Postissa tuli tänään pari vuotta havittelemani rouva Vilijonkka-kengät (nimi on keksimäni). Nyt hinta oli tippunut kukkarolleni sopivaksi. Ihanan pehmeät jalassa.
Tänään olen miettinyt itseni viihdyttämistä. Sitähän tämä on, eläkkeellä olo. Yritän keksiä kaikenlaista tekemistä, jotta saisin aikani kulumaan suhteellisen mielekkäästi enkä täysin mökkiytyisi. Samalla toivon tapaavani mielenkiintoisia ihmisiä. (hah) Harvassa ovat 10 vuoden aikana löytämäni mielenkiintoiset ihmiset. Kaikenlaisia tuttavia kyllä on.
Tämä syrjässä olo on pakottanut viihtymään itsensä kanssa. Onneksi olen oppinut. En pelkää yksinoloa. Harvemmin tunnen itseni yksinäiseksi. Jos kärsisin yksinäisyydestä, elämäni olisi aika helvettiä.
Toivon erään unelmani toteutuvan. Itsensä viihdyttämistä sekin. Yksi olennainen osa unelmaa on kyky tulla toimeen itsensä kanssa ja olla yksin. Luulen että minulla on sellaisia taitoja.
Tekstit
4 kommenttia:
Sivukuva kans! Haluan nähdä, millainen korko noissa on :)
Ihanat!
Liisa
Just sen näköiset että ovat mukavat jalassa ja käyvät lähes kaikkien vaatteiden kanssa.
Ehkä sitä tulee iän myötä jotenkin ronkelimmaksi, tai sitten menee ja kulkee vähemmän niin ettei tapaakkaan niitä mielenkiintoisia, uusia ihmisiä kovin usein.
Tosin äitini väitti että asia on juuri päinvastoin, tanssikursseilla, matkoilla ja kansalaisopistossa semmoisia vasta liikkuukin.
Ja nyt vasta ehtii itsekkin mukaan.
Onneksi voi silti aina unelmoida!
Ihanat kengät..mistä noita saa??ja mikä hinta..haluu samanlaiset...
Lähetä kommentti