Sain vihdoin itseni lenkille. Kaksi ja puoli viikkoa on mennyt sisätiloissa. En viitsinyt flunssaisena lähteä lenkkeilemään. Ulkoilma tuntui ihanan raikkaalta. Menimme koiran kanssa raiskatun metsän halki. Siellä kulki vielä pari vuotta sitten luontopolku, jolla oli mukava ulkoilla. Nyt joku oli tehnyt polun risukkoisen raiskion läpi. Pääsi sieltä kulkemaan. Koira tykkäsi, kun sai juosta vapaana. Nyt täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ulkoilla.
Koska maanantai väsytti seuraavana päivänä niin turkaisesti, pitää ottaa hiukan rauhallisemmin tuo remontoiminen. Voihan sitä poistaa vaikka vuodan kerrallaan, ei tartte tuntitolkulla paiskia töitä. Ens viikon keskiviikkona seinät pitää olla puhtaina, kun veljeni tulee niitä tapetoimaan. Onneksi siihen on aikaa.
Tekstit
3 kommenttia:
Nihilistejä ovat he, joiden mielestä elokuvien pitäisi olla aina taiteellisesti erinomaisia ja henkisesti rakentavia. Omasta mielestäni elokuvan tärkein tehtävä saattaa olla joskus nollata aivot ja saada ajatukset pois ikävistä asioista. Vinkkinä tulevan varalle Vicky Cristina Barcelona, joka on Woody Allenin elokuvaksi mukavan kevyt, mutta kuitenkin ajatuksia herättävä.
Raiskattu metsä risukkoinen raiskio - kaunista tekstiä. Ajattelin kun sanoit että ottaa vuodan kerrallaan niin ottaa samalla myös -vain vuoden- pois kerrallaan... No, tämä täällä heittäytyi nyt näköjään runolliseksi tässä kommentissa :?
Hyv yöt!
Timo. Kiitos vinkistä.
Lähetä kommentti