joululahjoja

Iinuska kyseli blogissaan parasta joululahjaa. Sain kolme joululahjaa. Tytöiltä uuden Viivi ja Wagner -sarjakuva-albumin. Itseltäni sain kaksi kirjaa. Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia, jota olen aloittanut ja joka tuntuu mielenkiintoiselta. Toinen kirja on Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa. Tästä olen kuullut ja lukenut hyvää palautetta. Hustvedt (miksi pitää olla näin vaikea nimi?) ja Auster ovat aviopari. Tästäkin syystä on mielenkiintoista lukea heidän uusimmat kirjansa. Kummatkin ovat mulle kirjailijoina uusia tuttavuuksia.

Iinuskan blogissa on myös kuva heidän joulukinkustaan. Minussa heräsi kateus kuvan nähdessäni. Nimittäin... 14 vuoteen ekaa kertaa ostin meille joulukinkun, sellaisen Poutun pikkukinkun (2 kiloa. Äiti tietenkin sanoi, että miksi ostit niin suuren. grrrr). Vesi kielellä ajattelin, miten aattoyönä saisin syödä kinkkua ruisleivän päällä kotikaljan kera. Enpä syönyt kinkkua kuin kaksi suupalaa. Eräs ystäväni kertoi joskus, miten nykyisin lihatuoteita valmistetaan. Kaikki sopivat (ja sopimattomat) lihanosat mössätään yhteen, laitetaan verkkoon ja paistetaan. Jos ostat kaupasta lihaleikkelettä, harvassa näkyy läskiä tästä syystä. Meidän joulukinkkumme oli valmistettu samalla menetelmällä. Ihmettelin, kun se oli ihan pehmeän tuntuinen sulatuksen jälkeen. Sama pehmeys oli tallella paistamisen jälkeen. Kinkku hytkyi, kun sitä leikkasi, rakenteeltaan se muistutti kuohkeaa kakkua. YÄK! Äiti söi muutaman siivun ja Saara vei loput mennessään joulukylään tuliaisiksi koirille. Tildalle en halunnut sitä syöttää muutamaa palaa enempää, koska se ei ole tottunut noin tuhtiin ruokaan.