keskiviikko 19. elokuuta 2009

ihmetyttää

Olen kuullut tarunhohteisia juttuja naisista, jotka ovat kohdanneet elämänsä miehen, kun heidän kotiinsa on tullut kodinkonekorjaaja, keittiökaapistojen asentaja tai sähkömies. Taannoin terapeuttini kertoi mulle parista, jotka olivat tavanneet Prisman pullopalautusautomaatilla. Vaikka kuinka olen eri kaupoissa pulloja palauttaessani vilkuillut hymyillen ympärilleni, ei ole flaxi käynyt. Tänään kävi pesukoneenkorjaaja eikä meille syntynyt romanssia. Onneksi mulla on vielä mahdollisuus, kun tulevaisuudessa teetän pesuhuoneessa remontin. Pesukone toimii taas pitkän tauon jälkeen, mikä ilahduttaa hassulla tavalla. Eräs ystäväni totesi, että olin saanut mahdollisuuden kasvaa ihmisenä, kun osasin iloita toimivasta pesukoneesta kotona. virn*.

Eilen kuulin asian, joka pyörii mielessäni vielä tänäänkin. Erään pariskunnan arveltiin menneen naimisiin ratkaistakseen parisuhdeongelmansa. Olen kuullut ihmisten hankkivan lapsia kyseisestä syystä. Naimisiinmeno oli mulle uutta. Onneksi olin jo kerennyt onnitella kyseistä pariskuntaa.

12 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Minun sisareni meni keväällä naimisiin elämänsä ensimmäisen "vakavan" seurustelusuhteen päätteeksi. Kovin nuorena se ei tapahtunut, koska sisko täyttää pian 40v ;-)

15 vuotta hän on myös hakenut koulutustaan vastaavaa työtä - turhaan.
Nyt, kun hän jo luovutti siinäkin asiassa ja muutti Helsingistä maalle, hyvin syrjäiselle seudulle asumaan, hänelle tultiin oikein kotiin saakka tarjoamaan koulutusta vastaavaa työtä
käsityön ja taideaineiden opettajana.

Älä siis menetä toivoasi. Iloisia ja ihmeellisiä asioita tapahtuu - joskus.

Anonyymi kirjoitti...

Päivän piristys, tua postauksesi.
=)
Jo vain moon kans orottanu yhyres jos toiseski paikkaa, sitä elämäni miästä, muttei oo viä osunu kohorille.
Tua pulloautomaatti oli aiva uus paikka.
Mä niin harvoon palauttelen pulloja. Yleensä annan ne jäläkikasvulle, ku se tää käy.
Jos ny niitä tyhyjiä limsapulloja on eres siunaantunu.
-SatuSanna

Niina kirjoitti...

Millan. Kiitos rohkaisusta. Jälleen kerran.

Niina kirjoitti...

Satusanna. Nyt vaan kaljaa juomaan ja Äs-markettiin pulloja palauttamaan.

Palaga kirjoitti...

Eräs ystäväni tapasi elämänsä miehen roskiksella, rivitalossa tietty. Täytyy myöntää, että lesken silmätkin ovat vilkuilleet ohikulkevia, vaan ei ehkä vielä ihan sillä silmällä.

Tsemppiä, jos vaikka kohdalle nurkan takaa osuisi!

Niina kirjoitti...

Palaga. Tän rivitalon miehet on jo katsastettu ja varatuiksi todettu. ;)

Krisse kirjoitti...

:-) hyvää kannattaa odottaa...

Niina kirjoitti...

Ehkä mun pitäis alkaa kiertää tän kaupunginosan muiden rivitalojen roskiksia... ;)

Inkivääri kirjoitti...

Heh, mielenkiintoinen syy naimisiinmenolle, oliko ongelmana liian avonainen suhde;) Silmät kannattaa meikata ja pitää auki aina, kun astuu ovesta ulos - koskaan ei tiedä milloin elämäsi mies tulee vastaan:) Ja minä teen sen joka päivä, koska elämäni mies astuu vastaani useamman kerran päivässä8)

Anonyymi kirjoitti...

40 vuotta sitten kannoimme nykyisen puolisoni kanssa Helsingissä mielenosoitusbanderollia toisillemme tuntemattomina toinen toisessa toinen toisessa päässä. Yhdistävä tekijä tuokin, muttei suunniteltu.

Niina kirjoitti...

Olen iloisesti yllättynyt tähän bloggaukseeni kohdistuvista kommenteista.

Inkivääri. Olen liian laiska meikkaamaan. :(
En tarkemmin tiedä ko. pariskunnan ongelmista.
Sananjalka. Mielenkiintoista.

joulutar kirjoitti...

Mutta huulipunaa jaksaa aina laittaa... ;;))