Kävimme eilen Hyviksen porukan kanssa Niittyvillassa kukittamassa asukkaat Kukan päivän kunniaksi. Niittyvilla on porilainen pienryhmäkoti, jossa asuu sellaisia mielenterveyskuntoutujia, jotka eivät pärjää kotona omissa oloissaan. Ikähaitari on parista kymmenestä vanhuksiin. Kukan päivä on MTKL:n tempaus, jolla muistetaan tällaisia ihmisiä.
Olen paljon ajatellut noita ihmisiä. Saimme kurkistaa muutamaan huoneeseen. Tuntuu pahalta ajatella, että ihminen menettää sairauden vuoksi kotinsa, intimiteettinsä ja yksityisyytensä. Asukkaat elävät useamman henkilön huoneissa. Ainoat henkilökohtaiset tavarat ovat hygeniatarpeet ja muutamat vaatteet. Osa oli niin lääkityksen alaisia, etteivät jaksaneet kuin istua ja tuijottaa eteensä. Niinkö pieneen ihmisen elämä kutistuu? Toki sairaaloissa ja vanhainkodeissa asuu ihmisiä samankaltaisissa oloissa. Nämä vaan koskettivat toisella tavalla. Psykiatristen sairaaloiden osastoilla asuu ihmisiä, koska heille ei ole osoittaa muuta kotia. Niinkään ei kuulu olla. Hoitoon taas ei pääse ihmisiä, jotka olisivat sen tarpeessa.
En usko, että nykyinen trendi psykiatristen sairaansijojen alasajosta parantaa kenenkään elämää. Uskon että näillä toimilla kaikkien psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevien elämä heikentyy. Kaikkia ei pystytä hoitamaan avohoidossa - valitettavasti. Itsekin olen tarvinnut osastohoitoa. Onnekseni olen aina päässyt parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, keskussairaalan avo-osastolle. Viimeisen kerran kun olen ollut osastolla, olin Harjavallan sairaalassa, jonne en toivottavasti enää ikinä joudu. Siinä mielessä paikka oli tehokas, että paranin nopeasti, kun en kestänyt kokemaani epäinhimillisyyttä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti