lapsuudenystävä

Kuten edellisen bloggauksen kommenteissa totesin, pakot ovat joskus hyviä. Olin eilen lapsuudenystäväni kanssa Raision Ikeassa. Itse en ostanut juuri mitään, hän senkin edestä uuteen kotiinsa. Tärkeintä oli kuitenkin saada olla yhdessä. Hän on asunut viimeiset 11 vuotta niin kaukana, että olemme nähneet pikaisesti kesäisin. Nyt on mahdollisuus luoda ystävyyssuhdetta uudelleen. Päivän aikana huomasin hänen muuttuneen. Toki hänen elämäntilanteensakin on erilainen. Hän on naimisissa kiireisen miehen kanssa, minä eronnut. Hän etsii töitä, minä olen jo pois työelämästä. Minun lapsistani toinen on jo muuttanut pois kotoa ja toinenkin lähtee vuoden sisällä, hänen nuorimmaisensa käy esikoulua. Olemme kuitenkin samanikäisiä. Myös minä olen muuttunut ajan kuluessa, onneksi. Iloitsen että meillä on jälleen mahdollisuus tavata useammin ja jakaa elämäämme.

Tänään pakotin itseni pesemään ikkunat ja verhot, joihin en ole jaksanut koskea pariin vuoteen. Pakottaminen onnistui, koska aamulla ei ollut paha olo. (Jo maanantaina suunnittelin samaa asiaa, mutta en pystynyt.) Ehkä eniten kuitenkin vaikutti uni, johon heräsin. Merkillistä miten unessa voi tulla lohdutetuksi. En muista nähneeni vastaavanlaista unta aikaisemmin.

Huomenna pakottaudun keramiikan pariin raku-kurssille.