nälkä

Aamulla tuli tuttu, musta ystävä. En ollenkaan halua sitä elämääni. Pakotin itseni toimintaan, vaikka olisin mieluummin mennyt takaisin sänkyyn. Kävin läpi eiliset kittaukset ja poistin viimeisiä tapetinriekaleita - pakko. Sain itseni lenkillekin kauniiseen talvisäähän. Puolivälissä reissua iski kamala nälkä. Hikoilin ylimääräistä alhaisen verensokerin vuoksi. Tuntui, että pyörryn matkalle. Viimeisillä voimilla ponnistelin kotiin. Onneksi ruoka oli valmiina. Kyllä maistui hyvältä.
Edelleen musta ystävä (vai vihollinen) on luonani. Toivottavasti se poistuu yön aikana.