polku

Olen alkanut herätä selvästi aikaisemmin kuin normaalisti. Päivään on tullut lisää tunteja. Tänään olin lenkillä jo kello kymmenen. Polut metsässä olivat hyviä kävellä. Minun elämänpolkuni on tällä hetkellä kevyt kulkea, mitä se ei ole ollut vuosikausiin.

tänään

Minä olen mukihullu ihminen. En voinut vastustaa kiusausta ostaa tämä itselleni. Josko entinen suosikkimukini saisi kilpailijan.

Eilisen jälkeen ei ole ollut särkyä.

Ystäväni (?) soitti ja olin hänen luonaan kaffeilla.

Sain maalattua viimeisen tuolin. Huoh! Pöydän maalaaminen onkin jo vaivattomampaa.

Pinnasin kokouksesta, johon olisi pitänyt mennä.

että sellaista

Peruin kaikki pitämiset.
Menin lenkille.
Onneksi kaapissa oli purkki tonnikalaa.

monenlaista elämää

Kuulin eilen kahden itseäni nuoremman naisen keskustelevan siitä, että heidän elämänsä on jatkuvaa suorittamista. Molemmilla on murrosikäiset lapset, he käyvät työssä ja opiskelevat sen ohessa. Kumpikin valitti, kuinka elämä on kiireistä juoksemista paikasta toiseen eikä aikaa jää itselle ollenkaan. He kaipasivat edes yhtä päivää viikossa, jolloin saisi olla vain itsekseen tekemättä mikään.

Tasan ei käy onnen lahjat. Minulla on aikaa, ongelmana on keksiä itselle riittävästi mielekästä tekemistä, jotta päivät kuluisivat mukavasti. Mahtaisivatko nämä naiset haluta vaihtaa osia kanssani? Minä en. Kuitenkaan. Vaikka olenkin välillä turhautunut ja tunnen itseni tarpeettomaksi, en halua tuollaiseen oravanpyörään, joka lopulta syö ihmisen voimat. Olen jo aika hyvin tottunut omanlaiseeni elämään ja tuntuisi vaikealta muuttaa tätä. En halua elämästäni kiireistä suorittamista pakon edessä.

Asioilla on puolensa ja puolensa.

katarsis lorvimus

Mikähän siinä on, ettei saa tehtyä asioita, jotka tietää itselleen hyväksi. Olen nimittäin muutaman päivän suunnitellut kävelyä eikä edelleenkään kiinnosta millään tavalla. Tulee vain tehtyä normihommat kotona ja lopun aikaa lorvittua. No, voinhan lohduttaa itseäni, että eilen sentään ulkoilin kulkemalla kaupungilla ainakin kaksi kilometriä.

roskat

Tämän päivän homma oli roskien vienti. Sen olen tehnyt ja hiukan muutakin. Olin myös ajatellut mennä lenkille. En ole saanut aikaiseksi ja syyllistän siitä itseäni. Ihan tyhmää sellainen. Kai joskus päivän työksi voi riittää roskien vieminen.

syksy

Piristin itseäni katselemalla valokuvia Flikrissä. Poimin tähän muutaman.

syksy

Turun Kakskerrassa muutama päivä kurssilla.

Olkapäässä on rasitusvamma tietsikan hiiren käytöstä.

Leikkasin luumupuut. Laitoin pakkasen puremat kesäkukat kompostiin.

Syksy on tullut, enää en voi kieltää sitä.

elämää

Parina viimeisenä päivänä

- olen ihmetellyt, miksi en saa itseäni lenkille, kun en voi kuljettaa samalla koiraa. Koiralla on jalka kipeänä eikä kävely tee sille hyvää. Jotenkin ajatus kävellä itsekseni tuntuu hölmöltä.

- olen tehnyt savesta valkosipuleita ja lintuja

- syönyt ylenmäärin kriikunoita

-ihmetellyt, että joku kertoo lehdessä harrastavansa tv:n katselua

- pessyt ikkunoita ja verhoja

- käynyt isän kanssa ravintolassa syömässä kalliin ja hintaansa nähden huonon ruuan

