kaupat

Tein tänään kaupat uudesta kodistani. Taloon liittyvistä asioista kerron blogissani täti mäjentöppäreel.

Paljon on tekemistä ennen kuin pääsen muuttamaan. Nyt saan toteuttaa omaa unelmaani.

toimintaa pitää olla

Vuokrasin tämän leffan eilen, mutta en jaksanut katsoa kuin puoli tuntia. Olen vissiin katsellut liikaa amerikkalaisia toimintaelokuvia, kun tämä tuntui pitkästyttävältä.

Kävin tänään valitsemassa keittiön kaappeihin uudet ovet. Uudessa kodissa on samanlaiset kaapin ovet kuin tässäkin asunnossa ja olen inhonnut niitä 11 vuotta. Enää en aio katsella sellaisia ovia, joista en pidä. Laitan huushollin nyt täysin oman mieleni mukaiseksi. Työpöydän tason haluan myös umpipuusta.

lamppu

Argh, että voi vessan valo kiukuttaa! Vanha hehkulamppu meni rikki ja laitoin tilalle uuden enrgiansäästölampun. Ennen kuin siihen tuli kunnolla valo, olin kerennyt toimittaa asiani. Vaihdoin toisen lampun, joka välkkyy ärsyttävästi ennen kuin se lämpenee riittävästi. Lampun pitäisi antaa palaa rauhassa eikä sammuttaa sitä vessasta poistuessa, mutta kuinka käsi automaattisesti meneekään aina katkaisijalle. Nämä kuvat otettuani katkaisin taas virran automaattisesti. aargh.

Turus

Olin alkuviikon Turussa MTKL:n kouluttajakoulutuksessa. Kun kävelin pitkin Turun katuja, mietin että olisi ollut virhe muuttaa Turkuun. Se on liian iso kaupunki minulle, liikaa ihmisiä, liikaa meteliä. Tuntisin itseni häkkiin suljetuksi eläimeksi, jos asuisin kaksiossa kerrostalossa.  Olisin tuntenut itseni yksinäiseksi Turussa, ihmisten keskellä. Pitäisi lähteä pois kotoa, jos haluaisi tehdä jotain. Olen tyytyväinen, että Turku tuntui tältä. Siellä voi käydä, mutta on hyvä tulla kotiin, maalle, hiljaisuuteen ja rauhaan.

trallallallaa

Tilasin nämä erään nettimyymälän alennusmyynnistä ennen kuin tiesin talon ostosta mitään. Nuo lehdet ja marjat maalasin itse.

Minun tarjoukseni talosta on hyväksytty ja omalle asunnolleni on löytynyt ostaja. Minä en muista koska olisin ollut näin onnellinen. Pääsen toteuttamaan unelmaani, jota olen pyörittänyt mielessä yli 10 vuotta.

mitä tarjotaan?

Kävin eilen katsomassa punaista taloa maalla. Tontti on aivan ihana. Talo on minulle sopiva ja tein tarjouksen siitä. Monenlaista pientä, ajan kanssa tehtävää remonttia on tiedossa. Voin itse tehdä paljon ja saan apua tarvittaessa. Olen täysin kyllästynyt tähän oleiluun ja odotan innolla tulevia tekemisiä. Saan laittaa kaiken itselleni ja omalla tavallani. Ihanaa!

Heräsin tänä aamuna puoli neljältä enkä ole saanut nukuttua sen jälkeen. Kyllä tämä on niin iso asia, että sen vuoksi voi hiukan valvoakin. Minun mieleni on nopea ja olen suunnitellut jo monenlaista laittamista. Tämä päivä menee hermostuneeseen odottamiseen, hyväksytäänkö tarjoukseni talosta ja mitä oman asuntoni ostaja vastaa minun hintatarjoukseen.

tenkkapoo

Nyt tuli ongelma. On kaksi mielenkiintoista taloa.



