Helsinkii menos

Tekstiä ei sais koskaa alottaa kirjottamalla mää tai olen tms, näin mulle o siis aikoinaa Hyvätin Laura koulus opettanu. Joten alotan tän tällä kommentilla. Enkä mää muutenka ossaa aina sitä oppii nourattaa.

Oon saanu itteni MTKL:n naistyäryhmään. Meil oli eka kokous kesän alus Jyväskyläs ja huamenna on kokous Helsinkis. Enemmän mää tykkään men Hessaan, ko voin samal käyrä kyläilemäs kavereitten luana ja muutenki vähä ihmetel pääkaupunki mennoo ja tul si takas kottii tyytyväisen pikkukaupunkin elämää. Siäl kokoukses me pohritaan tärkeinä mite MTKL vois ottaa naissii enemmän huamioo sen toiminnas ja muuteki naisten asioit täs yhteiskunnas. Mää omalta osaltani halluun erityisesti kiinnittää huamioo yksinhualtajanaisten asemaa, varsinki sellaste jokka on miälenterveydeltään sairaita. Se ko on mul tuttuu. Ko mää sairastuin ni loppu avioliittoki eli koko ajan ko olen ollu yksinhualtaja, olen ollu myäs vaihtelevast sairas. (Niinhä mää aikasemmi kirjotinki.)

Täs samal on si hyvä tilasuus käyrä kattomas Ateneumis Pikasson tairetta. En oo ollenkaa varma piränks mää siit, mut ajattelin kattoo sen näyttelyn niinko yleissivistyksen kannalt, ko kerran oon sil päi ny liikkeel. Sit mul ainaki on asiast joku miälipire.