Poltan
kynttilöitä ja kärsin pimeydestä. Haluaisin ulos
jouluvalot, mutta en jaksa mennä ostamaan niitä. Tuleva joulu ei jaksa kovin paljon innostaa, viime vuosina jostain syystä joulusta on mennyt hehku. Ehkä se johtuu tästä
jokavuotisesta masennuksesta. Kummallista kyllä olen jaksanut lukea ja kutoa. Sain juuri luettua
Henning Mankelin uusimman 700
sivuisen kirjan Kiinalainen. Hyllyssä on odottamassa
lisää dekkareita. Olen kutonut läjän sukkia eräisiin myyjäisiin.
Lisää tulee varmaan koko ajan.
Tykkään kovasti katsella vanhoja taloja ja haaveilla
kaikenlaista asumiseen liittyvää. (Olenkin hieman kateellinen sinulle
Joulutar asumisestasi.) Jossain syvällä sisimmässäni toivon, että jonain päivänä saisin asua vanhassa puutalossa, jossa on
kaakeli-tai pönttöuuneja sekä
puuhella.
Tekstit
3 kommenttia:
Ei joulun tarvitsekaan innostaa paljoa. Tärkeintä on ajatella, miksi vietämme joulua.
Joulun tunnelman saa hyvin pienillä jutuilla. Valitettavasti joulusta on tehty suorite, velvoite ja stressin lähde. Markkinajoulu on ristiriidassa oikean joulun Sanoman kanssa.
Oikea joulu tulee myös siten, että kutoo läjän sukkia myyjäisiin :)
Olen ollut töissä jouluna, se antoi uuden tavan katsoa ihmisten keksimää juhlaa.
Erään joulun alla murtui käteni. Siihen loppuivat joulukiireet. Joulu tuli hössöttämättä!
Siunattua adventin aikaa ja joulun odotusta t. Riitta :)
Minulla täällä päivät menevät kyllä ihan saamatta mitään aikaan, mutta kieltämättä, oon täällä onnellinen. Mutta kun se ei riitä -olo on silti yksinäinen koska ihminen tarvii toista ihmistä.Sitä paitsi mietin sitä miten jaksan joulun järjestelyt...oon luvannut joulun täällä lapsilleni.
Rakastan villasukkia, osaisinpa tai saisinpa aikaiseksi kutoa!
Joulutar. On totta että aika on pitkää, kun on yksin. Et ole vielä löytänyt itsellesi seuraa? Ko. syystä aion loppuelämäni pysyä näillä nurkilla. Vaivoin olen vuosien kuluessa saanut itselleni jonkinlaisen sosiaalisen verkoston. En jaksa enää lähteä luomaan uutta sellaista.
Lähetä kommentti