Loput risut tuli eilen rahdattua ja pensasaidan juuret siivottua. Salli oli suureksi avuksi, (ei ihan ilmaiseksi kuitenkaan.) Kyllä helpotti, kun suuri pitäisi tuli tehtyä. Kaikki muu mitä pihalla teen onkin saa tehdä -osastoa.
Pohdiskelen mitä tekisin syksyllä. Olisi keramiikkaa, kalligrafiaa, luovaa kirjoittamista, kirjallisuuspiiriä, puutöitä. Niin ja työhuoneen seinät pitää tapetoida syksyn aikana ennen Saaran juhlia. Monenlaista tekisi mieli. Musta peikko kuitenkin muistuttaa voimien rajallisuudesta. Kaikkea mielenkiintoista ei voi harrastaa. Liikunnallekin pitää olla aikaa. Vuosien kuluessa olen huomannut, että jaksan mennä kolme päivää viikossa, joskus en sitäkään. Olen päätynyt siihen, että jätän Hyvis-kuviot, hallituksessa on vielä oltava vuosi. Haluan olla terveiden ihmisten kanssa, en miellä itseäni enää mielenterveyskuntoutujaksi vaan eläkeläiseksi.
Mieli on kummallinen. Taas viime yönä näin unta, miten saisin opettajan töitä. Unessa keksin että alan opiskella ala-asteen opettajaksi, koska työ ei muka olisi niin raskasta kuin ylemmillä asteilla. Aiemmista lisäopinnoista ei ollut tullut mitään masennuksen vuoksi. Joten mitäpä sitä opiskelemaan. Työtä, sen etsimistä ja mahdollisia lisäopintoja kelaan öisin. Mitähän tämäkin kertoo musta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Minulle tuli ensimmäisnä mieleen noista opiskeluaieunistasi, että sinussa kytee jossain syvällä vahva toivo paremmasta elämästä ja sehän on hienoa!
Minua tämä koulunaloitusaika aina kirpaisee, kun toivoisin niin olevani vielä työkykyinen, mutta tiedän, ettei se toive ole realistinen ainakaan näillä näkymin.
Kiitos Millan! Toivottavasti tulee parempaa elämää.
Lähetä kommentti