Kiitos Millan tästä.Jaan tätä eteenpäin kolmelle seuraavalle. Luen monia blogeja, joissa kerrotaan muutoksesta ja maalaiselämästä. Tämän merkin haluan antaa seuraaville kolmelle: Pnda, Maelka, Pellon pientareella
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit
maanantai 8. maaliskuuta 2010
blogielämää
Kiitos Millan tästä.Jaan tätä eteenpäin kolmelle seuraavalle. Luen monia blogeja, joissa kerrotaan muutoksesta ja maalaiselämästä. Tämän merkin haluan antaa seuraaville kolmelle: Pnda, Maelka, Pellon pientareella
torstai 24. syyskuuta 2009
laiskat vanhemmat?
En sitten käynyt Picasso-näyttelyssä. Kokous venyi niin pitkään, etten kerennyt. Tai siis venyi ja venyi. Pj. oli ajatellut käyttää siihen reilusti aikaa. Ihan tarpeellistakin se oli. Päässäni pyöri vain, että kokous tuskin kestää kahta kauempaa ja sitten pääsen näyttelyyn. Mielestäni kaikki sujui liian hitaasti, kunnes kello oli kaksi ja tajusin etten pääse mihinkään. Sen jälkeen saatoin rauhassa keskittyä asiaan. Seuraavalla kerralla tiedän tämän. Hiukan jäi vaivaamaan, pitäisikö mennä Helsinkiin pelkästään näyttelyn tähden.
Hesarissa oli uutinen siitä, että Espoo ja Vantaa painostavat vanhempia hoitamaan lapsiaan kotona. Paperiversiossa 2-vuotiaan ja vauvan äiti kertoi laittaneensa vanhemman hoitoon, että lapsella olisi enemmän sosiaalisia kontakteja kuin äiti ja vauva. Tällaiset kommentit saavat minut näkemään punaista. Mikä ihme nykyäitejä riivaa? Kaksivuotias on niin pieni, että hänelle riittävät äiti ja vauva kotona, ei hän kaipaa sen kummempia kontakteja. Taitaa äideille olla helpompaa työntää vanhempi päivähoitoon, että saa olla vauvan kanssa rauhassa kotona. Ei tarvitse ulkoilla vanhemman kanssa, laittaa päiväunille jne. Tätä selitellään silläkin, että näin vauva ja äiti voivat rauhassa tutustua toisiinsa. gggrrr.
Salli syntyi, kun Saara oli vuosi ja 11 kk. Ei olisi tullut mieleenikään laittaa häntä hoitoon, tosin se ei silloin ollut mahdollistakaan. Olihan kahden pienen lapsen kanssa taitelemista ja se oli rasittavaa, mutta siitä selvittiin. Itselleni oli tärkeää saada olla lasten kanssa rauhassa kotona. Minusta on tärkeää, että sisarukset saavat tutustua toisiinsa ja vanhempi lapsi oppii, että tuo on tuossa vastedes. Ajattelen että jos vanhempi lapsi työnnetään vauvan tullessa muualle hoitoon, hän voi kokea melkoisia syrjäyttämisen tunteita.
Toinen asia mitä ihmettelen, on se että nykyäidit ja -isät vievät vauvansa isovanhemmille hoitoon, että pääsevät itse esim. matkoille tai saavat vapaan viikonlopun. Vauvan kehityksen kannalta on tärkeää, että hänelle muodostuu turvallinen suhde vanhempiinsa. Alle vuoden ikäisen lapsen paikka on omien vanhempiensa luona, ei mummulassa. Sinne ehtii myöhemminkin. Olen sitä mieltä että nykyvanhempien on vaikea siirtää omia tarpeitaan tuonnemmaksi pienten lasten vuoksi. Ei osata tai haluta ajatella, että kun lapset ovat pieniä, heihin joutuu sitoutumaan tavalla, joka on jokaiselle vanhemmalle uusi. Muutamaksi vuodeksi on unohdettava itsensä ja elettävä lasten ehdoilla. Mieluummin kauemminkin.
Hesarissa oli uutinen siitä, että Espoo ja Vantaa painostavat vanhempia hoitamaan lapsiaan kotona. Paperiversiossa 2-vuotiaan ja vauvan äiti kertoi laittaneensa vanhemman hoitoon, että lapsella olisi enemmän sosiaalisia kontakteja kuin äiti ja vauva. Tällaiset kommentit saavat minut näkemään punaista. Mikä ihme nykyäitejä riivaa? Kaksivuotias on niin pieni, että hänelle riittävät äiti ja vauva kotona, ei hän kaipaa sen kummempia kontakteja. Taitaa äideille olla helpompaa työntää vanhempi päivähoitoon, että saa olla vauvan kanssa rauhassa kotona. Ei tarvitse ulkoilla vanhemman kanssa, laittaa päiväunille jne. Tätä selitellään silläkin, että näin vauva ja äiti voivat rauhassa tutustua toisiinsa. gggrrr.
