sunnuntai 21. helmikuuta 2010

älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon

Joulukuun lopussa poskihampaan paikasta lähti pala. En välittänyt asiasta. Meni vajaa kuukausi ja söin jotain kovaa, jolloin kolon vierestä, posken puolelta lähti pois koko reuna omaa hammastani. Soitin hammaslääkäriin ja sain ajan toukokuun alkuun. Suuhygienisti olisi laittanut siihen väliaikaisen paikan, jota pidin turhana. Eilen illalla söin toffeeta, jota Salli oli heittänyt minulle penkkariajelulla. Ihmettelin, että onpa karkissa kova sisus, joka paljastuikin hampaan lopuksi. Nyt on suussa sentin (!) kolo ja takana törröttää hassun tuntuisesti viimeinen poskihammas. Jos olisin...

Nyt pelkään purra mitään oikealla puolella. Mitä moinen kolo suussa mahtaa tehdä muille hampaille? Koska minulla ei ole varaa yksityiseen hammaslääkäriin, joudun todennäköisesti odottamaan toukokuun alkuun, että kololle tehdään jotain. Onneksi hampaassa ei ole tuntoa, koska siihen on muinoin tehty juurihoito. En tiedä, miten tällainen hammas hoidetaan. Olen kuullut puhuttavan silloista ja implanteista. Ongelmaksi voi kunnallisellakin puolella koitua raha.

Köyhän elämä on tällaista, ei ole mahdollista säästää pahan päivän varalle, vaan kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämään. Yksi iso lasku voi kaataa talouden. Voin juuri ja juuri tiristää rahat, jos hampaan laittaminen maksaa pari sataa euroa, mutta pelkään että se maksaa reilusti enemmän. Olen jo köyhä, syrjäytynyt, yksineläjä ja mielenterveysongelmainen. Ehkä em. tulee vastaisuudessa näkemään myös minun suustani. Tunnettuahan on että mielenterveyspotilailla on huonot hampaat. Onneksi ei pudonnut näkyvillä oleva hammas!

Ei kommentteja: