Luumupuu kukkii.Olen tänään miettinyt syrjäytymistä. Sairastuin, sairastin aikani ja minut todettiin työkyvyttömäksi. Tuntuu kuin identiteettinikin olisi viety, koska osa siitä liittyi vahvasti työhön. Sopeutumiseen meni 8 vuotta, en tiedä olenko vieläkään täysin hyväksynyt tilannettani. Edelleen hapuilen ja kyselen, mitä voisin tehdä. Eri aikoina on ollut erilaisia asioita, joista olen luullut tulevan uusi työ. Ja pah! Omaan työhöni en kykene, mutta haluaisin jossain käyttää koulutustani ja kokemuksiani. Ei taida kukaan tarvita, kun samaan aikaan laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle. En kuitenkaan anna periksi, siksi olen ensi viikon kurssilla.
Hyvää viikkoa kaikille.
Tekstit
2 kommenttia:
Upeita, hyvin onnistuneita kuvia puutarhastasi. Katselisin niitä enemmänkin.
Liisa
Työn suhteen minulla on kovasti samantapaisia ajatuksia. On rohkaisevaa lukea, että sinä olet löytänyt paikkasi vapaaehtoistyössä. Vertaistuksi on arvokas asia..
Lähetä kommentti