Keski-ikä on mukavaa aikaa. Minulle se merkitsee tällä hetkellä ennen kaikkea sitä, että lapset lähtevät omilleen ja minulle koittaa sitä myöten aivan uudenlainen vapaus. Tähän saakka olen elänyt koko elämäni muiden ehdoilla. Elämääni ei rajoita ei työ, kuten suurimmalla osalla ikäisiäni. Saan olla itsekäs ja tehdä elämästäni juuri sellaisen kuin haluan. Omat rajoitukseni on minullakin, mutta omien resurssieni puitteissa olen vapaa!
Kun lähestyy viittäkymmppiä, voi ajatella itseään jo täti-ihmisenä. Olen 15-20 vuotta vanhempi kuin pihani pienten lasten äidit ja isät. Bussissa kulkevat mukulat on omia lapsiani nuorempia. Ikä tuo mukanaan tietyn aseman. Minun kuuluu huomauttaa ihmisten kakaroille, kun he pitävät kenkiään penkeillä bussissa tai painavat turhaan stop-nappia. Voin rauhassa paheksua naapuria, joka ei tervehdi, kun olemme samaan aikaan viemässä roskia tai kun itse selkeästi tervehdin häntä. Ennen kohautin vain hartioitani moisille typeryyksille. Jollain tavalla asenteeni on muuttunut iän myötä. Alan pikkuhiljaa uskoa Sallin huomautuksiin keski-ikäisyydestäni, vaikka mielestäni ei ne eivät pidä paikkansa.
(Törmäsin siis äsken pihalla erääseen huonokäytöksiseen äitiin.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Tätienergia on monissa asioissa vapauttava ja muutosta eteenpäin vievä voima. Ei missään tapauksessa pelkästään konservatiivisuutta, jollaisena monet haluavat sen esittää.
Monissa tutkimuksissahan on havaittu, että nuoret ovat keskimääräisesti konservatiivisempia (ja typerämpiä, jos haluavat keksiä pyörän yhä uudelleen, eivätkä vaivaudu lukemaan, että se on keksitty jo)kuin keski-ikäiset naiset.
Sitäpaitsi elämä tätinä on monessa mielessä vapaampaa kuin tyttönä. Se on kivaaaaa :)
Minäkin havaitsin olevani täti, kun joulun alla Helsinki Rock Shopissa rupesin saarnaamaan myyjämiehelle hupparien selkäteksteistä ; ) Huppareissa luki esim. "Religion sickens me" tai "All hope is gone", jollaisia en TODELLAKAAN voinut ostaa 12-vuotiaalle pojalleni...
Tykkään.
Liisa
Lähetä kommentti