Eilisessä lehdessä Ilkka Taipale pohti työttömyyttä sekä sitä miksi pitkäaikaistyöttömät, työhön kykenemättömät henkilöt eivät pääse eläkkeellä. Hän järjestää tempauksen, jossa hän kirjoittaa eläkepapereita eduskuntatalon portailla ko. henkilöille. Samassa artikkelissa Taipale totesi, ettei ihmiselle ole "tuhoisaa" työttömyys sinänsä vaan tarpeettomuus.
Saman asian kanssa olen itse monesti painiskellut ja jälleen kerran painiskelen. Onhan tuo Salli vielä kotona ja tarvitsee erinäisiä asioita, viikonlopuksi on tiedossa kuskaamista sinne ja tänne. Ruokaakin täytyy lapselle laittaa, mikä ei ole ollenkaan huono asia, koska itsenikin tulee samalla syötyä terveellisesti. Mutta kun... Päivät eivät oikein tahdo täyttyä näillä asioilla.
Istun paljon koneen vieressä, luen blogeja ja seikkailen milloin missäkin, joskus käyn jopa joissakin zäteissä keskustelemassa. Nykyään en tahdo saada luettua samoin kuin joskus ennen. Lukeminen rajoittuu lähinnä sänkyyn ennen nukahtamista. Katson paljon telkkaria, mikä sinänsä ei ole kovin aktivoivaa, saahan siinä ajan kulumaan.
Jotain lisää kaipaan elämääni. Jospa tämä helpottaisi, kun lumi sulaa maasta ja pääsee jälleen pihatöihin. Toivon mä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Kuulostaa aika tutunoloiselta.
Oikeasti tuntee itsensä viimeistään siinä vaiheessa aika mitättömäksi ja tarpeettomaksi kun muut kehuskelevat ammateillaan ja työpaikoillaan.
Tosin nykyään ei voi kukaan oikeastaan olla varma työpaikkansa jatkuvuudesta.
Eli työtön ei ole yksin.
On olemassa paljon kanssakulkijoita
vaikka se ei paljoa lohduta.
On onni, jos voi harrastaa jotakin itseään piristävää.
Mitä tahansa se sitten kunkin kohdalla onkin...
*jaksuhali*
Lähetä kommentti