Tämä on maalla. Siinä on iso tontti omassa rauhassa. Ei ole kuin yksi naapuri, sekin vain kesäisin. Hinta on edullinen, joutuu tekemään pientä remonttia. Jos asuisin täällä, tarvitsisin autoa. Minulle jäisi ylimääräistä rahaa ja voisin jonkun verran maksaa lainaa pois.

Tämä puolestaan on Porissa, rauhallisella omakotialueella, jossa ei ole läpikulkuliikennettä ja on kävelymatkan päässä kaupungista. Tässä ei tarvitsisi tehdä muuta kuin pintaremontti. Hinta on sen verran korkea, että ei jäisi ylimääräistä rahaa. Tontti on riittävän iso.

Kummassakin on uuneja, joten voisin lämmittää puilla, mikä on minulle tärkeä asia. Haluan myös pihan, jota voin laittaa. Menen katsomaan kumpaakin.

Tänään on näyttö omasta asunnostani. Tulisi nyt ostaja. Jännittää.

täti täpinöissä

Nyt olisi kiikarissa asunto, josta oikeasti olen kiinnostunut. Hintakin on kohdallaan. Joudun jännittämään maanantaihin saakka ennen kuin näen talon sisältä. Tänään tupsahti yllättäen asunnonostaja katsomaan kotiani. Saisinkohan nyt asuntoni myytyä? Voi olla että joudun vielä syömään sanani.

pelko

Olen tutkaillut netistä yhtä taloa. Se on kaikinpuolin ihana ja sellainen kuin olen haaveillut. Hinta on hiukan liian korkea minulle, mutta ei välttämättä mahdoton. Suurin mutta on se, että sinne pitäisi jossain vaiheessa laittaa uusi keittiö. Sekään ei ole mahdotonta. Katselin netistä Ikean keittiöitä, ehkä sieltä jotain löytyisi. Hain myös tietoja paikkakunnasta.

Kaiken tämän miettimisen seurauksena huomasin, että elämänmuutos pelottaa minua aivan helkutisti. Asuntoni on myynnissä ja joskus se menee kaupaksi ja silloin muutos tulee todelliseksi. On pelottavaa, kun pitää yksin tehdä kaikki päätökset, seuraa niistä mitä tahansa. En voi sysätä vastuuta kenellekään toiselle. Menen yksin uudelle paikkakunnalle tavaroideni kanssa. Aloitan yksin uuden elämän vieraassa ympäristössä. Ei ole ketään jonka kanssa konkreettisesti jakaa eteen tulevia asioita. Kaikki pitää tehdä itse.

Olenkohan ihan viisas? Pallo on kuitenkin pistetty pyörimään.

muutoksia

Omenapuun alla Katriina pohdiskeli, miten on muuttunut sen suhteen, miten tekee kotitöitä. Olen miettinyt samaa asiaa. Minulla oli ennen siivouspäivä kerran viikossa, jolloin pesin myös vessan. Toki imuroin nykyäänkin noin kerran viikossa, koiran karvojen vuoksi. Vessan pesen, kun se näyttää likaiselta. Kerran kuussa vein matot ulos ja pesin lattiat. Kun vaihdoin lakanat, tuuletin petivaatteet ulkona. Nyt pystyn ihan hyvin laittamaan puhtaat lakanat tuulettamattomiin petivaatteisiin. Olen mankeloinut lakanat, mutta sekin on jäänyt. Perusteellisesti siivoan, kun siltä tuntuu. En koskaan jättänyt petiä petaamatta, nyt sekään ei tuota ongelmia.

Nuorempana siivosin keittiön aina iltaisin, että voin aloittaa uuden päivän siistissä keittiössä. En voinut sietää sitä, että ruokapöydällä lojui tarpeettomia tavaroita tai lehtiä. Nykyään tyhjennän tiskikoneen ja samalla saankin sen jo täyteen pöydällä lojuneista tiskeistä. Yleensä siistin tiskipöydän vasta aamulla. Tiskien joukossa on usein omenan tai appelsiinin kuoria sekä muuta roskaa. Lukemattomat lehdet lojuvat päiväkaupalla ruokapöydällä.

