vauhtia ja alamäkeä: Ahlströmillä

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ahlströmillä

Ystäväni Tuutikki on masentunut. Minulla on paha mieli hänen puolestaan, koska muistan hyvin, millaista on olla vaikeasti masentunut. Vein hänet ajelulle ja pienelle kävelylly Ahlströmille Noormarkkuun. Alue on mielestäni yksi kauneimpia Satakunnassa.

6 kommenttia:

Mk kirjoitti...: Ystäviä tarvitaan aina, varsinkin masentuneena on hienoa kun joku jaksaa kulkea rinnalla.

Saisikohan joskus aikaiseksi tutustua tuohon paikkaan, vaikuttaa kiinnostavalta.; 18. huhtikuuta 2010 klo 10.54
Millan kirjoitti...: Onpa todella upeita rakennuksia..ja miten rohkaisevaa onkaan lukea, kuinka puhut masennuksestasi tällä hetkellä menneessä aikamuodossa..; 18. huhtikuuta 2010 klo 11.38
Niina kirjoitti...: Tapasin tänään viimeisen kerran terapeuttini. Olen vain roikkunut mtt:n kirjoilla pari vuotta enkä ole käynyt siellä. Oli hienoa kun sain kertoa hänelle viimeisiä kuulumisia ja myös todeta, että masennus on toistaiseksi ohi. Hänellä on ollut valtava positiivinen vaikutus elämääni, suurempi kuin kellään muulla.; 19. huhtikuuta 2010 klo 11.15
Anonyymi kirjoitti...: Ihania kuvia entisestä kotikunnastani.
-SatuSanna; 20. huhtikuuta 2010 klo 13.30
Niina kirjoitti...: SatuSanna. Ai sinäkin olet asunut Noormarkussa. :); 21. huhtikuuta 2010 klo 10.58
Anonyymi kirjoitti...: Juu, asuin vuosina 1985-1991.
-SatuSanna; 21. huhtikuuta 2010 klo 12.10