vaarallisia paikkoja kukkarolle

On kaksi kauppaa, jossa usein sorrun ostamaan.

Toinen on kirjakauppa, jossa pikaisesti poikkesin ja käteen tarttui nämä, kun sain 4€:lla.

Terrasta tarttui mukaan lisää unikon siemeniä. Kun kotona tarkistin asian, näitä ei minulla onneksi vielä ollut.

Aion kokeilla liljojen ja daalioiden kasvatusta, kun on tiedossa kellari johon saan daaliat talvehtimaan. Siis toivon veljen kellarista löytyvän tilaa minulle.

Pitääkö daalioiden juurakoita liottaa ennen multaan laittamista?

pitkä päivä

Koska heräsin tänään kello 4.30 olen kerennyt tehdä yhtä ja toista ja vielä lorviakin riittävästi. Tulin juuri metsälenkiltä, joka virkisti mieltä. Harvinaista että olen tänään tuntenut itseni yksinäiseksi, ehkä nämä tulevat suuret muutokset tuovat tunteen pintaan. Olen kukenut erittäin mielenkiintoista kirjaa, jota suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka haluavat tutustua enemmän itseensä. Löysin tästä kirjasta paljon itseäni ja myös asioita jotka sopivat parhaaseen ystävääni. Elisabeth Schönbeck: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä. Miten paikka sisarussarjassa vaikuttaa elämääsi.

muistojen kirja

Heidin blogista sain idean kuvata vuonna 1969 joululahjaksi saamani muistokirjan. Muistan että kirjani oli yksi luokan hienoimpia. Sain lahjaksi myös ihania kiiltokuva.

Ensimmäisen värssyn kirjoitti enoni: Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua. Takakannessa on teksti: Kun lehdet tippuu niin kannet jää ja kansissa säilyy muisto tää. (Marja)

koukussa

Olen elänyt viikon jossain muualla kuin kotonani ja Porissa. Näitä kirjoja ei kehuta turhaan.

Suosittelen.

vaiettu menneisyys

Sain juuri luettua Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittaman kirjan Ruma sota. Kiinnostuin kirjasta Timo Harakan kolumnin perusteella. Kirjassa käsitellään asioita, joista ei ilmeisesti tätä ennen ole julkisesti puhuttu. Muistaakseni se aiheutti aikoinaan melkoisen kohun paljastamalla ikäviä asioita suomalaisista sotilaista. Kirjassa romutetaan sotasankarimyytti. Minulle tärkeintä antia oli se, että kirja avaa näkökulman sodan vaikutuksiin mm. lapsiin ja jälkipolviin.

Oman terapiani kautta olen miettinyt paljon omia vanhempiani. Molemmat ovat siirtokarjalaisia. Äitini isä oli sodassa kaikki vuodet. Äitini ei halua muistella lapsuuttaan. Olen tulkinut sen niin, että hänellä on niin traumaattisia lapsuusmuistoja, että hän torjuu ne, osin tietoisestikin. Käsittääkseni hänen isänsä on ollut sodan jälkeen väkivaltainen ainakin vaimoaan kohtaan. (Kirjassa kerrotaan juuri tällaisesta muuttuneesta käyttäytymisestä.) Äitini on aika häiriintynyt persoonaltaan, mikä osaltaan on vaikuttanut minun persoonallisuuteeni ja sairastumiseen.

Isäni on sotaorpo. Hän oli 4-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Koko evakuoitu kylä muutti Pohjanmaalle, jossa sotaleski aloitti elämänsä uudelleen kahden lapsensa kanssa. Muistan lapsuudestani mummoni puhuneen jatkuvasti, että kunpa ei enää tulisi sotaa. Nyt aikuisena ymmärrän, mitä kaikkea tuohon mummon puheeseen sisältyi. Koska isälläni ei ole kokemusta omasta isästä, ei hän ole oikein osannut olla isä omille lapsilleenkaan, vaan on paennut perheen arkea kahden työn tekemiseen.

Minua kosketti karmeassa kirjassa se, että nyt joku vahvisti omat ajatukseni sodan traumaattisista vaikutuksista myös jälkipolviin. Nykyisin painotetaan kriisi- ja muuta terapiaa trauman kokeneille. Kaikki muistamme viime vuosien tragediat, uusimpana Sello, joissa on korostettu kriisin jälkihoitoa. Sota oli koko kansaa koskettava kriisi, josta ihmisten oli selvittävä omin avuin. Pääasiassa kaikesta vaiettiin. Nykykäsityksen mukaan käsittelemättömät kriisit näkyvät monin tavoin ihmisen elämässä. Kirjassa tuodaan esiin näitä puolia.

edit. grrr. Miksi tämä ohjelma laittaa kaiken tekstin pötköön, kun alussa on kuva?

epämaailmassa

Ostin joskus kesällä hyvin myyvän takatekstin houkuttelemana tämän kirjan. Nyt olen viettänyt pari päivää sen kanssa. Mielestäni tämä on yhdenlaista scifiä, jonka keskeisiä ainesosia ovat ihmisen muisti, sanat ja käsitteet. Päähenkilö, Eric Sandersson, kulkee epämaailmassa etsien kadonnutta minuuttaan. Häntä uhkaa muistia syövä hai, Ludovicius, joka on jo tehnyt tuhojaan hänelle.

