Väsynyt ja allapäin.
Luin eilisen blogitekstin Hyviksen hallituksen kokouksessa. Muut kehottivat minua tarjoamaan sitä Satakunnan Kansan yleisönosastolle. Muokkasin hieman kirjoitusta ja lähetin sen sinne. Tämän päivän lehdessä oli uutinen siitä, että sairaanhoitopiiri suunnittelee säästöjä mm. sulkemalla nuosisopsykiatrian osaston joka toinen viikonloppu. Kirjoitukseni on siis ajankohtainen.
Näiden asioiden miettiminen on tuonut mieleeni sen kerran, kun olin Harjavallan sairaalassa. Jos en olisi osannut pitää puoliani, minut olisi lääkitty sairaaksi. Ehkä olisin itsekin jonain päivänä päätynyt asumaan pienryhmäkotiin. Nyt iloitsen kauniista kodistani ja pihasta.
Tosiasia nykypäivän Suomessa on, että psykiatrisissa sairaaloissa vallitsee hoitajien ja lääkärien mielivalta. Potilaita lääkitään sen mukaan, kuka lääkäri sattuu mitäkin lääkkeistä ajattelemaan. Suurin osa potilaista uskoo lääkärien tietävän, mikä heille on parhaaksi, vaikka jokin lääke tekisikin huonon olon. Potilaiden vapauksia ja ihmisoikeuksia rajoitetaan pahemmin kuin vankiloissa. Zombeiksi lääkityt ihmiset eivät kykene reagoimaan hoitoonsa. Jos he vastustavat sitä, se katsotaan hoitokielteisyydeksi, josta seuraa vapauden riisto. Jne.
Olen paljon ajatellut omaa diagnoosiani viimeisen kuuden vuoden ajalta. Minullahan on sen mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi II. Sen mukaisesti minua on hoidettu. Nyt kun sairauteen liittyvä lääkitys on purettu, oloni on loistava. Olen normaali oma itseni ja koen erilaisia tunteita. Ystäväni ovat hämmästelleet muutosta. Olen miettinyt, tekivätkö lääkkeet minusta sairaan. Lääkäri jonka kanssa viimeksi juttelin, oli sitä mieltä että tilanne, jossa minut diagnosoitiin 2-suuntaiseksi, oli sellainen joka saattoi johtua reagoimisesta liian nopeaan mielialalääkkeen nostoon. Terapeuttini on koko ajan ollut sitä mieltä, ettei minulla ole ko. sairautta. Hänen mukaansa aloin diagnoosin muututtua käyttäytyä sen mukaisesti. Nyt olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tällä hetkellä ajattelen kärsiväni toistuvasta masennuksesta. En suostu enää olemaan bipo. Mitenkähän MTK:n papereihin saisi muutettua diagnoosini, ettei minua vastaisuudessa hoidettaisi väärin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Se on kyllä pelottavaa, miten vaikeata diagnooseja on saada muutettua. Minulle vastattiin kerran, kun pyysin korjausta ilmiselvään virheeseen, että ne ovat virallisia asiakirjoja, eikä niitä voi jälkeenpäin muuttaa.
Äitini kanssa nauroimme vatsamme kipeiksi, kun yhteen hänen epikriisiinsä oli joku kirjoittanut, että potilaalta löytyi prostata (eli eturauhanen). Jos semmoinen hänellä on, niin hyvin on pysytellyt piilossa kaikki nämä vuodet..
Mutta vakavasti puhuen on järkyttävää, miten suuri valta lääkäreillä on muovata potilaiden elämää...
Lähetä kommentti