Miten ihmeessä nuorempana jaksoin kaiken tuon? Olenko laiskistunut vai väsyneempi kuin ennen? Varmaa molempia. Nautin siisteydestä, mutta en enää ole niin tarkka.

pähkäilyä

Kotini on jälleen myynnissä. Olin ajatellut tehdä kylpyhuoneremontin ensin ja pistää tämän sitten myyntiin. Sitten ajattelin, että jos tämä ei mene kaupaksi huhtikuuhun mennessä, teen remontin. Lopulta olen päätynyt siihen, etten tee mitään remonttia. Liikaa vaivaa.

Tällainen välivaihe on ikävä, kun ei voi tehdä muuta kuin seurata myynnissä olevia asuntoja. Jo sen päättäminen, minne haluan muuttaa, on vaikeaa. Turku olisi hyvä vaihtoehto, koska Saara asuu jo siellä ja Sallikin suunnittelee menevänsä sinne opiskelemaan, lisäksi siellä asuu muitakin sukulaisia. Turussa olisi monenlaista tekemistä ja harrastamista. Mutta. Näen itseni haahuilemassa kerrostalokaksiossa jossain Turun lähiössä - ilman omaa pihaa.

Haluaisin ehkä kuitenkin muuttaa omakotitaloon, jossa on suuri piha. Toivoisin että voisin viedä tästä pihasta mukanani muutamia kukkia ja lopulta tehdä itselleni ihanan puutarhan. Haluaisin oppia viljelemään hyötykasveja. Mummonmökkielämä on asia, josta olen haaveillut viimeiset 10 vuotta.

Teenkö järkevän ratkaisun vai teenkö sen mukaan, mistä olen haaveillut? Niin, ensiksi pitäisi tulla asunnonostaja.

Kaikille kukista ja puutarhasta kiinnostuneille vinkiksi http://www.huiskula.fi.

itsensä viihdyttämisestä

Postissa tuli tänään pari vuotta havittelemani rouva Vilijonkka-kengät (nimi on keksimäni). Nyt hinta oli tippunut kukkarolleni sopivaksi. Ihanan pehmeät jalassa.

Tänään olen miettinyt itseni viihdyttämistä. Sitähän tämä on, eläkkeellä olo. Yritän keksiä kaikenlaista tekemistä, jotta saisin aikani kulumaan suhteellisen mielekkäästi enkä täysin mökkiytyisi. Samalla toivon tapaavani mielenkiintoisia ihmisiä. (hah) Harvassa ovat 10 vuoden aikana löytämäni mielenkiintoiset ihmiset. Kaikenlaisia tuttavia kyllä on.


Tämä syrjässä olo on pakottanut viihtymään itsensä kanssa. Onneksi olen oppinut. En pelkää yksinoloa. Harvemmin tunnen itseni yksinäiseksi. Jos kärsisin yksinäisyydestä, elämäni olisi aika helvettiä.


Toivon erään unelmani toteutuvan. Itsensä viihdyttämistä sekin. Yksi olennainen osa unelmaa on kyky tulla toimeen itsensä kanssa ja olla yksin. Luulen että minulla on sellaisia taitoja.

harmaa päivä

Tällaisena sateisena, harmaana päivänä toivoisin olevani lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.

Otin asuntoni pois myynnistä. Kiikarissa ollut keskusta-asunto myytiin. En halua myydä omaa asuntoani niin ettei itselläni ole paikkaa, jonne muuttaa. Minulla kerkesi olla monenlaisia ajatuksia ja tunteita asumisesta. Olen asunut tässä kodissa 10 vuotta -kauimmin kuin missään muussa asunnossa. Olen kiintynyt näihin seiniin. Surin jo sitä etten näe keväällä uusia tulppaaneita ja muita hankkimiani sipulikukkia. Nyt saan edelleen nauttia omasta pihasta. Muuttaminen jo sinällään on rasittavaa, nyt ei tarvitse tehdä sitä. Keväällä aion tapetoida työhuoneen, uusia lattialistoja ja maalata seiniä.

