pähkäilyä

Kotini on jälleen myynnissä. Olin ajatellut tehdä kylpyhuoneremontin ensin ja pistää tämän sitten myyntiin. Sitten ajattelin, että jos tämä ei mene kaupaksi huhtikuuhun mennessä, teen remontin. Lopulta olen päätynyt siihen, etten tee mitään remonttia. Liikaa vaivaa.

Tällainen välivaihe on ikävä, kun ei voi tehdä muuta kuin seurata myynnissä olevia asuntoja. Jo sen päättäminen, minne haluan muuttaa, on vaikeaa. Turku olisi hyvä vaihtoehto, koska Saara asuu jo siellä ja Sallikin suunnittelee menevänsä sinne opiskelemaan, lisäksi siellä asuu muitakin sukulaisia. Turussa olisi monenlaista tekemistä ja harrastamista. Mutta. Näen itseni haahuilemassa kerrostalokaksiossa jossain Turun lähiössä - ilman omaa pihaa.

Haluaisin ehkä kuitenkin muuttaa omakotitaloon, jossa on suuri piha. Toivoisin että voisin viedä tästä pihasta mukanani muutamia kukkia ja lopulta tehdä itselleni ihanan puutarhan. Haluaisin oppia viljelemään hyötykasveja. Mummonmökkielämä on asia, josta olen haaveillut viimeiset 10 vuotta.

Teenkö järkevän ratkaisun vai teenkö sen mukaan, mistä olen haaveillut? Niin, ensiksi pitäisi tulla asunnonostaja.

Kaikille kukista ja puutarhasta kiinnostuneille vinkiksi http://www.huiskula.fi.

lihava

- Kyllä oletkin lihava!
- No, kun en ole viime aikoina pystynyt liikkumaan...
- Ei tämä ole liikunnasta kiinni. Sinä olet syönyt!
- Onhan sitä tullut syötyä, kun on ollut kaikenlaista sairautta ja murhetta.
- Ihokin on ihan taikinainen! Sulla on kyllä kaikki asiat ihan pielessä.

Voisitko sinä käydä ystäväsi kanssa tällaisen keskustelun?

Tuutikki maksoi yksityislääkärille 71 €:a ja sai tällaisen kohtelun.

Mikä oikeus lääkäreillä on puhua ihmisille tällä tavalla?

monenlaista elämää

Kuulin eilen kahden itseäni nuoremman naisen keskustelevan siitä, että heidän elämänsä on jatkuvaa suorittamista. Molemmilla on murrosikäiset lapset, he käyvät työssä ja opiskelevat sen ohessa. Kumpikin valitti, kuinka elämä on kiireistä juoksemista paikasta toiseen eikä aikaa jää itselle ollenkaan. He kaipasivat edes yhtä päivää viikossa, jolloin saisi olla vain itsekseen tekemättä mikään.

Tasan ei käy onnen lahjat. Minulla on aikaa, ongelmana on keksiä itselle riittävästi mielekästä tekemistä, jotta päivät kuluisivat mukavasti. Mahtaisivatko nämä naiset haluta vaihtaa osia kanssani? Minä en. Kuitenkaan. Vaikka olenkin välillä turhautunut ja tunnen itseni tarpeettomaksi, en halua tuollaiseen oravanpyörään, joka lopulta syö ihmisen voimat. Olen jo aika hyvin tottunut omanlaiseeni elämään ja tuntuisi vaikealta muuttaa tätä. En halua elämästäni kiireistä suorittamista pakon edessä.

Asioilla on puolensa ja puolensa.

laatikon kätköistä

Taannoin kävi kyläilemässä ystäväni, joka innostui järjestelemään lankojani. En tiennytkään, että minulla on niin paljon hyviä lankoja tallessa. Tulee niin helposti ostettua vaan uusia. Hän puolitti kaikki sopivan pienet kerät ja sai aikaan ylläolevan kasan pikkukeriä.

ihana ostos

Olen hipelöinyt erinäisiä kertoja tätä lakanaa Hemtexissä. En raskinut ostaa, koska hinta oli liian korkea, 34,90 €. Kun alennusmyynnit alkoivat, hinta laski kympillä ja oli minulle vieläkin liian kallis. Eilen Hemtex mainosti, että kaikki aletuotteet 50% alennuksella. Sain viimeisen lakanan 12,45 €:lla ja olin sangen tyytyväinen.

Lakanoissa ja pyyheliinoissa on sellainen vika, että ne eivät kulu. Samoja tylsiä liinavaatteita joutuu katselemaan yli 20 vuotta, vanhimmat käsipyyhkeeni ovat 29 vuotta vanhoja. Lakanoita olen uusinut viime vuosina yksinkertaisesti siksi, että haluan vaihtelua ja pois 80- ja 90-luvun kuoseista. Eli meillä riittää rättejä.

koukussa

Olen elänyt viikon jossain muualla kuin kotonani ja Porissa. Näitä kirjoja ei kehuta turhaan.

Suosittelen.

katarsis lorvimus

Mikähän siinä on, ettei saa tehtyä asioita, jotka tietää itselleen hyväksi. Olen nimittäin muutaman päivän suunnitellut kävelyä eikä edelleenkään kiinnosta millään tavalla. Tulee vain tehtyä normihommat kotona ja lopun aikaa lorvittua. No, voinhan lohduttaa itseäni, että eilen sentään ulkoilin kulkemalla kaupungilla ainakin kaksi kilometriä.