lauantai 1. elokuuta 2009

kateellinen ihminen on kamala


Mua hävettää. Olen kateellinen. Siis hävettää tämä tunne. Olen tottunut pitämään kateutta kielteisenä tunteena, jota ei saa tuntea, puhumattakaan siitä, että tunnustaisi toiselle ihmiselle, että on kateellinen. So so, tuhma tyttö.

En ole sillä tavalla kateellinen, että haluaisin ihmisiltä pois kadehtimani asiat. Ei, haluaisin jotain samaa itselleni. Elämä on jakanut ihmisille erilaiset kortit. Omista korteistani tuntuu puuttuvan valtit.

Olen kateellinen, että joillakin on
- toimiva parisuhde
- rahaa muuhunkin kuin asumiseen ja ruokaan
- omakotitalo
- työ josta he tykkäävät
- terveyttä
- uusi auto

Nyt musta tuntuu ihan kamalalta, että menin kirjoittamaan nämä tähän.
Älkääkä tulko sanomaan, että sullahan on sitä ja tätä.

12 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ei minun mielestä tuommoisten asioiden haluamisessa ole mitään pahaa. Kateus johtaa kuitenkin helposti katkeruuteen ja siksi itse yritän haluta mitä milloinkin ilman, että vertaan omaa tilannettani jonkun toisen elämään. Silloin ei tule niin helposti alemmuudentunne ja juuri sitä kateutta, joka minunkin mielestäni vaan myrkyttää mieltä..

Sekin on hyvä muistaa, että tunteet oat suurelta osin opittuja ja niistä voi halutessaan myös kovalla työllä oppia pois. Toisaalta tunteet ovat vain tunteita. Eiväthän ne tee kenestäkään huonoa tai pahaa ihmistä :-)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan inhimillinen tunne tuo kateus.
Kuka meistä ei ole kateellinen, tai jos joku niin väittää, niin sitä tikulla silmään. =)
Itse olen sanonut aikoinaan, että en karehdi muilta kuin ulkomaanmatkoja.
Nooh...
Sittemmin listalle on tullu lisää asioita. =))

Anonyymi kirjoitti...

Siis...
SatuSanna oli edellisen kommentin lähettäjä.
Aioin laittaa sinulle sähköpostia, mutta blogissasi ei ollut sellaista näkyvillä.
Eikä taida omassanikaan olla sellaista, että vosit lähettää kommenttisi vaikka sinne, jos et saa niitä muuten läpi.
-SatuSanna

Anonyymi kirjoitti...

Ja vieläkin...
Löysin blogistani vieraskirja osuuden, se on siinä About me-kohdassa.
Ja se vielä näyttäisi toimivan.
-SatuSanna

tyttism kirjoitti...

Kateus on jännä juttu, saan siitä itseni kiinni usein. Yritän ohjata kadehtimistani niin, etten kadehtisi tietyltä ihmiseltä jotain, sillä en halua esim. ystävieni parisuhteiden ajavan karille vain koska minulle ei ole parisuhdetta. Enemmänkin yritän vain haikailla, että olispa ihana kun mullakin sitä ja tätä ja tota. Katkeroituminen on itselle ja etenkin ympäristölle myrkkyä, siltä koitan välttyä. Siksi olen yrittänyt sopeutua ja hyväksyä esim. nämä silmäkuviot, tämä asia ei tule muuttumaan joten turha vänistä siitä. Vaikka vänisen silti aina välillä :) Sen sijaan koetan kanavoida ajatukseni niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa.

Niina kirjoitti...

Millan. Kun päästin nämä ajatukseni tietoisuuteeni ja olin kirjoittanut tämän, vei hetken aikaa päästä paskasta olosta eteenpäin. Kateus todellakin myrkyttää mielen. Jos liikaa tuijottaa siihen, mitä itsellä ei ole, tulee vain huono olo eikä osaa nauttia siitä mikä on hyvin.

Todellakaan tunteet eivät tee mustakaan huonoa ihmistä, toisin kun mulle on toitotettu.

SatuSanna. Yritän komentoida sinun blogiisi edelleen.

Tyttism. En minä halua muilta pois näitä asioita vaan jotain myös itselleni.

Arjaanneli kirjoitti...

No höpsistärallaa! Nuohan ovat vaan normaalia kaipuuta.
Kateudeksi ne muuttuvat siinä vaiheessa, kun mukaan hiipii ikävä tunne ja vihreä väri.
Minä kaipaan monia asioita, mutta en anna peilikuvani värin muuttua!

liskonainen kirjoitti...

minäkin sanon että: höpsistärallaa!

minäkin pidän noita toiveina ja haaveina.olen haaveillut ja etsinytkin kymmenisen vuotta vanhaa omakotitaloa, josta muokata oma koti. se vain hyppäsi silmille ja puolentoista viikon kuluttua liskolandia pääsee muuttamaan siihen ihanan rähjäiseen ja suunnattomasti työtä vaativaan torppaan.

haaveilu kannattaa aina.

Niina kirjoitti...

Arjaanneli ja liskonainen. Tuollaiset haaveet ja kaipuut heräävät, kun näkee niitä toisilla. Tosin mietin sellaisia joskus muutenkin...

Krisse kirjoitti...

Kyllä sitä kateutta tunnetaan itsekukin joskus..se kuuluu elämään..
Olisikohan ketään joka moista tunnetta ei koe...

Johanna kirjoitti...

Mulla meni kateus-aiheinen kommentti vahingossa tunne Sinkkunaisen elämää -postauksen alle, sori :-)

t Johanna

Niina kirjoitti...

Johanna. Itselläni on yksi ihmissuhde loppunut kateuden tähden. Minä en tuolloin ollut kateellinen.