lumppuja

Olemme Sallin kanssa penkoneet vaatehuoneita ja kaappeja. (Meillä on kaksi isoa vaatehuonetta.) Olen järkyttynyt, kuinka kamalasti meillä on poisheitettävää tavaraa. Yhteensä kuusi isoa jätesäkillistä lumppuja ja kirpparille meneviä vaatteita. Lisäksi varastosta löytyi monenlaista turhaa tavaraa lasten kasvettua niistä pois. Kun on tilaa, tulee säilytettyä kaikenlaista turhaa. Varmaan vielä jäikin tavaraa, mikä pitää toimittaa jonnekin. Onneksi on kierrätyskeskus, johon saa viedä turhaa kamaa eikä joudu heittämään kaikkea kaatopaikalle. Tuntui kyllä pahalta laittaa roskiin monta musiikki- ja videokasettia. Kaatopaikalla ne ovat ikuisesti. Tämä kaikki juontaa juurensa siitä, että huomenna on viimeinen autoilupäivä.

aina voi toivoa

Jos kaikki menee kuten toivon, haluan tällaisen sängyn. En näillä sisustusjutuilla ym. härpäkkeellä. Värikin saa olla toinen.

myytävänä koti

Koti on nyt myynnissä. Uusi on varattuna. Kaikki tapahtui lopulta nopeasti. Asiat myllersivät mielessäni muutaman viikon. Nyt jännitän kuinka nopeasti kotini menee kaupaksi ja koska pääsen uuteen asuntoon ja saan alkaa laittaa sitä kodiksi.

Kävin katsomassa yhtä ihanaa vanhaa taloa metsän syrjässä. Viikon verran haaveilin siitä. Kuvittelin itseni lämmittämässä uuneja, keittämässä aamulla puuroa puuhellalla ja leipomassa leivinuunilla. Kesäisin olisin touhunnut puutarhassa. Näin itseni lämmittämässä puusaunaa ja istuskelemassa jäähyillä pihalla. Naapuriin ei näkynyt, vaikka olikin lähellä.

Lopulta tajusin, ettei minusta ole niin suureen elämänmuutokseen. Voin edelleen nauttia vanhoista torpista lukemalla sisustuslehtiä.

Uusi asunto on kerrostalossa keskustassa. Siinä on iso parveke, jonka voin sisustaa kesähuoneeksi. Ehkä hommaan itselleni palstan, että saan tonkia maata.

mun o hyvä assuu Poris

Mää innostuin täst murreasiast, ko oon lukenu Äijänkäppyrän plokia. Se kirjottaa pohjanmaan murteel. En mää aina heti ymmärrä mitä se sannoo. Yks päiväki luin pitkää enneko tajusin et se kirjotti koirastaa. Äijä on kans joskus kirjottanu murteel. Jotku sannoo et Porin murre on kamala kuulost, mut ko mää olen Hesa ekskursiota lukuunottamatta asunu koko ikäni Satakunnas, ni se kuulostaa must oikei hyvält. Kävimmää syntymäs Savos ja olin yhren ko muutettii Kokemäjel. Joku espoolaine sano joskus, et mää puhun hauskasti. No, osa espoolaisist ei tiärä murteist mittää. Sen oon huamannu, et ne puhhuu sillai suhisemalla kaikki ässät. Nuaret siis. Meen Sallii välil ärsyttää kamalast ko mää käytän jotai murresanoi, mut hälleki mun Turun lähel asuva veli totes, et puhut sit porilaist.