Salli syntyi, kun Saara oli vuosi ja 11 kk. Ei olisi tullut mieleenikään laittaa häntä hoitoon, tosin se ei silloin ollut mahdollistakaan. Olihan kahden pienen lapsen kanssa taitelemista ja se oli rasittavaa, mutta siitä selvittiin. Itselleni oli tärkeää saada olla lasten kanssa rauhassa kotona. Minusta on tärkeää, että sisarukset saavat tutustua toisiinsa ja vanhempi lapsi oppii, että tuo on tuossa vastedes. Ajattelen että jos vanhempi lapsi työnnetään vauvan tullessa muualle hoitoon, hän voi kokea melkoisia syrjäyttämisen tunteita.
Toinen asia mitä ihmettelen, on se että nykyäidit ja -isät vievät vauvansa isovanhemmille hoitoon, että pääsevät itse esim. matkoille tai saavat vapaan viikonlopun. Vauvan kehityksen kannalta on tärkeää, että hänelle muodostuu turvallinen suhde vanhempiinsa. Alle vuoden ikäisen lapsen paikka on omien vanhempiensa luona, ei mummulassa. Sinne ehtii myöhemminkin. Olen sitä mieltä että nykyvanhempien on vaikea siirtää omia tarpeitaan tuonnemmaksi pienten lasten vuoksi. Ei osata tai haluta ajatella, että kun lapset ovat pieniä, heihin joutuu sitoutumaan tavalla, joka on jokaiselle vanhemmalle uusi. Muutamaksi vuodeksi on unohdettava itsensä ja elettävä lasten ehdoilla. Mieluummin kauemminkin.
torstai 14. toukokuuta 2009
ajatuksia eilisestä
Kävimme eilen Hyviksen porukan kanssa Niittyvillassa kukittamassa asukkaat Kukan päivän kunniaksi. Niittyvilla on porilainen pienryhmäkoti, jossa asuu sellaisia mielenterveyskuntoutujia, jotka eivät pärjää kotona omissa oloissaan. Ikähaitari on parista kymmenestä vanhuksiin. Kukan päivä on MTKL:n tempaus, jolla muistetaan tällaisia ihmisiä.
Olen paljon ajatellut noita ihmisiä. Saimme kurkistaa muutamaan huoneeseen. Tuntuu pahalta ajatella, että ihminen menettää sairauden vuoksi kotinsa, intimiteettinsä ja yksityisyytensä. Asukkaat elävät useamman henkilön huoneissa. Ainoat henkilökohtaiset tavarat ovat hygeniatarpeet ja muutamat vaatteet. Osa oli niin lääkityksen alaisia, etteivät jaksaneet kuin istua ja tuijottaa eteensä. Niinkö pieneen ihmisen elämä kutistuu? Toki sairaaloissa ja vanhainkodeissa asuu ihmisiä samankaltaisissa oloissa. Nämä vaan koskettivat toisella tavalla. Psykiatristen sairaaloiden osastoilla asuu ihmisiä, koska heille ei ole osoittaa muuta kotia. Niinkään ei kuulu olla. Hoitoon taas ei pääse ihmisiä, jotka olisivat sen tarpeessa.
En usko, että nykyinen trendi psykiatristen sairaansijojen alasajosta parantaa kenenkään elämää. Uskon että näillä toimilla kaikkien psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevien elämä heikentyy. Kaikkia ei pystytä hoitamaan avohoidossa - valitettavasti. Itsekin olen tarvinnut osastohoitoa. Onnekseni olen aina päässyt parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, keskussairaalan avo-osastolle. Viimeisen kerran kun olen ollut osastolla, olin Harjavallan sairaalassa, jonne en toivottavasti enää ikinä joudu. Siinä mielessä paikka oli tehokas, että paranin nopeasti, kun en kestänyt kokemaani epäinhimillisyyttä.
Olen paljon ajatellut noita ihmisiä. Saimme kurkistaa muutamaan huoneeseen. Tuntuu pahalta ajatella, että ihminen menettää sairauden vuoksi kotinsa, intimiteettinsä ja yksityisyytensä. Asukkaat elävät useamman henkilön huoneissa. Ainoat henkilökohtaiset tavarat ovat hygeniatarpeet ja muutamat vaatteet. Osa oli niin lääkityksen alaisia, etteivät jaksaneet kuin istua ja tuijottaa eteensä. Niinkö pieneen ihmisen elämä kutistuu? Toki sairaaloissa ja vanhainkodeissa asuu ihmisiä samankaltaisissa oloissa. Nämä vaan koskettivat toisella tavalla. Psykiatristen sairaaloiden osastoilla asuu ihmisiä, koska heille ei ole osoittaa muuta kotia. Niinkään ei kuulu olla. Hoitoon taas ei pääse ihmisiä, jotka olisivat sen tarpeessa.
En usko, että nykyinen trendi psykiatristen sairaansijojen alasajosta parantaa kenenkään elämää. Uskon että näillä toimilla kaikkien psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevien elämä heikentyy. Kaikkia ei pystytä hoitamaan avohoidossa - valitettavasti. Itsekin olen tarvinnut osastohoitoa. Onnekseni olen aina päässyt parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, keskussairaalan avo-osastolle. Viimeisen kerran kun olen ollut osastolla, olin Harjavallan sairaalassa, jonne en toivottavasti enää ikinä joudu. Siinä mielessä paikka oli tehokas, että paranin nopeasti, kun en kestänyt kokemaani epäinhimillisyyttä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
