tulevaisuus?????

Ostin tänään itselleni Paulo Coelhon Ilo -kalenterin. Kansi oli niin piristävän oloinen, samoin sisältö. Siellä on mietelauseita hänen kirjoistaan. Ajattelin, että jospa ottaisin tavakseni ensi vuonna miettiä joka päivä yhden asian, joka on ollut hyvin sinä päivänä.

Olin terapiasssa. Mulla on ollut ajatuksena, jos voisin uuden vuoden jälkeen mennä sairaalaan huilaamaan joksikin aikaa, jos tämä masennus jatkuu edelleen. Sain tietää, ettei nykyään enää onnistukaan, että pääsisi keskussairaalan psykiatriselle osastolle, koska siitä on tehty nimensä mukaisesti yleissairaalapsykiatrian osasto eli potilailla on myös somaattisia sairauksia. Seuraava vaihtoehto olisi mennä Harjavallan sairaalaan, jonne todellakaan en suostu menemään. Raumalla on myös pieni psykiatrian osasto. Jos tilanne vuodenvaihteen jälkeen on samanlainen, pitää miettiä mitä teen. Tuli sellainen olo kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Pakko tässä on jotenkin pärjätä itsekseen. Kunhan nyt selviäisin joulusta ilman suurempia ongelmia.

Viisas terapeuttini totesi, että mun pitäisi löytää itselleni mielekästä tekemistä. (Olin jossain vaiheessa valittanut hänelle turhautumistani.) Tytöt eivät enää oikeasti tarvitse mua samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Jotenkin tuntuu, että vanhat harrastukseni eivät välttämättä kanna, ei ainakaan kirjapiiri. Olin eilen Hyviksellä, jossa oli vuosikokous. Kokouksessa mut valittiin yhdistyksen sihteeriksi. Tämä asia piristi mieltäni jonkin verran. Pääsen aivan uusiin kuvioihin. Koska en ole ennen ollut missään yhdistystoiminnassa, MTKL kouluttaa ihmisiä näihin tehtäviin. Koulutus ja kaikki siihen liittyvä, matkat ja yöpyminen on ilmaista. Odotan tutustuvani uusiin ihmisiin, ehkä pääsen liittokokoukseen jne. Olen aika hyvilläni asiasta. Kun ajattelin tulevaisuuttani, aikaisemmin tuntui ettei ole mitään odotettavaa, nyt on jotain, kaiken lisäksi sellaista, joka kiinnostaa mua ja jossa tiedän pärjääväni. Kunhan nyt nousen tästä masennuksen alhosta. Kaiken kaikkiaan ihmiselle tekee hyvää, että hänellä on jotain odottamista tulevaisuudessa.

Olen tänään miettinyt myös unelmia ja niiden toteutumista. Kerroin eilen haaveilevani asumisesta vanhassa puutalossa. Mietin tänään, että jos oikein sanon maailmankaikkeudelle tms. (ennen olisin sanonut Jumalalle, mutta en enää usko siihen) oman toiveeni, ehkä se voisi joskus tulevaisuudessa oikeasti toteutua. Olen niin pitkään haaveillut asiasta. Jotkut ystävistänikin ovat sitä mieltä, että mun kuuluisi asua puutalossa. :) Niin kauan kuin tytöt asuvat kotona, pysytään tässä asunnossa, jossa kaikki on ihan ok.