torstai 2. huhtikuuta 2009

kaatopaikalla

Kaksinaista tuo työnhaku. Ekana päivänä, kun joku olisi voinut soittaa, toivoin että kukaan ei soittaisi. :) Mulla olisi kunnolla aikaa mennä töihin vasta huhtikuun 20 pv:n jälkeen. Olisi kiva saada ylimääräistä rahaa kesää varten.

Kävin ekaa kertaa Porin Hangassuon kaatopaikalla. Saaran vanhaa huonetta remontoidessani revin seinistä paneeleita, jotka ovat siitä saakka maanneet hangessa. En kehdannut laittaa niitä taloyhtiön roskiin, vaikka kaverit olivat sitä mieltä, että sinne vaan. Tänään vein ne auton perässä kaatopaikalle. Jotenkin ajatelisi, kun näkee kolmen työntekijän seisoskelevan jättisuuren puukasan vierssä, että kyseiset miehet tekisivät töitä ja tulisivat esim. auttamaan kuormaa tuovaa naisihmistä. Mutta ei. Miehet katsoivat rauhassa sivusta ja jatkoivat juttujaan, kun tyhjensin auton perää ja heittelin lautoja kasaan. Eivät p***leet edes tervehtineet. Ajaessani pois ajattelin, että joillakin kaupungin työpaikoilla on vielä näämmä aikaa seisoskella. Onkohan siellä liikaa ukkoja? No, pääsin laudoista eroon ja unohdan laiskat äijät.

2 kommenttia:

Hallatarinoita kirjoitti...

Auts!

Niitä miehiä ei ollut kotona äiti opettanut kohteliaaksi naisille... =)

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Kuulostaa niiiin tutulta tuo työn hakemisen kaksinaisuus. Sitä kamppailua olen itse tehnyt jo vuosia.Toivon ja en toivo.
Työkkäriin meno aina oikein pelottaa minua, olen päivärahalla tällä hetkellä.
Kävi niin tai näin, toivon sen olevan parhain päin sinulle.