- miettinyt asumista

- hakannut käytävän seinään 26 naulaa

lapsuudenystävä

Kuten edellisen bloggauksen kommenteissa totesin, pakot ovat joskus hyviä. Olin eilen lapsuudenystäväni kanssa Raision Ikeassa. Itse en ostanut juuri mitään, hän senkin edestä uuteen kotiinsa. Tärkeintä oli kuitenkin saada olla yhdessä. Hän on asunut viimeiset 11 vuotta niin kaukana, että olemme nähneet pikaisesti kesäisin. Nyt on mahdollisuus luoda ystävyyssuhdetta uudelleen. Päivän aikana huomasin hänen muuttuneen. Toki hänen elämäntilanteensakin on erilainen. Hän on naimisissa kiireisen miehen kanssa, minä eronnut. Hän etsii töitä, minä olen jo pois työelämästä. Minun lapsistani toinen on jo muuttanut pois kotoa ja toinenkin lähtee vuoden sisällä, hänen nuorimmaisensa käy esikoulua. Olemme kuitenkin samanikäisiä. Myös minä olen muuttunut ajan kuluessa, onneksi. Iloitsen että meillä on jälleen mahdollisuus tavata useammin ja jakaa elämäämme.

Tänään pakotin itseni pesemään ikkunat ja verhot, joihin en ole jaksanut koskea pariin vuoteen. Pakottaminen onnistui, koska aamulla ei ollut paha olo. (Jo maanantaina suunnittelin samaa asiaa, mutta en pystynyt.) Ehkä eniten kuitenkin vaikutti uni, johon heräsin. Merkillistä miten unessa voi tulla lohdutetuksi. En muista nähneeni vastaavanlaista unta aikaisemmin.

Huomenna pakottaudun keramiikan pariin raku-kurssille.

pimenevää

Tällaista aamiaista saa pitkin talvea.

Eilen illalla havahduin tosissani siihen, että illat alkavat pimetä. :( Kesä jatkuu syyskuun alkuun, sanon minä, olkoot muut mitä mieltä tahtovat.

väsynyt

Juuri kun pääsin kehumasta hyviä unia, olin sitten muutaman tunnin unilla viime yön. Jätin pois viimeisen väsyttävän lääkkeen, jota ei enää ollut kuin hippu, mutta näköjään sekin vaikuttaa. Koska pari viikon sisällä on tulossa kaikenlaista, palaan takaisin ruotuun ja valvon sitten, kun on enemmän aikaa väsyneenä toilailuun.

Yhdistyksen hallituksella oli tänään pitkä ja puuduttava kokous, tosin käsittelimme tärkeitä asioita. Koska olin aika levoton kotiin tulessa, kirjoitin kokouksen pöytäkirjan samantien enkä siirtänyt sitä seuraavaan päivään, kuten tavallisesti. Onpahan sekin hoidettu.

Jospa ensi yönä nukkuisin...

musiikkia

Pitäiskö muuttaa lämpimämpään ilmanalaan?

Ostin tänään tällaista musiikkia. Lämpimästä.

sinne tänne

Vauhdikas päivä - välillä.

Nukuttuani vihdoinkin riittävästi jaksoin siivota keittiön kaaoksen ja nyt tiskipöytä näyttää mukavan siistiltä. Molemmat lehdetkin sain luettua heti aamulla.

Hyvissä ajoin puoli kahden maissa kävin terkkarilla hakemassa jäykkäkouristusrokotuksen. Mistään tiedostoista ei käynyt ilmi, onko rokotus voimassa vai ei. Laatikkojeni kätköistä en löytänyt rokotustodistusta, joka kyllä on tallessa. (Olen ihminen, jonka huusholli on päällisin puolin siisti, mutta kaapit ja laatikot ovat sikin sokin.) Ainakin rokotuksesta on niin kauan aikaa, että neuvolassa ei tunnettu tietokoneita, muistelen että 10 vuotta. Samalla terkka jäädytti sormessa olevan pienen syylän.

Sieltä huristelin autolla korjaamolle, jonne jätin sen öljynvaihtoon. Korjaamolta kävelin kaupunkiin, jossa kävin kahvilla ja muutamassa kaupassa lähinnä pällistelemässä. Varsinainen kohde oli parturi. Mulla on menossa hiusten kasvatusprojekti, joka on aivan alkuvaiheessa. Enää ei tukkaa saa leikata päälaelta. Ehkäpä ensi kesänä mulla on polkkatukka. Jos hiukset menevät edelleen kovin kiharalle, voi olla että luovun projektista.

