuosia kahta vanhaa ikkunaa, jotka on ollut tarkoitus laittaa sisälle seinälle. Sunnuntaina keksin poistaa kitit ja lasit. Ikkunoista tuleekin peilit! Samaan syssyyn suunnittelin huvimajan maalaamista, ulkomaalit kun ovat aika karmeassa kunnossa, levääkin kasvaa jossain kohden.

Maanantaiaamuna soitin lasiliikkeeseen ja tilasin 7 pientä peiliä (yhden ylimääräisen rikkoutumisen varalle). Sitten huristin maalikauppaan, jossa köyhdyin 94 €:a. Rautakaupastakin jouduin hakemaan pari pientä osaa. Ekana kittasin peilit kiinni kehyksiin. Huvimajan ikkunoissa on pienet ristikot, jotka porakoneen omistava ystäväni oli aiemmin ruuvannut irti. Ne piti pestä levänpoistoaineella. Maalasin ne kertaalleen.

Tiistaina pesin koko majan ulkopuolelta levänpoistoaineella. Tosin ensin piti suorittaa pientä puutarhafiksausta ja leikellä mäntyä ja pensasaitaa, jotta pääsin kulkemaan majan ympäri. Tiistain ja tän päivän olen maalannut. Nyt on huvimaja ehdassa kunnossa. (Kuvan laitan kunhan ristikot ovat jälleen paikallaan.) Olen erittäin tyytyväinen itseeni, koska olen saanut tehtyä työn jota olen muutaman vuoden lykännyt. Menee taas 10 vuotta ennen kuin huvimajalle tarvitsee tehdä mitään. Samalla olen saanut maalattua pari vuotta odotelleet paneelit, jotka tulevat takapihan oveen. Isäni tulee perjantaina asentamaan ne paikoilleen, samoin ristikot. Aion vielä hakea läheiseltä sahalta painekyllästettyä lautaa, joista hän saa tehdä uudet takapihan portaat. Kunhan saan maalattua ikkunapellit, kaikki ulkona on sen jälkeen kunnossa. Ei ole enää pitäis-hommia. Kahvia juodessani tosin keksin, että muutama kukka pitäis siirtää...

Huomenna maalaan peili-ikkunat takaa, koska kehyksissä on ruma vihreä maali. Jossain välissä pitäisi toimeentua mattopyykille. Viime vuonna en toimeentunut ollenkaan ja ratkaisin likaisen käytävämaton ongelman ostamalla uuden. En ole ollut näin innostunut ja energinen vuosiin. Luulen että saamattomuuteni syy on ollut väärä lääkitys.

soon sitte juhannus

Kävin eilen Tuulikin kanssa Kankaanpään taidekoululla kalligrafikurssin loppunäyttelyssä. Tällaistakin voi tekstaamalla tehdä. Näyttelystä jäi itämään monia asioita. Hienon pytingin Juhantalo sai vaimolleen, tämä kun oli taidekoulun johtajana.

Kankaanpäässä on Kuninkaanlähde. Olen käynyt siellä joskus lapsuudessa ja halusin nähdä paikan. Se oli tyystin pilattu. Vesi oli kirkasta.

Aamulla olin yhdeksän jälkeen Porin torilla siikaa ja perunoita ostamassa. Jälkeenpäin ajattelin, etten markka-aikana olisi maksanut perunakapasta 100 markkaa. Niin eurot sokaisevat. Kyllä vasta maasta nostetut siiklit maistuivat toisilta kuin marketin timot.

Kaupungilla oli yllättävän vähän ihmisiä, vaikka olikin juhannusrojumarkkinat. Asialle löytyi selitys, kun autoilin markettiin, jonne kaikki ajoissa liikkeellä olevat olivat menneet. Kärryt kolisivat ja mukulat huusivat. Kaikilla oli iso kärryllinen ruokaa. Joku näytti latovan hihnalle maidon poikineen ja selitti siinä miehelleen, että lettuja varten.

Kävin koiran kanssa viereisessä kirjastossa palauttamassa kirjat. Läheisellä pihalla pakattiin valtavaa asuntovaunua. Naapurin koiranvihaajamies perheineen meni onneksi mökille, eivät ole tuossa vieressä kiljumassa. Mun ei tartte mennä minnekään! Taidan siivotakin vasta huomenna. Löysin kirjastosta vihdoin kirjan, joka tuntuu vievän mennessään. Se onkin pakko lukea nopeaan, kun laina-aikaa on vain viikko. Tuulikki tulee huomenna jossain vaiheessa. Otamme rennosti ja juomme viiniä rapuilla.

Leppoisaa juhannusta kaikille. Maatkaa mahallanne nurmikolla, niin ette huku.

musiikkia

Pitäiskö muuttaa lämpimämpään ilmanalaan?

Ostin tänään tällaista musiikkia. Lämpimästä.

sunnuntaipörinää

Että mä inhoan ruohonleikkurin pörinää - varsinkin sunnuntaisin!

Mielessäni on pyörinyt erään nekrologin otsikko, jonka näin viime viikolla Hesarissa. Kirjoitus oli otsikoitu papinrouva xxx. Hänen aikansa ihmisille tittelit olivat tärkeitä, varmaan joillekin nykyisinkin. Itse en haluaisi tulla muistetuksi miehen ammatin kautta. No, eipä ole miestä eikä titteliäkään, tuskin kukaan edes kirjoittaa nekrologia, kun sellaisen aika joskus koittaa. Ehkä joku nykyäänkin tykkää olla esim. kirjastotoimenjohtajan rouva.

