lauantai 20. helmikuuta 2010
pantteri ei luovu pilkuistaan vai miten se meni?
En ole vuoteen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jota pidin ystävänäni. Syksyllä 2008 tapahtui useasti niin, että hän "unohti" sovitun tapaamisen, kun tulikin mielenkiintoisempaa seuraa. Lakkasin pitämästä häneen yhteyttä, eikä hänestäkään kuulunut mitään. Laitoin sentään vielä joulukortin hänelle. Nyt talven aikana olemme vaihtaneet muutaman sanan tavatessamme kaupungilla. Maanantaina juttelimme kirjastossa ja sovimme, että hän tulee tänään illalla maistelemaan irlantilaista viskiä luokseni. Ja kuinkas kävikään, kun soitin hänelle äsken tullessani kotiin. Hän meneekin tanssimaan jonkun ystävänsä kanssa, joka oli viikolla käynyt hänen työpaikallaan juttelemassa asiasta. Jälleen hän sopi päällekkäin asioita ja minä jäin toiseksi. Sovittiin että soitellaan viikolla, jos tavattaisiin. Minä en enää soita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Siis voi pjerse! Tuollainen on niiin syvältä ja käsittämätöntä. Näemmä pilkuistaan ei eräät pääse, eikä taida kyseinen ihminen edes tajuta, millaiset pilkut hänellä on.
Unohda koko ihminen, hän tuskin muuttuu. Itse lopetin muutama vuosi sitten yhteydenpidon entiseen hyvään ystävääni, koska hän peruutti tapaamisemme aina viime tingassa.
Unelmien mummonmökin kautta saavuin tänne nyt ensi kertaa ja heti piti lukea näitä juttujasi vaikka kuinka pitkään, olivat niin mukavia ;o)
Lähetä kommentti