Öljyt oli vaihdettu parturireissun aikana. Joku pönttö oli talvella tölmässyt auton oveen ja siitä on muistona melkoiset lommot. En korjauta niitä, koska maalipinta on ehyt ja auto puolestaan on 20 vuotta vanha. Huomasin vain tölmäsystä tulleen myös pienen maalivaurion alalaitaan, joka tietenkin oli jo alkanut ruostua. Sille pitäisi tehdä jotain.

Kaupan kautta kotiin. Veljeni vaimonsa kanssa tuli yllätysvisiitille, mikä oli oikein kivaa.

sunnuntaina

- Vaikka en pidäkään keltaisista tai oransseista kukista, unikot ovat aivan ihania.
- Mahtaiko viimeöinen halla viedä mustikat metsästä?
- Kaikenlaista pitäisi tehdä, mutta en jaksa.
- Jos raahautuisi äänestämään.

rahanmenoa

Neljän päivän kurssin jälkeen olen ollut melkoisen väsynyt. Kurssilla käsiteltiin yhdityksen hallituksen toimintaa. Opin paljon ja saimme läjän materiaalia. Kun on pääasiassa kotona, kursseilu tuntuu lomalta, vaikka onkin omalla tavalla rasittavaa, koska en ole tottunut päivittäiseen työskentelyyn.

Nyt tapahtui se, mitä olen hetken aikaa pelännyt eli pesukone hajosi, se ei suostu enää linkoamaan. Onneksi meidän taloyhtiössä on pesukone, niin ettei tarvitse heti olla ostamassa uutta. Siihen ei ole rahaa hetkeen aikaan, ei edes korjaajaan tällä hetkellä. Viime tilistä piti ostaa uusi imuri, ilman sitä en suostu elämään. Ulkokukkiin on kyllä rahaa... Se on asia johon haluan satsata, nautin niistä niin paljon.

Menen tänään vävykokelaan ylioppilasjuhliin ja veljen vaimon valmistujaisiin. Meillä juhlitaan ylioppilaita kahteen kertaan puolen vuoden sisällä. Saara pääsee ylioppilaaksi itsenäisyyspäivänä ja Salli ensi keväänä. Ajatus rasittaa jo nyt. No, sittenpähän ovat ohi. Mutta nyt juhlimaan.

polkuja

Tavallinen, tylsä sunnuntai. Roikkumista kotona, pääasiassa koneen äärellä. Olen kirjoittanut kaksi erilaista versiota teemasta mieleenpainuva matka. En ole tyytyväinen kumpaankaan.

Brim pohdiskelee blogissaan elämän polkua. Minä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana kokeillut monia erilaisia asioita ja ajatellut milloin mistäkin, että tätä teen tulevaisuudessa. Kummasti kaikki ovat jääneet. Jäljellä on edelleen tosiasia, että olen eläkkeellä. Välillä näen sen positiivisena mahdollisuutena ja välillä koen olevani syrjäytynyt. Onneksi olen täältä blogimaailmasta löytänyt kohtalontovereita.

Usein syrjäytymisen tunteet tulevat esiin pimeään vuodenaikaan. Elämä tuntuu kutistuvan kotiin. Silloin haaveilen asumisesta keskustan kerrostalossa. Kuvittelen elämän olevan helpompaa ja iloisempaa, kun kaikki huvitukset ja harrastukset olisivat kävelymatkan päässä. Keväisin iloitsen pienestä pihastani ja kauhistelen kerrostaloasujien rajoittunutta elämää. On kiva tepastella pitkin pihaa ja seurata kasvua kukkapenkeissä. Viiden kilometrin pyörämatka kaupunkiin taittuu yhdessä sujauksessa.

Nykyään ajattelen polkuni olevan järjestötoiminnassa, mielenterveystyössä. Tiedossa on toukokuun lopulla neljän päivän kurssi hallitustyöskentelystä. Kesäkuun toisena päivänä on MTKL:n valtakunnallisen naistyöryhmän kokous Jyväskylässä. Kaikki tämä tuntuu tärkeältä ja järkevältä, siltä mitä elämässäni haluan tällä hetkellä.

Ehkä kuitenkin tärkeintä on matka, oli polku millainen tahansa.

uusi lehti

On ollut hiljaista täällä blogissa. Viime viikon olin aikamoisessa flunssassa, joten ei huvittanut istua koneen äärellä.

