Viime päivinä olen tuntenut itseni tarpeettomaksi,vaikka en ole sen tarpeettomampi kuin ennenkään. Kiistän sen liittyvän siihen, että olen ollut elokuusta yksin kotona, kun Salli on ollut isänsä luona lukemassa yo-kirjoituksiin (minä kuulemma häiritsen keskittymistä hiippailullani). Olen nauttinut tästä yllättävästä vapaudestani ja kuulostellut, että tällaistäkö se on vuoden päästä. Ei, tarpeettomuuden tunteeni ei liity siihen, että kotona kukaan ei tarvitse minua, vaan johonkin yleiseen ulkopuolisuuden kokemukseen liittyneenä aikuisen ihmisen kaipuuseen.
Eilen oli ensimmäinen kerta luovan kirjoittamisen opiskelua, joka tuntuu itselleni tarpeelliselta. Ehkä sen myötä voin löytää jotain uutta ja mielekästä elämääni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Luovan kirjoittamisen kurssi kuulostaa mainiolta - varsinkin, jos teillä on hyvä ohjaaja. Toivottavasti löydät sieltä jotain uutta ja virkistävää. Se kumppanin löytyminenkin on sitä todennäköisempää, mitä enemmän ihmisten ilmoille jaksaa lähteä ;-)
"...johonkin yleiseen ulkopuolisuuden kokemukseen liittyneenä aikuisen ihmisen kaipuuseen."
Voiko tuota enää paremmin sanoa!
Toivotaan, että kurssi on hyvä ja inspiroiva!
Toivottavasti kurssi antaa sulle mukavia asioita!
Uskon hyötyväni kurssista. Miten, on eri asia.
Olen miettinyt, loppuukohan tuo aikuisen ihmisen kaipuu koskaan? Täällä on tupa väliaikaisesti tyhjänä, mutta entä jos se olisi niin vakituisesti...??? Mitä me mummot teemme vanhainkodissa, kun miehet ovat edesmenneet?
En näköjään vastannut mitään, tein vain lisäkysymyksiä...
Mulla on tupa tyhjänä kokonaan jo ensi syksynä, nyt tilapäisesti.
Lähetä kommentti