torstai 31. joulukuuta 2009

uuden vuoden aattona

Kuluneena vuonna olen iloinnut terveydestäni ja jaksamisesta. Moneen vuoteen en ole ollut näin hyvässä kunnossa ja jaksanut näin paljon kaikenlaista kuin tänä vuonna. Se on näkynyt elämässäni monella tapaa.

Huomenna alkavalle vuodelle toivon itselleni ennenkaikkea terveyttä. Ilmoittauduin tänään työväenopiston emalointi ja punotaan metallilangasta -kursseille. Kuluneeseen vuoteen on kuulunut paljon uusien asioiden oppimista, samaa haluan jatkaa.

En ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, koska sellainen on mielestäni typerää. Haluan jatkaa hidasta matkaa kohti itseäni.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

erilainen joulu

Tänä vuonna olin elämässäni ensimmäistä kertaa joulun yksin. Saara poikaystävänsä kanssa kävi joulupäivänä syömässä. Kuulostelin itseäni miltä tämä nyt tuntuu, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Päinvastoin. Nautin yksinolosta, saunoin, kuuntelin joululauluja, kudoin ja katselin telkkaria. Olo on ollut kuin koiralla kuvassa.
Kun joku viettää joulua yksin, ihmiset suhtautuvat siihen, että hän joutuu olemaan yksin. Radiossakin puhuttiin tähän tyyliin. Itsekin olen ajatellut samalla tavalla. Nyt ajattelin, että saan olla yksin.
Marraskuu ja joulukuu ovat olleet raskasta aikaa monella tapaa. Tuntui hyvältä ettei tarvinnut valmistella joulua millään tavalla. Olen monena jouluna ajatellut, että älytön hässäkkä muutaman päivän tähden. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja tunteita. Nyt sain rauhassa kuulostella omia tunteitani ja tutkia itseäni. Ehkä näistä ajatuksista sikiää uusia asioita elämääni.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

ovi


Tänään unen ja valveen rajamailla tuli mieleen uusia, iloisia asioita. Onneksi!

On kuin elämä olisi käytävä, jossa on erilaisia ovia, joita avaat ja suljet. Ovien kautta aukeaa uusia huoneita ja uusia käytäviä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

hymyjä

Kävin kaupungilla ja näin hymyileviä ihmisiä. Menin erääseen kauppaan ja vanhempi mies avasi minulle molemmat ovet. Kiitin häntä monisanaisesti. Nissenin optikko perehtyi perusteellisesti uusien silmälasieni ongelmiin. Sain todella hyvää palvelua, josta myös kiitin. Maailmassa on vielä hyvyyttä ja ystävällisyyttä, mikä välillä meinaa unohtua omien asioiden kanssa painiskellessa.

lauantai 12. joulukuuta 2009

tänään

Tämä kuva kertoo minusta. Tänään.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

tupa

Sain Millanilta tällaisen voimanapin väsymystäni piristämään. Tätä pitäisi jakaa eteenpäin. En jaksa miettiä kenelle. Ottakaa tästä halukkaat.

Nämä juhlat, niiden valmistelu sekä niitä ennen tapahtuneet ikävät asiat, ovat saaneet minut pohtimaan teologiassakin tuttua ongelmaa - miksi toiset ja toiset taas ei. Sille on jokin hieno latinalainen nimikin, jota en nyt muista.

Olen elämässäni saanut kaksi suurta aarretta - Saaran ja Sallin. He ovat olleet ja ovat edelleen rakkainta ja tärkeintä, mitä elämässäni on. Kohdallani toteutuvat laulun sanat "lainaa hetken vain". Näin sen kuuluu ollakin, lapset ovat vain hetken meidän vanhempien elämässä. Kummallekin tyttärelleni toivon sydämestäni parempaa elämää kuin itselläni on ollut.

Tällä hetkellä olen vihainen elämälle. Miksi minun elämästäni tuli tällaista? Tämä saatanan sairaus on vienyt minulta liikaa ja vie koko ajan. Viimeksi se vei minulta auton. Kun Salli muuttaa pois kotoa, tuloni pienenevät edelleen. En jaksa olla niin zen, että pystyisin tällä hetkellä iloitsemaan tinteistä lintulaudalla tai kynttilöistä tai sateettomasta ilmasta tai lähestyvästä joulusta. Miksi minä en saa iloita siitä, että joskus voisin ostaa jotain muutakin kuin ruokaa? Digiboksini vaikuttaa sanovan sopimuksensa irti. Haluaisin itselleni tallentavan digiboksin, mutta millä sellaisen ostan, kun tällä hetkellä ei ole rahaa edes tavalliseen?

Kyllä minun tuloillani yksi ihminen elää, sanoi eräs valopää. Elää joo, ostaa ruokaa ja maksaa laskunsa. Hyvä sellaisten on puhua, jotka voivat hankkia elämässään muutakin kuin vain välttämättömän. Minun täytyy miettiä, milloin on rahaa esim. vaatteisiin. Joskus tykkäisin matkustaa, mutta en ole vuosiin käynyt kuin kyläilemässä kavereideni luona. Työssäkäyvät pystyvät yleensä säästämään menojaan varten, mutta minä en pysty enää edes siihen.

Puhumattakaan hukatuista mahdollisuuksista ja unelmista! (Tähän asiaan palaan myöhemmissä bloggauksissa.)

Muinoin mietin asioita sellaisesta näkökulmasta, jossa olennaista oli nähdä jokin mieli ja tarkoitus asioissa. Kun ihmisen elämään tulee yksittäisiä vastoinkäymisiä, on helppo lohduttaa itseään tuosta näkökulmasta käsin. Kun vuosi vuoden perään itselle tapahtuu negatiivisia asioita, ei jaksa nähdä niissä mitään mieltä eikä tarkoitusta. Ehkä on vaan niin, että joillekin jostain syystä sataa jatkuvasti paskaa tupaan ja joillekin paistaa useimmiten päivä. Itse satun olemaan se, jonka tupaan tulee paskaa.

tiistai 8. joulukuuta 2009

joulukuun alku

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna oli Saaran ylioppilasjuhlat. Sattuneesta syystä tein kaiken itse. Nyt olen v ä s y n y t. Monenlaiset tunteet pakkaavat päälle ja nekin osaltaan vievät energiaa, varsinkin aggressiot. Tämä pimeys osaltaan rassaa mieltä.