Ko tää seutu on mul jo lapsuurest tuttuu, siks mää en oikee ossaa kuvitel itteeni Turkuu asumaa. Eikä sitä tiärä vaik turkulaiset ois luanteeltas jotenki erilaisii, ko mihi mää oon tottunu. Sillo ko mää ja mun ex-miäs valmistuttii, me miätittii jonku aikaa, jos lährettäs Itä-Suamee töihi, mää konnen ollu koskaa ollu siäl päi. Mut me tultii sit siihe tuloksee, et mitä suatta sinne mennä, ko kumminki jossai vaihees tultais tän Läns-Suamee. Niin me si pääryttii Merikarvial. Ja täytyy kyl sannoo, et siäl en sit viihtyny yhtää, oli ne sen verra erikoisii. Mut Pori on kiva kaupunki, vaik enne opiskeluja sanoinki, etten halluu koskaa assuu Poris. Sillo 70-luvu lopus Pori oli aika ankee kaupunki. No, emmää tiärä mite tää poikkee vaik jostai Kouvolast, joka kuulemma o nykysinki ankee paikka. Mut mää oon tottunu olemaa täälä. Tää o aikalail semmone maalaiskaupunki si lopult.

Tännää mää kävin pualukas Ahlaisis sill aikaa, ko Salli peuhas hevosten kans. Ajoin ensin aika matkan autol pikkutiätä ja siäl jossain korves asu ihmissii! Ko mää siäl mettäs kulji, aattelin et vois ol aika vänkä assuu iha luanno viäres, sillai et kotipihast alkas mettä eikä olis koiraavihhaajamiähiä seinänaapuris huutamas mukuloilles. Mahtasiks mää kumminkaa viihtyy nii syrjäs, kaupunki lairal ko kerra asun.

mihkä mää ny muuttasin?

Mää miätin jatkuvasti asumista. Nyt ko noi likatki on kohta molemmat omillaa, voi olla että mää muutan tästä jonneki. Ei nääs taira rahat riittää täsä asumisee.

Viime kuun lopus, kun oltii siäl Turus, innostuin kovasti Turus asumisest. Kattelin niit kivoja puutalokortteleit ja ajattelin, et kyl mää voisin assuu sellases. Ko mää pääsin kottiin, aloin kattelee netist asuntoi. Jopas Turus oliki kovasti asuntovälittäjii. Meni melkei koko päivä ko kävin niit läpitte. Mut illal jo aattelin, et ei se elämä sen kummosempaa oo Turus ko Poriskaa. Nii mää sit hylkäsin ajatuksen Turus asumisest.

No, eilen tuli postilooraan mun suasikkilukemisto, etuovi.com-lehti. Taas mää kattelin kaikki ilmotukset läpitte ja rengastin miälenkiintoset. Niit oliki aika paljo. Kaks oli erityisen kiinnostavaa. Molemmis oli hinta kohraallaan. Toinen oli kolmio Noormarkus. Mää oon joskus asunu siäl pari vuatta ja tykkäsin kovasti ol siäl, siks mää nytki aattelin et voisin assuu siäl. Sitä paitti Noormarkku tulee osaks Poria vuaren vaihtees. Nii paljo se asunto mua kiinnosti, et ajeltii Tuutiki kans sinne kattomaa sitä ulkoapäin. Se oli sellane 70-luvun rivitaloyhtiö, aika ruma, mutta rauhallisella paikalla. Mää miätiskelin ja Tuutikki sano, et sun pittää ny ajatella asiat. Meinaaks mää ny si muuttaa. Ku ajeltii kotia päin, päätin et en mää ny kuitenkaa viälä muuta, ko Salliki on kotona eikä se kumminkaa tulis mun kans Noormarkkuu.

Nii ja se toinen asunto oli vanha puutalo Ulvilas. Siin oli pönttöuuni ja kaakeliuuni ja keittiössä hella. Panu Kaila sano täs kerran telkkaris, et vanhas talos kannattais assuu ensi vuasi ennenku tekkee siäl mittää. Siin talos oli se ongelma, ettei siäl ollu suihkuu sisäl. Olis tarvinnu talvellaki mennä aamusel pesee tukkaas saunaan. Salli ei varmaa olis suastunu, enkä määkään niin viähyttyny ole ajatuksest.

Niinpä mää jatkan täsä asumista, mut kattelen kyl jatkuvasti myytävänä olevii taloi.