lääkelopetus

Olen ehkä jo aikaisemmin kertonut, että multa lopetetaan lääkityksestä Deprakine. Nyt on jäljellä 500 mg, jonka saan jättää pois ensi maanantaina. Sen jälkeen ei ole enää yhtään Deparakinea. Olen syönyt sitä 5½ vuotta. Turhaanko? Siltä hiukan tuntuu, koska mitä vähemmän on lääkettä, sen parempi olo mulle on tullut. (Tällä en halua rohkaista ketään omin päin lopettamaan lääkkeitä. Tämä lääkepoisto tapahtuu täysin lääkärin ohjeiden mukaan.) Vähennys on selkeästi vaikuttanut nukkumiseen. En tahdo saada illalla unta, joten olen ottanut avuksi Tenoxin. Tein siitä ison ongelman itselleni, mutta terapeuttini sai mut uskomaan, että se ei ole mikään ongelma, vaikka söisin Tenoxia lopun elämäni. Huono nukkuminen on suurempi ongelma. Parina viime päivänä myös aamu-unet ovat lyhentyneet. Aikoinaan kun Deprakine aloitettiin, rupesin nukkumaan 10-11 tuntia yössä. Parina aamuna olen herännyt jo klo 8 entisten klo 10-11 sijaan. Haaveilen vielä Seroquelin lopettamisesta. Nukkumiseen haluan Azonaa, jota söin vuosia ja joka on hyvä lääke eikä lihota. Tammikuun alussa tapaan eri lääkärin kuin joka on mua tähän saakka hoitanut. Voin hänen kanssaan jutella näistä asioista.

Kävon eilen ostamassa itselleni kaksi lahjaa, kirjoja tietenkin. (Nimet kerron teille vasta joulun jälkeen.) Näin varmistin, että saan enemmän kuin yhden lahjan, joka on tyttäriltäni ja jonka jo tiedän, koska toivoin sitä itse. Näiden lisäksi tilasin eilen Natalie Goldbergin kirjoitusoppaita. Toissapäivänä mulla oli ekaa kertaa kesän jälkeen sellainen olo, että voisin kirjoittaa jotain. En vain tahdo saada otetta kirjoittamiseen eikä asialla muutenkaan ole kiire, kerkeän hyvin uuden vuoden jälkeen. Uskon että Natalie Goldberg auttaa mua asiassa.

Odotan rauhallisella ja hyvällä mielellä joulua. Huomenna käyn ostamassa kuusen ja hakemassa kaupasta ei-pilaantuvia juttuja. Viikonloppuna siivoan ja teen hiukan ruokaa. Ennen kaikkea nautin olostani, ei ahdista enkä ole masentunut!