nyt se sitten tuli

Kaikenlaiset väkisin touhuumiset alkavat nyt kostautua. Alkuviikosta purin siis ahdistustani kukkapenkkien tekoon. Sitten lihakset olivat monta päivää kipeinä. Tiesin jo silloin, oikeastaan olen tiennyt jo muutaman viikon, että masennus pukkaa päälle. Olen ollut käsittämättömän väsynyt. Jossain välissä ajattelin, jospa mulla on huono hemoglobiini. Lopulta olen tyytynyt odottamaan, josko tää olo menisi ohi.

Alkuviikolla yritin soittaa psykiatrilleni (mua huvittaa tuo -ni-pääte, tyypillistä amerikkalaista puhetta, mutta todellakin olen käynyt viimeiset 12 vuotta tällä samalla lääkärillä), mutta hän on ilmeisesti siirtynyt osa-aikaeläkkeelle eikä ole tavattavissa kuin kahtena päivänä viikossa. En saanut häntä kiinni. Niinpä ihan omin päin nostin hiukan masennuslääkitystä, luultavasti lääkäri sanoo samaa, kuin mitä olen jo tehnyt. Lääkkeen noston vaikutus vaan ottaa aikaa, parista viikosta kuukauteen.

Olen todella väsynyt ja mulla on paha olla. Kumma kyllä en ole ahdistunut. Tähän paskaan oloon ei ole nopeita ratkaisuja. Tunnen, etten ole ollenkaan oma itseni. Yleensä jaksan kaikenlaista ja selviydyn arjesta, nyt kaikki sellainen vie tavattomasti voimaa. En tiedä, mitä tekisin. Toisaalta en jaksa tehdä mitään, toisaalta en viitsisi maatakaan. Ilmeisesti kuitenkin kallistun sohvalle. Tällaisina hetkinä toivoisi, että ystävät soittaisivat. Joidenkin ihmisten kohdalla mä olen aina se aktiivinen osapuoli, nyt en jaksa. En tiedä, jaksaisinko oikeasti puhua kenenkään kanssa mitään. Tuntuu vaan, että hautaudun kotiin elävältä.

Kummallista, mutta mulla ei ole ruokahalua. Tiedän sen olevan masennuksen oireen, mutta ihmettelen, että yhtäkkiä vuosien jälkeen mulle tulee sellainen oire. Yleensä masennuksessa ruoka on kuitenkin maistunut. Kyllä nytkin saattaa olla nälkä, mutta ei vaan tee mitään mieli. Kaupassa oikein kuulostelin itseäni, eikö tekisi mieli jotain herkkuja, ei sitten niin mitään. Ostin vain tarpeellista. Kukkaron kannalta tietenkin hyvä asia.

Ja naapurin perkeleen koiranvihaajaperhe hakkaa seiniä tai paukuttaa ovia niin, että meillä ikkunat helisee. grrr...