sinkkunaisen elämää

Jälleen olen ollut jonkin aikaa aktiivinen. Miettinyt, kirjoittanut, syynäillyt, katsellut, vastaillut, flirttaillut, viestitellyt, iloinnut, pettynyt. Nyt saa riittää. (Tältä erää.) Olen ja elän sitten yksin. Olkoot miehet. Perkele.

Kuitenkin...

pimenevää

Tällaista aamiaista saa pitkin talvea.

Eilen illalla havahduin tosissani siihen, että illat alkavat pimetä. :( Kesä jatkuu syyskuun alkuun, sanon minä, olkoot muut mitä mieltä tahtovat.

nam

Tällaista tänään. Vieläkin jaksan päivitellä, että vuosi sitten olin niin väsynyt, etten jaksanut sulattaa pakastinta, joten mansikat jäivät laittamatta. Matot pesemättä, pensasaita leikkaamatta. Vatut sentään jaksoin syödä puskista suoraan suuhun. Onneksi viime vuonna ei tullut mustikoita...

mieluista taidetta

Tunnetteko tämän naisen? Hän taiteilija Kerttu Horila Raumalta. Hän tekee pääasiassa savesta oikean ihmisen kokoisia veistoksia, joihin olen tavattoman ihastunut.

Tämä rouva istuu Rauman Pyhän ristin kirkossa veisaamassa. Rauman seurakunta on hankkinut teoksen itselleen.

Alla olevat kuvat ovat Horilan ateljeesta ja pihalta.

leeveistä

Olemme Sallin kanssa keskustelleet Leevi & Leavingsin musiikista. Sallin mielestä se on ihan junttimusaa ja Göstan ääni kuulostaa lähinnä vinkunalta. Hän on hämmästynyt, että kuuntelen ko. musiikkia, koska en ole hänen mielestään niin juntti. Olen yrittänyt selittää, että kappaleiden sanoitukset ovat loistavia. On siis todettava, että 17-vuotias ei ilmeisesti ymmärrä sanoihin sisältyvää sarkastista huumoria. Niissä irvaillaan suomalaiselle keski-ikäisyydelle ja kaupunkilaisten "fiksuudelle". Ehkä on pitänyt olla nuori 70-80-luvuilla, että Leavingsien musiikki huvittaa. Kaikkiahan ei huvita. Tässä kohtaa olen mielelläni juntti.

Poistun viikoksi blogimaailmasta nauttimaan hämäläisestä elämänmenosta.

Tämän päivän työ näkyy tässä etualalla. (Valitan kuvan epäselvyyttä.)

Pakkohan näitä oli sisällekin tuoda, varsinkin kun varret olivat taittuneet.

Parina viime päivänä olen haltioitunut ostamastani levystä.

väsynyt

Juuri kun pääsin kehumasta hyviä unia, olin sitten muutaman tunnin unilla viime yön. Jätin pois viimeisen väsyttävän lääkkeen, jota ei enää ollut kuin hippu, mutta näköjään sekin vaikuttaa. Koska pari viikon sisällä on tulossa kaikenlaista, palaan takaisin ruotuun ja valvon sitten, kun on enemmän aikaa väsyneenä toilailuun.

Yhdistyksen hallituksella oli tänään pitkä ja puuduttava kokous, tosin käsittelimme tärkeitä asioita. Koska olin aika levoton kotiin tulessa, kirjoitin kokouksen pöytäkirjan samantien enkä siirtänyt sitä seuraavaan päivään, kuten tavallisesti. Onpahan sekin hoidettu.

Jospa ensi yönä nukkuisin...

unesta

Nukkumiseni ja valvomiseni ovat menneet kesäaikatauluun. Aikaisemmin menin viimeistään klo 23 nukkumaan ja nukuin pitkälle aamuun. Tuo unisuuteni johtui pääosin väsyttävistä lääkkeistä. Kun olin ottanut ne, uni tuli yleensä parin tunnin päästä eikä sitä vastaan käynyt taisteleminen. Jos on mielenkiintoista tekemistä tai lukemista, jaksan nykyisin valvoa kahteenkin asti. Viime aikoina niin on käynyt melko usein. Aina en edes valvomisen jälkeen nuku aamuisin kovin myöhään. Nukkumisestakin on tullut normaalia! Iloitsen niin energisemmästä elämästäni.

kuin telkkä pöntöstä

Kävin Ahlaisten nuorisoseuran kesäteatterissa katsomassa näytelmän "Kuin telkkä pöntöstä". Siinä oli sopivasti kaikenlaista, kuten kesäteatterin näytelmässä kuuluukin olla. Tykkään että saa nauraa. Näyttelijät osasivat asiansa eikä katsojan tarvinnut hävetä heitä missään vaiheessa.

ilta Hannun kanssa

Vietin eilisen illan ja osan yötäkin maaten sohvalla Mäkelän Hannun kanssa. Hän kertoi mulle mielenkiintoisen tarinan rikosmuseosta löytämästään valokuvasta. Hän oli kuvitellut kuvaan liittyvän tarinan, joka oli ihanan vanhanaikainen, 20-luvun lopulta. Tarinan Yrjö on toteaa itsestään: "Niin näiden naisenpuolten kanssa on aina. Pitävät minusta." Minkäs mies sille voi, jos naiset ihastuvat häneen! Naisille käy tietenkin huonosti.

Tarinan lisäksi Hannu kertoi, kuinka hän yritti eri arkistoissa selvittää kuvan henkilöiden menneisyyttä, keitä he oikeassa elämässä olivat. Tämän hän kertoi sangen mielenkiintoisella tavalla. Ajatella että Suomessa on ollut huoltopoliisi, joka on ottanut kiinni joutilaita kansalaisia, mielenvikaisia sekä irtolaisia (prostituoita) ja pitänyt heistä rekisteriä. Opin myös uuden sanan diaari. Pidän kovasti Hannun tarinoista, joiden seurassa olen viihtynyt ennenkin.

äidin pikku pyöveli

Olen lukenut mainion kirjan äitien ja tytärten suhteista. Claire Castillonin kirja Äidin pikku pyöveli. En yleensä ole novellien ystävä, nämä kuitenkin viehättivät. Kirjassa on melkoisen ronskeja ja mustaa huumoria sisältäviä tarinoita.

pari kuvaa

Huvimajasta tuli tällainen.

Tänään on syöty tätä.