Taistelen vastaan! P***le! Nimittäin masennusta, joka kaikesta huolimatta tuli. Olen miettinyt, elääkö tämä sairaus mussa täysin omaa elämäänsä. En keksi mitään, miksi nyt olen jälleen xxx:n kerran masentunut. Kolme kuukautta meni hyvin. Joku vuosi laskin, että vuodessa oli kolme kuukautta ilman masennusta.
Tämä sairaus on tosi raskas, kun ei koskaaan voi etukäteen sanoa missä kunnossa on parin kuukauden kuluttua. Olin niin innoissani hyvästä olosta, että ajattelin sen jatkuvan eteenpäinkin. Oloni ei missään vaiheessa muistuttanut hypomaniaa, oli vain tavallinen hyvä olo. Tunsin pitkästä aikaa olevani minä. Sain tuosta vaan tehtyä kaikenlaista tavallista, minkä pohtimiseen menee masennuksessa paljon aikaa ja voimavaroja, esim tiskikoneen täyttämiseen. Pitäisi sitä ja tätä... Nyt sain vain tein tuosta noin.
En tiedä kannattaako taistella. Olisiko parempi vaan antaa periksi ja olla masentunut. Jos olen rehellinen, olen monia kertoja taistelut masennusta vastaan. Sekin kuluttaa voimia, jotka masentuneena ovat vähäiset. Vielä kuitenkin saan vaatteet päälle ja päivä kuluu jotenkuten. En vaan halua tätä pahaa oloa elämääni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Itse tänään kerroin ventovieraalle huoliani ja hän kuunteli. Ihan oikeasti. Se tuntui hyvälle.
Lähettäisin siulle voimia jos voisin.
*yrittää ainakin*
Ei tää kyllä mukavaa ole, sen tiedän. Mulla on ollut vain tämä masennus, joskus toivoisin että saisin vähän maniaakin maistaa. Ihan vähän vain.
Luulin, että onnistun vähentämään lääkitystä, vaan takapakkia tuli ja nyt taistelen tään kohonneen verenpaineen kanssa, joka todennäköisesti taas johtuu masennuslääkkeestä. Voi että risoo.....
Voimia sulle!!!
Jos haluat jotain piristystä niin ainakin mua huvitti, kun J. tuli tossa tähän koneelle ja katto että vauhtia ja alamäkeä, onkse joku laskettelublogi ja silmät kiilui (oli just nytkin viikonloppuna laskettelemassa). Sanoin että ei nyt ainakaan mitään hiihtovälineitä esitellä ;) Joutui sitten vähän pettymään. Ja mitä se luulee että mä lukisin jotain laskettelublogeja koska vihaan laskettelua :D
Jaksamisia!
A-R toi oli hyvä juttu. Laskettelublogi sopiikin mulle hyvin.
Nina hyvä !
Sitten vaan taas lasketellaan vai mitä.
Niin, meitä on monia, en tiedä lohduttaako se yhtään.
Voimia sulle, kirjoittelethan kuulumisia.
Olen seurannut kuulumisiasi. Tekisi mieli soittaa, mutta mulla jäi puhelin mökille. En oikein löydä sanoja tällaisella foorumilla. Sympatiaa.
Liisa
Lähetä kommentti