Kirja nostaa esille ajatuksen, että muistot tekevät meistä sen mitä olemme. Säilyttääksemme minuutemme palaamme vähän väliä muistoihimme.

Kirja toi mieleeni John Fowlesin kirjan Jumalten naamiot.

tulipa luettua

Joskus sitä lukee kaikenlaista. Ei välttämättä ole kovin viehättynyt kirjasta, mutta lukee vaan loppuun. Tämä oli sellainen kirja. En viehättynyt ja olin pettynyt kirjan takakannen kehuihin. En myöskään ole samaa mieltä kustantajan enkä monen arvostelijankaan kanssa. Tulipa luettua.

Välillä tykkään lukea kirjoja, jotka vievät mennessään ja on ihan pakko lukea tarina loppuun. Kaikki kirjat eivät tietenkään ole sellaisia, niissä on sitten jotain muuta, joka pitää otteessaan. Ehkä tällä hetkellä tarvitsen tempautumista pois arjesta.

ilta Hannun kanssa

Vietin eilisen illan ja osan yötäkin maaten sohvalla Mäkelän Hannun kanssa. Hän kertoi mulle mielenkiintoisen tarinan rikosmuseosta löytämästään valokuvasta. Hän oli kuvitellut kuvaan liittyvän tarinan, joka oli ihanan vanhanaikainen, 20-luvun lopulta. Tarinan Yrjö on toteaa itsestään: "Niin näiden naisenpuolten kanssa on aina. Pitävät minusta." Minkäs mies sille voi, jos naiset ihastuvat häneen! Naisille käy tietenkin huonosti.

Tarinan lisäksi Hannu kertoi, kuinka hän yritti eri arkistoissa selvittää kuvan henkilöiden menneisyyttä, keitä he oikeassa elämässä olivat. Tämän hän kertoi sangen mielenkiintoisella tavalla. Ajatella että Suomessa on ollut huoltopoliisi, joka on ottanut kiinni joutilaita kansalaisia, mielenvikaisia sekä irtolaisia (prostituoita) ja pitänyt heistä rekisteriä. Opin myös uuden sanan diaari. Pidän kovasti Hannun tarinoista, joiden seurassa olen viihtynyt ennenkin.

äidin pikku pyöveli

Olen lukenut mainion kirjan äitien ja tytärten suhteista. Claire Castillonin kirja Äidin pikku pyöveli. En yleensä ole novellien ystävä, nämä kuitenkin viehättivät. Kirjassa on melkoisen ronskeja ja mustaa huumoria sisältäviä tarinoita.

kirjallisia retkiä

Nyt on aikaa... Eilen ehdin tympääntyä ja tuntemaan oloni yksinäiseksi. Pesutuvassa ravaamisen ohella kerkesin lukea Markus Zusakin Kirjavarasta. En tiennyt koko kirjasta mitään, Salli oli lainannut kirjastosta. Kuulemma kohuttu teos tänä kesänä. Omanlaisensa. En aivan tykkää kirjan kerrontatyylistä, mutta luen loppuun.

Toinen kirja, jota olen lukenut on Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen.

Vaikka yleensä pidän tämän tyyppisistä kirjoista, tämä ei sytytä millään tavalla. Monet tarinoista jäävät mielestäni kesken. En voi mitään ajatukselle, että kirjoittaja on saanut kirjansa julkaistuksi kuuluisan isänsä vuoksi. Olisikohan julkaistu, jos minä olisin kirjoittanut samanlaisen kirjan?

Paljon parempi Irlannista kertova kirja on mielestäni Marika Burtonin Ihana Irlantini.

Niin, olen myös tarkkaan lukenut ja tutkinut ihanat kuvat Rea Peltolan ja Vesa Koivun kirjasta Taitava puutarhuri.

hyvä päivä

Luin Mankellin uusimman, Italialaiset kengät. Yksinäinen kirurgi Fredrik Welin elää kissan ja koiran kanssa ulkosaaristossa. Hänen elämäänsä ilmestyy yhtäkkiä nainen menneisyydestä ja miehen koko elämä muuttuu. Pidin kirjan lämpimästä ihmiskuvauksesta sekä kirjan maisemasta. Tästä kirjasta jäi hyvä mieli.



Kirjat ovat kuuluneet elämääni siitä saakka, kun opin koulussa lukemaan. Lapsuudenkodissani ei luettu eikä meillä ollut kirjoja. Tänään järjestelin kirjahyllyäni, jonne laiotin puolen vuoden aikana ostamani kirjat. Onneksi ihmisen lukuharrastus ei ole kiinni rahasta, vaikka mielelläni ostankin kirjoja. Käyn aika ajoin netistä läpi Porin kirjaston kirjahankintoja ja varaan niitä. Vieressämme sijaitsevasta, pienestä sivukirjastosta löytyy kiitettävästi uutuuskirjoja.

Olen ylpeä, että tyttäristäni on tullut kirjojen ystäviä. Heille on luettu jo pienestä pitäen ja kumpikin lainaa ja ostaa mielellään kirjoja.

Sallin yöpöytä näyttää tällaiselta.

Olen tänään nauttinut yksinolosta, lukenut kasan vanhoja lehtiä, penkonut papereita ja seikkaillut netissä. Vielä pitäisi imuroida, silittää ja illalla menen saunaan.