Lapsuuden asuinpaikkakunnallani on viimeisen kuukauden aikana tapahtunut kolme itsemurhaa. Kaikki kuolleet ovat miehiä, nuorin alle 30-vuotias. Tämä nuori mies on käynyt meilläkin huoltamassa tietokonetta. Siitä tosin on jo jonkin verran aikaa. Kuullessani hänen kuolemastaan synkkyys valtasi mieleni. Miten paljon hänelläkin olisi ollut odotettavissa hyviä asioita elämältä. Miksi apu ei tavoittanut häntä eikä muitakaan itsemurhaan päätyneitä?
Itsemurhat ovat viimeisen 10 vuoden aikana vähentyneet kolmanneksen noin tuhanteen vuosittain. Siis päivittäin Suomessa tappaa itsensä noin kolme ihmistä, heistä yksi yli 65-vuotias. Pekka Sauri arvioi eilen tv:ssä itsemurhalukujen pienenemisen johtuvan siitä, että masennuksesta on nykyisin hyväksyttävämpää puhua kuin ennen. Mielenterveysongelmiin suhtaudutaan edelleenkin ennakkoluuloisesti, siitä kertoo puolestaan viikko sitten julkaistu Mielenterveysbarometri. Samassa tutkimuksessa todetaan, että julkiselta sektorilta on vaikea saada hoitoa.
Vuonna 1986 käynnistyneen itsemurhien ehkäisyprojektin jälkeen on tehty hyvää työtä itsemurhien vähentämiseksi. Paljon voitaisiin vielä tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Minäkin katsoin ko. ohjelman ja Saurin. Ja itkin näitä turhia kuolemia. Olen viimeisen vuoden aikana törmännyt useaan oman käden kautta lähteneen omaiseen tai sellaisiin nuoriin, jotka eivät vain ole saaneet mt-apua. Suruttaa.
hei.
Mukava kun kävit Niilon kuvia vilkaisemassa. Löysin juuri kuvan teidän vanhasta rouvasta, on suloinen turriainen.
Lähetä kommentti