Eiliseksi luvattiin viilenevää. Tästä innostuneena kävin pensasaidan kimppuun varhain aamulla. Vuosi sitten en jaksanut leikata aitaa, joten se oli kasvanut hirveästi. Asia oli niin kuin etukäteen arvelin, vain latvat olivat kasvaneet. Jos leikkaisin kasvun pois, jäljelle jäisi pelkät rangat. Ilmeisesti naapurin puutarhaparturointi vaikutti sen verran muhun, että leikkasin aidan noin puolimetriseksi tyngäksi ajatellen, että ensi kesänä se peittää taas näkymän tielle. Ilma ei tostisesti lopulta ollut viileä! Kävin välillä juomassa ja viilentymässä ja jatkoin puuhiani. Kyllähän sitä aitaa leikkaa, mutta kun pitää vielä roudata risut muutaman sadan metrin päähän taloyhtiön risukasaan. Välillä oli niin kuuma, että oli vilu. Ajattelin jo lämmönsäätimeni menneen sekaisin. En jaksanut loppuun saakka. Luultavasti jäljelle jääneet risut eivät haittaa ketään siinä määrin, että siivoisi ne pois mun puolestani. plääh. Risurallin päätteeksi pitäisi vielä siistiä pensaiden juuria. Onneksi ens vuonna ei edessä ole yhtä isoa urakkaa.
Illalla olin tooosi väsynyt. Unikaan ei ottanut tullakseen, kun mun oli kuuma.
Musta peikko on alkanut nostaa päätään, vaikka kovin yritän painaa sitä alas. Luulin sen pirulaisen kuolleen.
Tekstit
3 kommenttia:
Potkase peikkoo heti alkuunsa ottalle, jos kerran kehtaa päätään nostaa.
=)
-SatuSanna
Takuulla potkaisenkin, mutta tuntuu sitkeältä tyypiltä.
Tulee jos on tullakseen (peikot), eikö.
Itse varmaan taas väsyn ja masennun pimeiden tultua, tiedän sen jo nyt.
Mutta, kyllä se hyvä olokin sieltä aina sitten koittaa.
Sinä olet ollut tosi ahkera ja aikaansaava tänä kesänä. Hyvä.
Kivoja loppukesän päiviä sinullekin.
Lähetä kommentti