Jälleen olen ollut jonkin aikaa aktiivinen. Miettinyt, kirjoittanut, syynäillyt, katsellut, vastaillut, flirttaillut, viestitellyt, iloinnut, pettynyt. Nyt saa riittää. (Tältä erää.) Olen ja elän sitten yksin. Olkoot miehet. Perkele.
Kuitenkin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Hei!
Löysin tänne tuolta Jussin blogista.
Täällä onkin ihan miunmaun-mukaisia juttuja :)
Nuista miehistä aattelen myös samoin:
Olkoot perrkele!
Huomenna oon tod.näk ihan toista mieltä, mikäli vähääkään itseäni tunnen :]
Moon kuule tullu justihin samoohin ajatuksihin.
Aikani tuala suomi24:ssä pyörittyäni piilotin profiilini. =)
Jaksa sitä säätämistä.
-SatuSanna
Never say never...:-))
Meitä miehiä on monenlaisia. Vanhoja ja nuoria ja siltä väliltä. Me yhden vaimon miehet olemme kai harvinaisia ja meistä kun ei sinkuille ole mitään jakoa.
Mielen pitää olla virkku ja kielen liukas sekä silmien sirkeitä siltä varalta että joku saattaa kolahtaa tai kilahtaa mukavasti perille asti.
Tällä hetkellä tuntuu tältä.
Minusta kateus on inhottavaa silloin, kun joutuu sen kohteeksi. Muutama viikko siiten hyvä ystäväni käytti harvinaisen tapaamishetkemme ilkeilyyn. En voinut tulkita sitä muuten kuin että ystäväni oli kateellinen, kun minulla menee nyt pitkästä aikaa hyvin monella rintamalla: kotona, työssä, kaikessa. Tunnen ystäväni hyvin, hänellä on ollut taipumusta samaan aikaisemminkin. Joka tapauksessa, meni monta kesäloman päivää pilalle tämän takia.
t Johanna
Tänään yhdyn tähän kirjoitukseesi täysin rinnoin. Ple.
Lähetä kommentti