sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ahlströmillä

Ystäväni Tuutikki on masentunut. Minulla on paha mieli hänen puolestaan, koska muistan hyvin, millaista on olla vaikeasti masentunut. Vein hänet ajelulle ja pienelle kävelylly Ahlströmille Noormarkkuun. Alue on mielestäni yksi kauneimpia Satakunnassa.






6 kommenttia:

Mk kirjoitti...

Ystäviä tarvitaan aina, varsinkin masentuneena on hienoa kun joku jaksaa kulkea rinnalla.

Saisikohan joskus aikaiseksi tutustua tuohon paikkaan, vaikuttaa kiinnostavalta.

Millan kirjoitti...

Onpa todella upeita rakennuksia..ja miten rohkaisevaa onkaan lukea, kuinka puhut masennuksestasi tällä hetkellä menneessä aikamuodossa..

Niina kirjoitti...

Tapasin tänään viimeisen kerran terapeuttini. Olen vain roikkunut mtt:n kirjoilla pari vuotta enkä ole käynyt siellä. Oli hienoa kun sain kertoa hänelle viimeisiä kuulumisia ja myös todeta, että masennus on toistaiseksi ohi. Hänellä on ollut valtava positiivinen vaikutus elämääni, suurempi kuin kellään muulla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia entisestä kotikunnastani.
-SatuSanna

Niina kirjoitti...

SatuSanna. Ai sinäkin olet asunut Noormarkussa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Juu, asuin vuosina 1985-1991.
-SatuSanna