uusi lehti

On ollut hiljaista täällä blogissa. Viime viikon olin aikamoisessa flunssassa, joten ei huvittanut istua koneen äärellä.

Olin viikonlopun Seinäjoella Mieli Maasta -ryhmänohjaajakoulutuksessa. Siis muutaman viikon välein samantapaisella kurssilla. Etukäteen katselin, että on samanlaisia aiheitakin kuin aiemmalla kurssilla. Mitenkähän jaksaisin. aiheita käsiteltiin eri tavalla, siksi jaksoin ja opin. Kurssi oli antoisa, vaikkakin kovin raskas, koska kahden vuorokauden aikana käsiteltiin tiiviisti ryhmän työskentelyyn liittyviä asioita. Kotiin tullessani olin aivan poikki. Makasin vain sohvalla pää tyhjänä.

Viikonlopun aikana selkeni tavallaan, että mun elämässäni on kääntymässä uusi lehti. Olen jo pari vuotta miettinyt, mitä alan tehdä tyttöjen lähdettyä. On ollut vahvasti sellainen tunne, että nyt alkaa mun oma elämä. Voin tehdä mitä haluan enkä ole sidottu keneenkään. Viime kesänä ajattelin, josko se olisi kirjoittamista. Voi olla sitäkin, mutta ehkä sitäkin tärkeämmäksi tuntuu nousevan toimiminen mielenterveystyössä vapaaehtoisena, sekä järjestötyössä että ryhmänohjaajana. Tässä työssä voin käyttää hyväkseni opettajan koulutustani ja sitä kautta tulleita taitoja ryhmän ohajaamisesta. Järjestötyö tuo mukaan älyllisiä haasteita.

Kun Salli noin vuoden päästä lähtee kotoa, mulla on olemassa toimiva sabluuna omaa elämääni varten. Luulen että keramiikka jää taka-alalle, ehkä yritän päästä työnväenopistossa puutyön alkeisiin. Lisäksi on löytynyt uusi ihmissuhde, josta toivon tulevan tärkeä osa elämääni.