Olin viikonlopun Seinäjoella Mieli Maasta -ryhmänohjaajakoulutuksessa. Siis muutaman viikon välein samantapaisella kurssilla. Etukäteen katselin, että on samanlaisia aiheitakin kuin aiemmalla kurssilla. Mitenkähän jaksaisin. aiheita käsiteltiin eri tavalla, siksi jaksoin ja opin. Kurssi oli antoisa, vaikkakin kovin raskas, koska kahden vuorokauden aikana käsiteltiin tiiviisti ryhmän työskentelyyn liittyviä asioita. Kotiin tullessani olin aivan poikki. Makasin vain sohvalla pää tyhjänä.

Viikonlopun aikana selkeni tavallaan, että mun elämässäni on kääntymässä uusi lehti. Olen jo pari vuotta miettinyt, mitä alan tehdä tyttöjen lähdettyä. On ollut vahvasti sellainen tunne, että nyt alkaa mun oma elämä. Voin tehdä mitä haluan enkä ole sidottu keneenkään. Viime kesänä ajattelin, josko se olisi kirjoittamista. Voi olla sitäkin, mutta ehkä sitäkin tärkeämmäksi tuntuu nousevan toimiminen mielenterveystyössä vapaaehtoisena, sekä järjestötyössä että ryhmänohjaajana. Tässä työssä voin käyttää hyväkseni opettajan koulutustani ja sitä kautta tulleita taitoja ryhmän ohajaamisesta. Järjestötyö tuo mukaan älyllisiä haasteita.

Kun Salli noin vuoden päästä lähtee kotoa, mulla on olemassa toimiva sabluuna omaa elämääni varten. Luulen että keramiikka jää taka-alalle, ehkä yritän päästä työnväenopistossa puutyön alkeisiin. Lisäksi on löytynyt uusi ihmissuhde, josta toivon tulevan tärkeä osa elämääni.

pääsiäismatkailua

Pääsiäislomalla ystävän luona Espoossa.  Lähdin aamulla liikkeellä, poikkesin Forssassa erään ystävän luona kahvilla. Ajomatka sujui mukavasti.

Eilen illalla tuli autoon ongelmia. Vein T:tä päivystykseen lääkäriin, kurvailin päivystyksen edessä ja takarengas alkoi vinkua pahaenteisesti. Arvelin että jarru jumitti. Ääni meni ohi, kun ajelin vähän aikaa. Kun kurvailin bensa-asemalla, ääni palasi. Autoista ymmärtävä ystäväni arveli vian olevan laakereissa. Kun kysyin, mitä ongelmia siitä saattaa tulla, jos ne prakaa, mulle kerrottiin että pahimmassa tapauksessa saattaa rengas lähteä vauhdissa alta. Onneksi olin puhunut T:lle asiasta, joka oma-aloitteisesti ehdotti hänen autonsa lainaamista. Niinpä vaihdoimme aamulla autoja ja köröttelin pääkaupunkiseudulle laina-autolla turvallisin mielin.

Ko. vika tietenkin vaatii korjaamolla käyntiä. Rahaa ei kylläkään ole ylimääräistä. Onneksi on Visa (heh), joka pelastaa pulasta. (Suoraan mainoksesta.)

Täällä ollaan.

kaatopaikalla

Kaksinaista tuo työnhaku. Ekana päivänä, kun joku olisi voinut soittaa, toivoin että kukaan ei soittaisi. :) Mulla olisi kunnolla aikaa mennä töihin vasta huhtikuun 20 pv:n jälkeen. Olisi kiva saada ylimääräistä rahaa kesää varten.

Kävin ekaa kertaa Porin Hangassuon kaatopaikalla. Saaran vanhaa huonetta remontoidessani revin seinistä paneeleita, jotka ovat siitä saakka maanneet hangessa. En kehdannut laittaa niitä taloyhtiön roskiin, vaikka kaverit olivat sitä mieltä, että sinne vaan. Tänään vein ne auton perässä kaatopaikalle. Jotenkin ajatelisi, kun näkee kolmen työntekijän seisoskelevan jättisuuren puukasan vierssä, että kyseiset miehet tekisivät töitä ja tulisivat esim. auttamaan kuormaa tuovaa naisihmistä. Mutta ei. Miehet katsoivat rauhassa sivusta ja jatkoivat juttujaan, kun tyhjensin auton perää ja heittelin lautoja kasaan. Eivät p***leet edes tervehtineet. Ajaessani pois ajattelin, että joillakin kaupungin työpaikoilla on vielä näämmä aikaa seisoskella. Onkohan siellä liikaa ukkoja? No, pääsin laudoista eroon ja unohdan laiskat äijät.