Heitän haasteen, johon idean sain Annen blogista. Uskon että meitä sinkkunaisia on täällä blogimaailmassa lukuisia. Jos sulla ei ole juhannukseksi ohjelmaa, lähde meille Poriin. Meiltä löytyy petipaikkoja. Tutustutaan toisiimme ja vietetään aikaa yhdessä. Sulla on muutama päivä aikaa miettiä asiaa. Vastaa osoitteeseen nbra@suomi24.fi. Jään jännityksellä odottamaan saanko juhannusseuraa.

kameroista

Blogeja lueskellessani ihailen ihmisten ottamia kuvia. Arvelen, että aika monella on järjestelmäkamera, jolla saa erinomaisia kuvia. Mullakin oli joskus isän hylkäämä järkkäri, jolla kuvasin. Nykysin mulla on pieni HP:n pokkari, joka erään asiantuntijan mukaan ei ole edes kamera. : ( Saa silläkin jonkinlaisia kuvia. Parin viime kuukauden aikana mut on vallannut kamala kamerakuume. Valitettavasti rahatilanteeni ei salli järkkärin ostamista. Liivia kertoi toissa päivänä kamerastaan. Jutun lukeminen lisäsi kamerakuumettani entisestään.

Olin eilen illalla ystäväni luona nautiskelemassa keskieurooppalaisia nesteitä. Istuimme parvekkeella ja nautimme suvesta. Pyöräilin horjuen yöllä kotiin. Suviyö tuoksuu mahtavalta! Pitäisi joskus olla muuten vaan ulkona kesäyössä. Kylläpä tuoremehu maistui aamulla hyvältä.

Jostain syystä asuntoasiat pyörivät jatkuvasti päässä. Eilen mietin, että ehkä voisin asua kaupungilla kerrostalossa, jos siinä olisi riittävän iso parveke. Vaikka tuossa onkin tuo piha, en lopulta ole siellä kovin paljon. Ehkä parveke riittäisi. Sinne pitäisi saada riittävästi ruukkukasveja ja tietenkin raahaisin sinne nyt ulkona olevan vanhan oven. Joka tapauksessa niin kauan kuin Tildassa henki pihisee, asun tässä. Eläminen koiran kanssa kerrostalossa tuntuu liian rasittavalta mukavuudenhaluiselle ihmiselle.

sinne tänne

Vauhdikas päivä - välillä.

Nukuttuani vihdoinkin riittävästi jaksoin siivota keittiön kaaoksen ja nyt tiskipöytä näyttää mukavan siistiltä. Molemmat lehdetkin sain luettua heti aamulla.

Hyvissä ajoin puoli kahden maissa kävin terkkarilla hakemassa jäykkäkouristusrokotuksen. Mistään tiedostoista ei käynyt ilmi, onko rokotus voimassa vai ei. Laatikkojeni kätköistä en löytänyt rokotustodistusta, joka kyllä on tallessa. (Olen ihminen, jonka huusholli on päällisin puolin siisti, mutta kaapit ja laatikot ovat sikin sokin.) Ainakin rokotuksesta on niin kauan aikaa, että neuvolassa ei tunnettu tietokoneita, muistelen että 10 vuotta. Samalla terkka jäädytti sormessa olevan pienen syylän.

Sieltä huristelin autolla korjaamolle, jonne jätin sen öljynvaihtoon. Korjaamolta kävelin kaupunkiin, jossa kävin kahvilla ja muutamassa kaupassa lähinnä pällistelemässä. Varsinainen kohde oli parturi. Mulla on menossa hiusten kasvatusprojekti, joka on aivan alkuvaiheessa. Enää ei tukkaa saa leikata päälaelta. Ehkäpä ensi kesänä mulla on polkkatukka. Jos hiukset menevät edelleen kovin kiharalle, voi olla että luovun projektista.

Öljyt oli vaihdettu parturireissun aikana. Joku pönttö oli talvella tölmässyt auton oveen ja siitä on muistona melkoiset lommot. En korjauta niitä, koska maalipinta on ehyt ja auto puolestaan on 20 vuotta vanha. Huomasin vain tölmäsystä tulleen myös pienen maalivaurion alalaitaan, joka tietenkin oli jo alkanut ruostua. Sille pitäisi tehdä jotain.

Kaupan kautta kotiin. Veljeni vaimonsa kanssa tuli yllätysvisiitille, mikä oli oikein kivaa.

kirjallisia retkiä

Nyt on aikaa... Eilen ehdin tympääntyä ja tuntemaan oloni yksinäiseksi. Pesutuvassa ravaamisen ohella kerkesin lukea Markus Zusakin Kirjavarasta. En tiennyt koko kirjasta mitään, Salli oli lainannut kirjastosta. Kuulemma kohuttu teos tänä kesänä. Omanlaisensa. En aivan tykkää kirjan kerrontatyylistä, mutta luen loppuun.

Toinen kirja, jota olen lukenut on Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen.

Vaikka yleensä pidän tämän tyyppisistä kirjoista, tämä ei sytytä millään tavalla. Monet tarinoista jäävät mielestäni kesken. En voi mitään ajatukselle, että kirjoittaja on saanut kirjansa julkaistuksi kuuluisan isänsä vuoksi. Olisikohan julkaistu, jos minä olisin kirjoittanut samanlaisen kirjan?

Paljon parempi Irlannista kertova kirja on mielestäni Marika Burtonin Ihana Irlantini.

Niin, olen myös tarkkaan lukenut ja tutkinut ihanat kuvat Rea Peltolan ja Vesa Koivun kirjasta Taitava puutarhuri.

sunnuntaina

- Vaikka en pidäkään keltaisista tai oransseista kukista, unikot ovat aivan ihania.
- Mahtaiko viimeöinen halla viedä mustikat metsästä?
- Kaikenlaista pitäisi tehdä, mutta en jaksa.
- Jos raahautuisi äänestämään.