perjantai 12. helmikuuta 2010

kommentoijia

Ihmettelen miten mun muuttosuunnitelmani herättävät joissain ihmisissä tarpeen kommentoida voimallisesti asiaa. Eräskin ihminen sanoi, että mummonmökkiin sä et sit mee. Tuntuu kuin muut ihmiset tietäisivät paremmin, mikä on mulle hyväksi kuin minä itse. (Onhan mahdollista että he tietävätkin.) Joillekin on käsittämätöntä, että haluan muuttaa Porista pois. Niinkuin muuttaisin toiseen maahan. Eräs ihminen toi esiin, että jos mulle tulee masennus enkä jaksakaan lämmittää huusholliani. Jos alan ajattelemaan sillä tavalla, en voi tehdä mitään. Oli aika jolloin otin masennuksen mahdollisuuden jatkuvasti huomioon, mutta onneksi olen päässyt siitä.

On tosiasia että masennus on minussa olemassa ja se pysyy pois lääkityksellä. Nyt juuri olisi otollinen tilaisuus masentua, kun elämä on vaiheessa ja varsinkin kun mua jatkuvasti vituttaa se, etten pääse kulkemaan minnekään vaan olen sidottu kotiini, kun ei ole autoa. Toisaalta masennus voi tulla sitten, kun kaikki asiat ovat järjestyksessä ja olen muuttanut. Kaikenkaikkiaan elämänmuutos voi aiheuttaa masennuksen. Nyt on muutoksen aika, tulee mitä tulee. Toisaalta ajattelen hiukan taikauskoisesti, että nyt olisi aika minun elämässäni siihen, että joku asia menisi niin kuin haluaisin. Aivan yhtä hyvin kaikki voi mennä toisinkin.

edit. Pellon pientareella-blogissa on mielestäni myös tähän asiaan sopivia ajatuksia.

5 kommenttia:

Pirstale kirjoitti...

Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Masennus voi tulla ja mökki jäädä lämmittämättä, mutta ethän sä nyt sitä pelätessä voi jättää unelmaasi toteuttamatta. Voi myös hyvin käydä, että sen toteuttaminen pitää syvemmän masennuksen loitolla! Et mielestäni vaikuta yhtään sellaiselta ihmiseltä, jonka pitäisi epäillä omaa harkintakykyään niin paljon, että ottaisi tuollaisia kommentteja harkinnan piiriin. Tsemppiä!!!

Hallatar kirjoitti...

Aina on olemassa ihmisiä, jotka "tietävät" asiamme paremmin kuin me itse. =)

Ainakin sellaisia on paljon jotka jäkiviisaana tokaisevat, kun jotain erityistä on tapahtunut:
mitäs minä sanoin!

Huoh.


Mie sanoisin että kuuntele sydäntäsi. <3

liskonainen kirjoitti...

meissä jokaisessa asuu pieni f-koodi.

minun icd koodini on ollut jo kymmenen vuotta f32.11. se ei siitä muuksi muutu, vaikka hyvää tarkoittavat yrittävät "suojella": älä nyt tee sitä tai tätä, jaksatko varmasti, entä jos...

"pidä pääsi pystyssä tyttö, älä anna niiden masentaa, pysy rohkeana..." tälleen veisasi mikko alatalo ammoin viimeinen lehmipoika-levyllään. minusta tuo on hyvä ohjenuora.
sitä siis noudatamme ja syömme kiltisti pöpipastillimme.
eikös vaan?

ja muutamme mummonmökkiin jos se tuntuu omalta ja oikealta. siis itsestä.

Niina kirjoitti...

Kiitos rohkaisevista kommenteista.

Maelka kirjoitti...

Mummonmökissä sielu lepää ja ruumis kärsii...suosittelen.Kyllä mekin tänne omaan mummonmökkiimme muutamme vielä ihan vakituisesti asumaan. Ja mielummin ennemmin kun myöhemmin. Elämä jää elämättä, jos liikaa mietti "mitä jos".