Koti on nyt myynnissä. Uusi on varattuna. Kaikki tapahtui lopulta nopeasti. Asiat myllersivät mielessäni muutaman viikon. Nyt jännitän kuinka nopeasti kotini menee kaupaksi ja koska pääsen uuteen asuntoon ja saan alkaa laittaa sitä kodiksi.
Kävin katsomassa yhtä ihanaa vanhaa taloa metsän syrjässä. Viikon verran haaveilin siitä. Kuvittelin itseni lämmittämässä uuneja, keittämässä aamulla puuroa puuhellalla ja leipomassa leivinuunilla. Kesäisin olisin touhunnut puutarhassa. Näin itseni lämmittämässä puusaunaa ja istuskelemassa jäähyillä pihalla. Naapuriin ei näkynyt, vaikka olikin lähellä.
Lopulta tajusin, ettei minusta ole niin suureen elämänmuutokseen. Voin edelleen nauttia vanhoista torpista lukemalla sisustuslehtiä.
Uusi asunto on kerrostalossa keskustassa. Siinä on iso parveke, jonka voin sisustaa kesähuoneeksi. Ehkä hommaan itselleni palstan, että saan tonkia maata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
No, jopas! Onnea elämänmuutokseen. Toivottavasti asiat etenevät sutjakkaasti. Minä meinaan jo ihan ratketa harmista tämän oman muuttoni viivytysten takia.
Vanhoissa torpissa on oma ihana viehätyksensä.
Tiedän.
Hyvin.
Mutta niissä voi piillä vikoja, jotka vaikuttavat vielä vuosienkin päästä tai jopa lopun ikää.
Itse ostin aikoinaan hometalon.
Siitä ei päässyt enää eroon itse byrokratian ansiosta...
Neljästä perheeni jäsenestä kolmella on astma. Yhdellä meistä on vakava homeallergia.
Nykyään voisin toimia homekoirana.
Haistan homeen...
Siksi kirpputoreillakin tulee huono oli monesti, kun joku tuo sinne homeisia esineitä myyntiin.
Onnea myyntiin.
Itse ihan vähän aikaa sitten etsimme taloa. Kotia.
Koti on koti, oli se minkälainen tahaan.
Mukavaa, että on tuommosta kivaa tiedossa:)
Mullakin on ollut tuo vanhan torpan haave, joka ei vain taida konkretisoitua koskaan. Tällä hetkellä asun likimain sellaisessa, paritalossa kyläkeskuksessa. Saa olla aika rauhassa, vaikka koti ei ole näkymättömissä metsän reunassa ja tiettyä uteliaisuutta elämänmenioani kohtaan napurustossa ilmenee.
Oon joskus asunut kerrostalossa ja meillä oli tosi kiva parveke.
Onnea uudelle kodille!
Ja toivottavasti saat vanhan myydyksi nopsaan. =)
-SatuSanna
Lienen puolet elämästäni asunut maalla, puolet kaupungissa. Molemmissa on puolensa. Kerrostalossa rakastan kauas näkemistä, taivasta, pilviä, puiden latvoja. Silloin ei tarvitse edes verhoja, olo on vapaa, kun taivaalle katsoo.
Suurimman osan elämästäni olen asunut omakotitalossa ja rivitalossa. Hiukan mietityttää viihdynkö kerrostalossa. Elämisen helppous kiinnostaa.
Onnea muutokseen!
Minä oon tullut siihen tulokseen, että joko kerrostalossa tai sitten oma talo kokonaan, nimittäin mulla on niinkuin tiedät, jotain siltä väliltä. Vanhassa talossa yhteisesti. Vaatii kompromisseja tai nieleskelyä pihan, kuistin ym suhteen aika paljon. kaikki kun haluaa omanlaisensa ja kaikki elää tavallaan...
Lähetä kommentti